Vauvauinti epäonnistunut. Liian arka ihmisille ''vierastus''.

Onko varmasti ollut vierastusta ettei jotain muuta? Mahdollisia syitähän on paljon. Jos nukahti syliin niin olisko vaan niin väsy? Meillä kun vauva tosi väsy niin ei kestä vieraita ihmisiä juuri yhtään.

heips jatka vain vauva uintia, mutta silloin kun lapsesi huutaa kovasti vedessä eikä millään rauhoitu, lähde pois, muuten lapsellasi tulee pelko vettä kohtaan. muistathan että onhan lapsesi saanut hyvät unet ensin (jos siis vaikka aikaisin aamulla) ja hyvin syöneenä. mun poikani huusi toisella kerralla kun mentiin uimaan, mutta kolmannella ei enään huutanut. lähdettiin siis heti pois, näin neuvoivat sielä vauvauinnissa. ja yx mikä on hyvä kun meette veteen, pidä lapsi sylissä poski poskea vasten ja juttele ja höpöttele samalla vaikka "ai ku ihanaa" jne se toimi meillä. ja vielä älkää väkisin tehkö niitä juttuja sielä mitä "tälläkertaa tehdää" vaan polskikaa ja nauttikaa vedestä. vauva uinti loppui just ja pian jatkamme seuraavaan uimaryhmään :)

Se voi olla että teillä ottaa aikaa ennen kun vauva alkaa tykkäämään uinnista. Me aloitettiin uinti typyn ollessa 4kk ja jälkeenpäin ajateltuna oli liian pieni siihen. 5 tai 6kk aikaisintaan olis ollu hyvä ajankohta, sit alko tykkäämään uinnista.
Nyt vuoden vanhana ei malttais millään oottaa että pääsee altaaseen ja sukeltelee kun vanha tekijä:) Tsemppiä!

Meillä käytiin 3kk iässä pari kertaa vauvauinnissa, mutta ei onnistunut ilman kovaa itkua. Altaassa kyllä tykkäs olla, jos oli virkeä. Mutta pukuhuoneessa huusi vaan. Pidettiin kuukauden tauko ja kokeiltiin uudestaan. Ja kaikki meni tosi hienosti.

Sunnuntaina oli vauvauinti. Se sujui hieman paremmin. Kerkesimme olla altaalla 20 min. Altaalla ollessa parahti kyllä itkuun kun porukka alkoi laulamaan lorua. Olimme koko ajan nurkassa katse poispäin muista. Kyllä hän leluja siinä yritti tutkia, mutta ilme oli kokoajan sellainen että on paha mieli vaikkei kokoaikaa huutanutkaan.

Menimme altaaseen jutustellen ja tiiviisti, mutta synkeältä näytti. Kun kannoin kantokopankin altaan läheisyyteen tyttö oli jo sillon alakuloinen, ei itkenyt mutta ilmeestä huomasi ettei kaikki ole hyvin.

Hän pelkää kovia ääniä. Esimerkiksi sähkövatkainta jolla tehä kermavaahtoa yms, pistää kädet korvilleen. Ja jos isoveli tipauttaa jonkun kolisevan lelun parahtaa itkuun.

Arastaa mummia sekä tätiään. Viimeksi kaupassa sisareni näytti tyttärelleni puhelimesta kissanpennunkuvaa, parahti itkuun.

Toivoisin että tuo vierastus ja säikähtäneisyys loppuisi. Niin ihana kokemus ja harrastus tuo vauvauinti. Itse kun olen hieman ujo, niin tuollaisessa harrastuksessa saa ihanaa kontaktia ihmisten ja vauvojen keskuudessa.

Pukuhuoneessa kun riisuin tytöltä uikkarit pois, huomasin että hänen nivuset punoittivat. Tulin siihen tulokseen, että pakko ostaa lahkeelliset uikkarit. Kokouimapuku kyseessä. Ilmeisesti hinkannut iljakkaasti, jos vaikka siinä itkuisuuteen syy. Uikkarit ostin Prismasta merkkiä House ostin kokoa 70, tyttö 62cm pitkä. Ainakin kasvuvaraa.

Minäkin halusin kovin aloittaa vauvauinnin aikoinaan vauvani kanssa. No vauvani oli kovin arka ja säikky siellä uimahallissa ja nähtävästi pelkäsi sitä kaikkea melua ja kaikua siellä, sillä lähdimme aina pois keksen kaiken huudon kanssa. Lopulta päätin lopettaa, koska koin, että sehän vain luo lisää pelkotiloja ja traumoja, jos väkisin siellä olemme.
Meni aikaa ja totuttelimme yhdessä uimahallin ääniin. Tuttu ja turvallinen syli sekä vieras maailma. Aikaa myöten lapsen kasvaessa aloitimme uimakoulun ja se oli tosi hyvä ratkaisu.
Nyt on lapseni ns. vesipeto ja rakastaa vedessä oloa.
Tällainen kokemus mahtuu minun elämääni.

Me aloitettiin vauvauinnit 4 kk iässä ja ekat 4-5 kertaa meni pelkäksi huutamiseksi. Sen jälkeen uinnit alkoivat sujua ja käytiinkin vuoden ikään asti ohjatuilla tunneilla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, itse en ihan vielä luovuttaisi. Uusi juttu vaatii aikaa, jotta siihen tottuu :)

Ap:n kertomus kuulostaa niin tutulta. Ja tietysti kaikkien muiden vauvat on siellä altaassa kuin kotonaan... Meillä poika alkaa itkeä välillä jo kun puetaan uimapukua päälle. Viimeksi onnistuttiin olemaan vedessä koko aika huutamatta juurikin niin, että uiskenneltiin ja leikittiin altaan toisessa reunassa katse tiukasti seinään päin. Jos joku tuli liian lähelle alkoi alahuuli väpättämään.

Poika on nukahtanut syliini altaan reunalle, joten tuskin häntä äänet pelottavat. Unet meillä on otettu juuri ennen uintia samoin on syöty niin, ettei nälkä pitäisi olla. On tällä hetkellä kova vierastamaan, mutta muuten reippaan oloinen tapaus. Välillä mietityttää onko järkeä viedä lasta sitkeästi altaaseen. Nyt on erilaisten lomien/menojen vuoksi parin viikon tauko, joten optimistisesti odotetaan seuraavaa kertaa. (poika silloin 5,5kk). Itse olen aina pitänyt uimisesta, joten toivoisin lapsenkin oppivan jo pienestä pitäen nauttimaan vedessäolosta.

Nykyisin vauvauinti sujuu. Altaalla ''täytyy'' olla jokin lelu hyppysissä, jotta siellä uskaltaudutaan olla. Jos ottaa lelun pois alkaa parkumaan.

Vierastus on loppunut, tai ainakin niin että uinti sujuu muitta mutkitta.
Nyt vihdoin ja viimein on päässyt kokeilemaan sukeltamista. Onnistui mallikkaasti,
vaikka on ollut taukoja ja ei ole pystytty keskittymään muuhun kuin nurkassa olemiseen ja rauhallisin mielin. :)

Noita kausia tulee ja menee..

Itse olin vähän salaa ylpeä kun omalla tytölle ei ollut vierastamiskautta ollenkaan vauvana.. mutta sitten kun se vaihe tuli eteen 1 v 2 kk:n iässä niin vierasti aivan kaikkea. MIes oli työreissulla kolme päivää ja tullessaan kotiin niin tyttö vierasti isäänsäkin vartin verran ennen kuin uskalsi mennä syliin :D Nyt alkaa 1,5 vuoden iässä helpottaa vähitellen.

Voi noita pikkuisia.. se vaan vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä ja jos jokin juttu ei mene putkeen niin sitten vaan pitää suosiolla vähän taukoa ja yrittää myöhemmin uudelleen.