kantava, halkeava pystypölli

Päätin vuosia sitten sijoittaa vähäisen elementtivajan (10m2) älyttömän jyrkän mökkitontin alanurkkaan, tien päähän, ainoaan mahdolliseen paikkaan. Vaja on hötöpuuta jonka tuuli puhaltaa pois kun viitsii. Sen voi korvata, ainakin jos saa lainaksi helikopterin. Se siitä.

Tässä on kysymys alarinteen puoleisesta alusrakenteesta. Alimpana ovat luonnonkivistä ja betonista tehdyt anturat. Ne pysyvät siinä seuraavaan jääkauteen asti, joten ei huolta niistäkään. Näiden päällä on pyöreästä puusta (kuusen ja männyn rungoista) tekemäni kolmiulotteinen arina.

Hirsitalot ovat tähän verrattuina loistava ja koeteltu keksintö – ennen kaikkea koska niiden rakenne on joustava ja niissä voi vaihtaa lahot hirret uusiin. Tässä nyt valitettavasti ei voi. Kaikki olen ruuvannut yhdeksi himmeliksi järeillä kierretangoilla. Lisäksi liitokset ovat melkoisia pirunnyrkkejä. En muutakaan mahdollisuutta keksinyt.

Hökötys on seissyt siinä viitisen vuotta, ja olisi inhottavaa jos kantava rakennelma vielä minun eläessäni lahoaisi ja romahtaisi. Tai jos se myöhemmin varoittamatta romahtaisi jonkun ollessa vajassa tai lastauslaiturilla. Pudotusta pari-kolme metriä kivikkoon. Murskaavan painoista puutavaraa niskaan.

Olen parhaani mukaan yrittänyt suojata rakennelman sateelta, valuvesiltä ja kapillaarikosteudelta. Pystypöllien halkeilua niiden kuivuessa en tullut ajatelleeksi.

Puolet kaikesta mahdollisesta painosta lepää kahden pystysuoran kuusipöllin varassa (halkaisijat noin 35 cm ja pituudet vajaan metrin verran -- ovat kivianturoiden jatkeina ylöspäin). Pöllit ovat vajan kulmien alla niin ettei sade pääse niiden yläpäitä piiskaamaan, mutta kylkiin osuu kun tuulee.

Kummassakin pöllissä on nyt yksi selvä pystyhalkeama. Paksun puun kuivuessahan niitä tulee, ja sitä kautta kuivuu lisää. Vaan mitä jos yläpuolella on painoa satoja kiloja? Mikäli jompikumpi pystypölli halkeaisi kokonaan, kaikki romahtaisi täysin.

Niin kauan kuin halkeama on puolisenttinen ja toispuolinen, pystysuuntaisen painon halkaiseva voima on käsittääkseni pieni. Vaan jos halkeama levenisi, sitten ei pitelisi mikään.

Mielessä käväisi: jos kiristäisi pölkyn puoliskot yhteen, kohtisuorasti halkeamaa vastaan, vahvalla kierretangolla, aluslevyillä ja muttereilla. Huono ajatus. Halkeaman itujahan on ja kuuluukin olla ympäri runkoa. Seuraavaksi voisi haljeta johonkin muuhun suuntaan.

KYSYMYS 1: Vielä tässä vaiheessa ja tästä eteenpäin luja vanne varmaan riittäisi. Pitäisi olla luja, säätä kestävä ja kiristettävissä. Löysästä ja heikosta virityksestä tuskin olisi iloa. Rautaa? Vaijeria? Köyttä (millaista)?

Vaijeri tuntuisi tällä hetkellä parhaalta ajatukselta. Monta kierrosta, päät silmukoiksi vaijerilukoilla ja silmukat ristiin keskenään. Sitten matkan varrelle vielä yksi silmukka, siihen harjateräksen pätkä kammeksi ja kiristys tätä silmukkaa kiertämällä. Kampi lukitaan ruuvaamalla se kiinni puuhun.

Tältä tuntuu, mutta koska olen toheloinut ennenkin, kysyn onko joku muu joutunut miettimään samaa? Onko kantavan pystytolpan enemmän halkeamisen estäminen helppo nakki vai ylipäänsä toivoton yritys?

(Jatkuu kysymyksellä 2.)