Mitä mieltä olette? Meillä on puolivuotias lapsi ja päätimme hankkia koiranpennun. Resurssit meillä siihen on hyvät!
Minkälaisia kokemuksia teillä on saksanpaimenkoirasta lasten kanssa? Otammeko riskin jos hankimme pennun lähitulevaisuudessa?
Saksanpaimenkoirista muuten meillä on kokemusta, mutta ei lasten kanssa. Auttakaas.
Minkälaisia kokemuksia teillä on saksanpaimenkoirasta lasten kanssa? Otammeko riskin jos hankimme pennun lähitulevaisuudessa?
Saksanpaimenkoirista muuten meillä on kokemusta, mutta ei lasten kanssa. Auttakaas.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Saattaa näykkiä pentuna ja olla raisu. Eipä siinä muuta kuin kouluttaa vaan, ettei sellainen vaan ole sallittua. Voi paimentaa, joten kannattaa kouluttaa heti myös vähän isompien lasten kanssa, jotka jo juoksentelee ympäriinsä. Opettakaa myös, ettei lapsen kädestä saa ikinä ottaa mitään! Ei lelua eikä ruokaa, ellei lapsi sitä ojenna koiralle ja sano vihjesanaa. Säästytte monelta murheelta.
Ajankäytön puolesta kannattaa miettiä, kun on aikaavievä vauva ja sitten koiran jo tiiättekin, että pentuna vaatii älyttömästi aikaa, eikä näitä kahta saa aina helposti yhdistettyä. Varsinkin, kun taapero alkaa pian kävellä itse. Eli hoitaako toinen teistä lapsen sillä aikaa kun toinen on lenkillä tai kouluttamassa, harrastamassa koiran kanssa? Entäs sitten, jos eroatte? Kumpi pitää lapsen ja kumpi koiran?
Yksinhuoltajalle koira lapsi saattaa olla liian haastava yhdistelmä. Yhteishuoltajuus on kumminkin täysin eri asia. Nykyään näitä kahta perhemuotoa ei edes ajatella erikseen, kun puhutaan lapsiperheestä, vaan on tullut aivan tavanomaiseksi perinteeksi että perheessä on vain 1 aikuinen. Minun suvussani on aina ollut tapana, että jos lapsi tulee, kummallakin vanhemmalla on vastuu sen huoltajuudesta, jotta lapsella on sekä isä että äiti samassassa perheessä.
Yleensä koira kasraa suht. rauhalliseksi sellaisessa perheessä jossa on pieniä lapsia. Tiedän paljon koiria, jotka ovat tavallisesti todella energisiä, mutta lasten seurassa ne muuttuvat rennoiksi ja rauhallisiksi. Yksilöstä se tietysti riippuu.
Narttu on mielestäni parempi lasten seurassa kärsivällisyytensä ja lempeytensä vuoksi. Luonnossakin pentujen hoitaminen on pääasiassa naaraiden vastuulla.
Ömmh...apn tekstistä päättelin, että perheessä on nyt tällä hetkellä kaksi aikuista ja puolivuotias lapsi. Suuri ongelma nykyjään on tässä, että avopari tai lapsiperhe ottaa koiran, muttei keskustele lainkaan, että kumman koira se "enemmän" on. Eli kummalle se jää eron sattuessa. Apula on piukassa näitä koiria, joista luovutaan eron takia, kun ei yksin ole halua hoitaa koiraa.. Harkintaa pitäisi käyttää tässä, että kuka hoitaa lapsen ja kuka koiran, jos se ero sieltä sittenkin sattuu tulemaan.
Saksanpaimen on rotuna ja oikein koulutettuna mahtava ystävä lapselle. Suosittelen, mutta suosittelen myös käyttämään paljon aikaa koiran kouluttamiseen, rajat täytyy tehdä selväksi heti.
Ja tottakai heti kun lapsi ymmärtää yhtään mitään on myös lasta kasvatettava elämään koiran kanssa, eli säännöt myös lapselle selväksi :)
Onnea haukun etsintään!
Kun koiraa haluatte oman harrastuksenne takia tai perheenne jälkikasvun turvaamiseksi, niin onhan sakemanni paras vaihtoehto ikinä.
En todellakaan voi ymmärtää miksi k.o. rotua aina ja kaikkialla ajetaan alas vaikka se on ainoa rotu kun puhutaan lasten suojelun onnistumisesta kuten myös perheen vahtimisesta.
Minulla on kokemuksia siitä 50:en vuoden takaa.
En koskaan ottaisi mitään muuta koiraa kun haluaisin sen meidän perheen pienenpien seuraksi tai vanhempien turvaksi, enkä voisi edes suositella omien kokemuksieni puolesta "jotain muuta palveluskoiraa"
mutta kukin tyylillään. Onhan joku shihuahukin joidenkin mielestä koira mutta onko se lasten tai aikuisten ihmisten lemmikki, en usko.
Minulla on itse kokemusta lapsuudestani saksanpaimenkoirasta nimeltä Aku, Aku oli pihalla vahtimassa kun minä olin ulkona, oli raahannut minut takaisin jos meinasin lähteä pihasta, ei ollut päästänyt minua veteen ja oli ollut koko varhaislapsuuteni minun turvanani, Aku ei myöskään koskaan ollut nukkunut muualla kuin minun huoneessani :)
Meillä on samnlaisia kokemuksia omien sakujeni kanssa, jotka nimenomaan keskittäytyivät meidän pienten lapsien huolehtimiseen.
Siksi sanoinkin, että paras turva ja tuki koirista myöskin perheen pienenpien kanssa, mutta tottahan se ei kouluttamattomana siihen pysty.
Suhteemme on vakaalla pohjalla, muuten emme olisi koiraa hankkimassa - saatika lasta edes ajatelleet.:)
Paljon on meitä elämässä koeteltu ja edelleen yhdessä ollaan, joten eiköhän tällä varmalla pohjalla jatketa. Mistäs sitä ikinä tulevaisuudesta tietää, mutta jos alkaa jossittelemaan niin ikinä ei elämässä pääse eteenpäin.
Näin olen myös kuullut samanlaisia kertomuksia hyvästä lastenvahdista. Meitä kiinnostaisi uroskoira enemmän, kun narttuja on ollut.
Onnistuuko "lapsenvahdin" kouluttaminen ihan pennun peruskoulutuksen myötä, vai tulisiko jotain tehdä eri tavalla? Meillä on pennun koulutuksessa aina oltu hyvin tiukkoja, ja tietenkin sellaiset asiat opetetaan ettei lapsen kädestä saa ottaa mitään yms, kun muutenkaan ei koira saa ottaa esim ruokaa tai lelua kuin luvan saatuaan. Ollaan pidetty pennulla pari lelua jota saa retuttaa silloin kun haluaa ja sitten nämä koulutukseen/pellolla leikkimiseen tarkoitetut lelut on pidetty ihan erillään.
Onko esim tuo lapsen pihalta lähdön estäminen sakuilla ihan vaiston varainen toiminta vai voiko siihenkin erikseen vahvistaa "viettiä".
Eiköhän tuo vaistonvaraisesti tule, Meidän akuherra eli 15 vuotiaaksi ja pelasti minut kun 11 vuotiaana tyttönä putosin veneestä laidan yli. Mahtava rotu siis, pihalla piti minut ja sisareni, hiukan varauksella vieraisiin ihmisiin mutta ei kuitenkaan liian suojeleva ollut.
Tämä ei kyllä ole mitenkään rodunomainen piirre eikä kaikki luonnostaan tule, mutta saksanpaimen niin fiksuna rotuna oppii varmasti :) Tuli mussukka jopa minua metsätielle vastaan kun koulusta kävelin kotiin ( asuimme maalla) Äiti oli opettanut koiran tulemaan polulle vastaan!
Saksanpaimen on paimenkoira joka pitää siis vaistomaisesti lapsen pihassa.
minä olen yksinhuoltaja ja talossa 4 sakua sekä alle 1v tytär ja mainiosti pärjäämme!
mitään ongelmia ei meillä ole ollut eikä varmasti tule olemaankaan.
Varmasti joo oletkin. Saksanpaimenkoiria ja yksinhuoltaja aivan sattumalta. Ja vielä pärjää niin hyvin 4 koiran kanssa samalla. Arvasinhan minä, että täällä taas joku kirjoittelee saksanpaimenkoirien yksinhuoltajaomistajana. Provoilla on helppoa hallita keskusteluja. Onnea uusiin provoihin ja keiken laisten koiranomistajien esittämiseen :-P
minä sentään koulutan koiria ja olen niihin perehtynyt ja en varmasti pärjäisi 4 sakun kanssa eikä ole edes muksua :D
Pitäisi tulla rekkautumis- ja sisäänkirjautumispakko tänne, jolloin provot vähenisivät. Nyt täällä yksi henkilö voi esittää vaikka kuinka montaa eri ihmistä.
Meillä oli uros saku noin 5v. kun muksu syntyi, hienosti se homma toimi eikä hermostunut muksun päälle kaatuluista tai muuta vastaavaa.
Niin muuten tämä ei vahtinut lasta pihallakaan mitenkään erityisesti tai muuta "sankari koira" meininkiä todellakaan ei ollut joten ei kannata odottaa jotakin ihmeellistä lapsen vahtia vain rodun takia, sehän on oikeasti kuitenkin vanhempien tehtävä eikä koiran! :)