Luin artikkelin, jossa todettiin, että me suuret ikäluokat jättämme jälkeemme hyvintoimeentulevan sukupolven.
Niin miksikö, koska olemme ikämmme itseämme säästämättä tehneet työtä. Ostaneet tai tehneet itse työn ohessa omakotitalon, elättäneet jälkipolven ja kituuttaneet toimeentulon rajamailla. Kouluttaneet lapsemme velatta tietenkin. Onpa jopa saatu säästettyä ja ostettua kesämökki eläkepäivien puuhapaikaksi ja ehkä saatu perintönä metsääkin, joita ei raskita myydä.
Maallisen mammonan keruun huumassa, valmistelemme jälkipolvillemme lottopottia.
Kaikki menee myyntiin omakotitalot, kesämökit ja metsät. Jos rahaa sattuu jäämään kilpailutetaan hautaustoimistot.
Tuolla yksinäisyysketjussa oltiin sitä mieltä, että 58-vuotias mies ei ole enää kelvollinen isäksi, koska kuolee kuitenkin ; )
No, tässä perintöjutussa lie onni olla vanhan isän lapsi, jää enenpi aikaa nauttia rahoista ja perintökin voi olla suurempi kun sitä on ollut enempi aikaa kerätä ; ).
Vai mitä mieltä on suuret ikäluokat?
Niin miksikö, koska olemme ikämmme itseämme säästämättä tehneet työtä. Ostaneet tai tehneet itse työn ohessa omakotitalon, elättäneet jälkipolven ja kituuttaneet toimeentulon rajamailla. Kouluttaneet lapsemme velatta tietenkin. Onpa jopa saatu säästettyä ja ostettua kesämökki eläkepäivien puuhapaikaksi ja ehkä saatu perintönä metsääkin, joita ei raskita myydä.
Maallisen mammonan keruun huumassa, valmistelemme jälkipolvillemme lottopottia.
Kaikki menee myyntiin omakotitalot, kesämökit ja metsät. Jos rahaa sattuu jäämään kilpailutetaan hautaustoimistot.
Tuolla yksinäisyysketjussa oltiin sitä mieltä, että 58-vuotias mies ei ole enää kelvollinen isäksi, koska kuolee kuitenkin ; )
No, tässä perintöjutussa lie onni olla vanhan isän lapsi, jää enenpi aikaa nauttia rahoista ja perintökin voi olla suurempi kun sitä on ollut enempi aikaa kerätä ; ).
Vai mitä mieltä on suuret ikäluokat?
Vastaukset 90
Vanhimmat
Yksi asia kirjoituksessasi ihmetytti: "kituuttaneet toimeentulon rajamailla".
Jos perheessä kaksi aikuista käy säännöllisessä palkkatyössä, ei tarvitse kituuttaa, niin minä sen asian näen.
En tosin kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta kumminkin.
Perintöä ajatellen on onni myös olla ainokainen.
Tuo en kuulu suuriin ikäluokkiin kertoo, että et kuulu otokseen jota käsittelen.
Avioiduin kahdeksankytluvulla kun olin kouluni käynyt ja ammatissani edennyt. Mieheni oli myös ammattimies ja lisäksi meillä oli jo hiukan maallista kertynyt kun hyntyyt yhteen lyötiin.
Mutta jos mennään kuuskytluvulle jolloin nuoruuden vietimme ja moni meistä avioituikin ja muksutkin teki ei silloin rahassa ryvetty.. Minäkin lähdin Ruotsiin tienestiin ja hyvä niin, ei tullut huimana naitua. Nyt saan sieltä pientä lisäeläkettä joka ei vielä silloin suomessa kertynyt.
Monella sodanjälkeen syntyneellä on useita sisaruksia. Sovussa meidän vanhempien perintö neljään osaan jaettiin.
"Ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden." tämän kestototuuden on tarun mukaan laukaissut Ahti Karjalainen.
Mitäs jos ydinsaaste likaa maan, pilaa perimän?
Itselle rakennettiin, itse nautitaan, mitä jälkeemme tapahtuu, emme ole näkemässä.
Itse en ole koskaan juossut ns. rahanperässä..rahaa on ollut ja rahaa on mennyt..on vain eletty elämää sen kummemmin suunnittelematta . Hirvittävän saitoja ihmisiä on aika kurja kuunnella ja katsella. Niitäkin on jotka säästävät rahojansa..siis minne, kun arkkuun niitä tuskin laitetaan mukaan.
Kyllä lapset pitäisi tehdä ..tai siis saada nuorena kun vielä jaksaa niiden kanssa touhuta..ja lapsen ei tarvi "hävetä" vanhempaansa kouluun mennessä.
Ei ollut ongelmia saada ja kasvattaa lapsia, joista ensimmäinen syntyi kun olin puolessa välin neljääkymmentä.
Eilen olimme kuopuksen kanssa kaupassa. Hän odotti minua kassajonojen takana ja naureskellen kuvaili kassajonossa seisojia kun lähdimme ajamaan kotia kohti. Siellä kuulemma seisoi Turhapuron Uunoa ja Kassi Almaa ja kaikenlaisia ruttuturpia. Sitten siellä seisoi mami, joka poikkesi joukosta, suora ryhtinen, hyvin pukeutunut ja iloisesti hymyilevä.
Eivät ole hävenneet äiskää, päinvastoin, ylpeitä ovat.
Ja aloitus nousee taas ylös.
Tein aloituksen kello 17.58. Ketju lähti etenemään ja kun minulla on tätä omaa aikaa näin iltäyöstä tulin vastailemaan. Häiritseekö sinua jos vastailen kommentteihin tai jos palstalla keskustellaan aloituksen aiheista jos häiritsee mene katsomaan telkkaria tai nosta persaus tuolista ja laskeudu sänkyyn maate.
Vastasinkin tälle korpikirjailijalle.. hän puhui 58vuotiaasta isästä..varsin iäkäs isäksi kuitenkin..vaikka eihän sitäkään voi mennä tuomitsemaan.
Olen korpikirjailija ala korppis. En minäkään syytä nuorena naineita en tuomitse lapsen tekoa lapsena.
Teillä ja sun pojallasi on siis tapana naureskella ihmisille kassajonossa ja haukkua kanssakulkijoita ruttuturviksi ja KassiAlmoiksi. Ei kerro, että olisi sivistystä riittänyt, kun pitää arvostella toisia. Mami tietysti on suoraryhtinen hyvinpukeutunut ja iloisesti hymyilevä lady kuinkas nyt muutenkaan voisikaan olla.
Voi elämänkevät tuota itsekehun määrää!
Ai jaa.. no onko se vastakkais asettelu ..nuorena naineet ..vanhana naineet.. nuorena lapsen saaneet..vanhana lapsen saaneet. Pitääkös siitä syyttää jotain.
Olen jo usein maininnut, että en omaa sydämen sivistystä enkä sisäistä kauneutta. Ultrassa katselin kun laite pyöri ympäri kehoani kovin oli pimeää ja mutkaista ei silleen kaunsita katsottavaa ja tiesit kai, että sydän on elin siinä kuin maksa ja munuaiset.
tapa tuokin kiertää vastauksen itse asiaan
Ei, mutta ei voi tuomitakaan.
Olet kyllä ärsyttävä ja omahyväinen eukko. Ja jotenkin niin naiivi noine kirjoituksinesi.
Kipaise lukemaan muitakin kehujia niitähän riittää joka ketjuun, mutta ne tulevat puskasta.
Vastasin muuten mummin kommenttiin, jossa sanottiin, että lapset pitää tehdä nuorena niin heidän ei tarvitse hävetä vanhempiaan kouluun mennessä ; )
Sataako kissoja ja koiria?
Mitähän se sinua heikottaa nouseeko aloitus ylös? Viittaa tiettyyn , joka haluaa olla tähti.;))
ja taas nähdään miten kunnioittavasti ja arvostavasti suhtaudutte muihin ihmisiin. "Vain me itse ollaan jotain!" Kunnon arvokasvatusta!
Etkö ole ikinä arvostellu ketään ulkonäön perusteella. On paljon ihmisiä, jotka eivät hoida ulkonäköään eikä terveyttään ja se näkyy ulospäin.
Hyvin hoidettua ikäihmistä on ilo katselle. Hollanti on hieno maa siellä yli 60:set ja 70:set ovat hyvin pukeutuvia, huoliteltuja, iloisia ja pitävät itsestään hyvää huolta.
En ole koskaan arvostellut ihmisiä ulkonäön perusteella, enkä sallisi lasteni tekevän niin. Voidaan katsella kiinnostuneena ihmisiä, ja voidaan kehitellä hauskoja mielikuvia heidän ammateista, kotimaasta ja oloistaan. Ne ovat aina luovia, ihmistä kunnioittavia juttuja. En ole nähnyt rumia ihmisiä missään. Eivät kaikki hollantilaiset ole hyvin pukeutuvia, iloisia ja kauniita.
Olen tavannut hompsuisia älykköjä, jotka kouluttavat opiskelijoita yliopistossa ja "hienoja wannabee-leidejä" monessa ympäristössä. Jälkimmäiset vetävät suupielen vinoon hymyyn.
No tulihan sieltä se ulkonäön arvostelu
"hompsuisia älykköjä"
"wannabee-leidejä"
Sitten toiseen totuuteen, et kai sinä enää ohjaile "lapsiasi" et kai ohjeista mitä he saavat tehdä ja mitä ei. Ei taida onnistua enää, sellainen kuului pienien lasten kasvatukseen.
Uuno Turhapuro ja Kassi Alma ovat viihdemaailman luomia huumorilla höystettyjä tavan suomalaisia ja ruttuturpa lie aika yleinen kuvaus ilottomasta naamasta. Silleen minä luon mieikuvia vastaankävelevistä ihmisistä en tietty alvariinsa vaan kun sille päälle satun.
Mielestäni Aira Samulin on kaunis nainen kuten Lenita Airistokin.
I've had enough Korvesta, onneksi ensiviikolla pääsen shoppailemaan Haarlemin ostoskaduille. Istumaan kahviloiden terasille ja bongailemaan elämää. Eivät kaikki hollantilaiset ole kauniita, ei mutta eivät rumiakaan.
Opin ojasta haalivat lapset.
Ikävä, jos heille olet antanut nauravaisuuden muitten puutteista.
Turha sumentaa sanojasi.
Halvenna, itse en sitä osaa.
Sinä et osaa sisäistää lukemista, mutta se lie sinun ongelmasi ei minun.
Omahyväisyys lie jäänyt sisäkaluihisi jäytämään kun et ole pysytynyt nauramaan itsellesi saati muille. Tönkkösuolattua sano Siirakki.
Ihmisyyden pilkka ja totuuden torjuminen on rankkaa, sanoo Siirakki.
Minun ei tarvi nauraa muiden kuin omalla kustannuksellani.
Osta kaupasta ihmisyyttä.
Vasta tänään eksyin lukemaan ketjua tältä osin - siis tuon korppiksen läksytyksen osalta. Täytyy myöntää, että vähän minäkin hieraisin silmiäni, kun hän kertoi
poikansa reaktiosta kassajonolaisiin, joita hän vertasi äitiinsä.
Ajattelen kuitenkin, että läheisten kesken voi heittää isompaakin herjaa eikä siitä voi päätellä kuin sen, että ollaan samalla aaltopituudella - olkoonkin vaikka, että kuulutaan myös keskinäisen kehun kerhoon.
Jos näiden kommenttien takana on ylemmyydentuntoinen asenne - mitä en siinä kyllä itse tunnistanut - se ei tietenkään tunnu hyvältä. Eivät kaikki voi tai halua olla näkyviä, eivätkä välttämättä edes iloisia tai hyvin pukeutuvia, heillä oi olla muuta mielessään...
Sinulle, joka täällä aina puolustat ihmisyyttä, kiitos siitä, tarpeen on, mutta eikö mielestäsi ihmisyyteen kuulu myös se meidän nurja puoli, varjo ? Kyllä me sitäkin kannamme mukanamme, joku pystyy/osaa sen kätkeä, joku taas
ei siihen rupea. Onko hän silloin vähemmän ihminen ?
Pienenä, kun lapset kasvattaa ja ohjeistaa, niin eivät päästä sammakoita aikuisena suustaan.
Olemme tosiaan kuopuksen kanssa hyvin samalla aaltopituudella, emmehän toki ääneen kenellekään naura, emme sormella osoita.
Joku tykkää nauraa koomisille elokuville, joissa erilaisilla ihmishahmoilla hassutellaan niin ne hassut henkilöt on niitä todellisia kadulla liikkuvia kanssaihmisiämme, joista komedien kirjoittajat ammentavat aiheensa.
Ei sen suuremmasta epäinhimillisyydestä ole meidänkään kohdallamme kysymys.
Minä en jaksa katsoa komedioita. Agathan roolihahmot ovat minun lemppareita.
Kiinnitti huomion. Mihin lasten kasvatuksessa on unohtunut ymmärrys ja fiksuus muita ihmisiä kohtaan? Pitääkö lapsen mielistellä äitiä ja jos niin miksi?Onko kotona opittu tapa arvostella muita ihmisiä noin rumasti? En pidä siitä et nauretaan ja ilkutaan ihmisillä ja sen olen opettanut myös lapsilleni ja itse imenyt sen jo äidin maidossa.
Esikoiseni toimii ammatissa missä ei saa päästää suustaan sammakoita, mutta se ei estä häntäkään omissa oloissamme nauramaan itselleen ja muille.
Pitäähän minun uskoa tässäkin asiassa, että olette täysin oikeassa. Äidinmaidossa ovat pienokaiseni imeneet epäinhimillisyyden opit.
Tässä asiassa ei ole kysymys uskosta vaan inhimillisyydestä ja ihmiskäsityksestä. Mutta sorry, en huomannut että samansisältöistä keksutelua oli käyty jo aiemmin. En lukenut ketjua tarpeeksi alas asti, eli siis toistin jo kirjoitettua.
Mutta jos voi vielä kysyä, mikä saa nostamaan oman perheensä korokkeelle ja lujuiitamaan perhekeskeisyyttä moittimalla ja ilkkumalla muita? Mikä on se kokemus että tähän on tultu. Onko se joku puolustautumiskeino? Enkä kysy tätä pahalla vaan aisan asiana.
vai semmoisessa ammatissa esikoisesi toimii. Mä en nyt vaan keksi yhtään ammattia, missä saisi suustaan päästää sammakoita tai nauraa muille.
Niin (korppis) toisille nauraminen ymmärretään minusta aika yksioikoisesti.
Ei siinä tarvitse olla mitään yläpuolelle asettuvaa vaan yksinkertaisesti taju siitä, että ollaan erilaisia, ei kohdata kaikilla tasoilla, mutta silti voidaan olla veljiä ja sisaria.
Olen itse aika kriittinen ihmisten suhteen ja ellen osaisi nauraa itselleni ja heille juuri tuolla hyväksyvällä tavalla, olisin melkoinen riivinrauta sensijaan, että tulen riittävän hyvin toimeen muiden kanssa ja lähtökohtaisesti pidän ihmisistä.
Juoksen pyykkituvan ja huoneistoni väliä ja luutukin odottaa tuossa pesuhinkassa, mutta on kiva välillä huokaista ja istua penkkiin ja keskustella.
Mielestäni jos lapset eivät ole saaneet kasvaa mielipiteiltään vapaasti, jos heitä on ohjeistettu pitämään mielipiteensä sisällään ja syyllistetty epäinhimillisyyden peikolla heistä ei kasva avoimia. He jättävät kertomatta sellaisia asioita, joista heitä on kielletty kesksutelemasta.
Muistan kun kerran mökin kuistilla eräänä kauniina kesäyönä juttelin esikoiseni kanssa. Hän kertoi juttuja poikakavereittensa kanssa tekemistään kohelluksista teini-ikäisenä. Kun taivastelin ja kysyin miksi et ole kertonut aijemmin ja hän sanoi, ei kaikkia kerrota vanhemmille.
En tietääkseni ole ilkkunut muiden perheillä ja kerhekeskeisyyksillä, mutta kun kirjoitan kirjoituksiani on helppo lähestyä koska ne koskettavat ja pistävät ihmiset ajattelemaan kuten nyt sinuntkin.
Oletko ollut koskaan sairaalan nukutushuoneessa vielä vaipumatta uneen, et ilmeisesti arvaapa vain minkälaista huumoria siellä käytetään operoitavista potilaista ; )
Niin, joissakin ammateissa on tosi raakaa inside-huulenheittoa. Monissa ammateissa on oma ammattisanasto. No se siitä.
"varvasnöyhtäinen"
Muinoin alkoi nuorten telkkariohjelma Stadin lasipalatsista, en muista enää sen nimeä,
sieltä on kotoisin lentävä lauseesi:
"Hän kertoi juttuja poikakavereittensa kanssa tekemistään kohelluksista teini-ikäisenä. Kun taivastelin ja kysyin miksi et ole kertonut aijemmin ja hän sanoi, ei kaikkia kerrota vanhemmille.
Don't tell mama.
Kirjoittelusi tekee minusta kohta Dementikon.
H.
"Pistää ajattelemaan" Sinulla on tuo opettajan näkökulma plakkarissa :).
Kuitenkin minusta se miten opetat lapsellesi miten kohdellaan muita ihmisiä on ihan eri asia kuin se että lapset eivät olisi saaneet kasvaa mielipiteiltään vapaasti Sehän se onkin taito miten opetat ja ohjaat lapsiasi sille tielle, mitä itse arvostat ihmisten kohtelussa ja kuvaamasi kauppaesimerkki oli siinä suhteessa arveluttava. Lasten kasvatushan on vaikeaa, aina ei lopputulos ole se mitä toivoit. Ihanne kai olisi se että lapsemme olisivat mielipiteiltään vapaita, Vapaus ei sulje pois inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Omille lapsilleni toivon opettaneeni suurta sydäntä, en tiedä miten sitten viime kädessä kuitekaan olen tässä onnistunut, aika näyttää.
Mutta ymmärsin sen näin, jotta koit mielihyvää siitä kun lapsesi näkis sinut parempana kuin muut. Se kai tässä kirjoituksessasi kuitenkin oli se POINTTI.
Ja jos aloituksen aiheeseen kommentoin niin sen verran jotta toivon jättäväni lapselleni perinnöksi inhimillisyyttä ja ymmärrystä erilaisia ihmiskohtaloita kohtaan. Kaikille kun ei kaikki tule eteen kuin manulle illallinen.
Koko keisi lähti tästä mimmimummin lauseesta.
"Kyllä lapset pitäisi tehdä ..tai siis saada nuorena kun vielä jaksaa niiden kanssa touhuta..ja lapsen ei tarvi "hävetä" vanhempaansa kouluun mennessä."
Tietenkin olen onnellinen, että lapseni näkevät minut edustavana itsestään huolta pitävänä kuusvitosena äitinä. Ei heidän ole ikinä tarvinnut kulkea toista puolta katua häpeissään kuten teini-ikäinen ystävättäreni tytär teki.. SIIS...Pointti pointti...
Toivon sydämestäni, että onnistut lastesi suhteen odotuksiesi mukaisesti. Lasten elämässä menestymiseen vaikuttavat monet asiat ei vain kodin malli ja kasvatus. Minunkin lapseni ovat alle kolmekymppisiä, eli elävät nuorina aikuisina tätä epävarmaa aikaa. Jos nyt on hyvin se ei kerro mitään mitä tuleman pitää, pettymyksiä, surua ja pahuutta emme voi heidän tieltää lakaista pois.
Pisti ajattelemaan:
"syyllistetty epäinhimillisyyden peikolla"
Tarkoitatko ettäkasvatus hyville tavoille ja avarakatsesuudelle on syyllistämistä epäinhimillisyyden peikolla?
"pettymyksiä, surua ja pahuutta emme voi heidän tieltää lakaista pois."
Näinhän se on .,jokaisen kun on kuitenkin itse elettävä elämänsä. Äiti ei voi sitä tehdä hänen puolestaan vaikka kuinka haluaisi pahalta varjella :)).
Kuitenkin eiköhän aika harva lapsi joudu häpeämään vanhempaansa ainakaan ulkomuotoseikkojen takia. Lienee kuitenkin aika harvinasta, uskoisin............
Itku pitkästä ilosta, pieru paljon nauramisesta ; )
Sinäkö ymmärrät kasvatuksen hyville tavoille ja avarakatseisuudelle olevan syyllistämistä epäinhimillisyyden peikolle?
Sehän on sinun ajatuksesi, ei minun.
Katsoin eilen pikku pätkän maajussille morsian ohjelmaa. Nämä tirkistelyohjelmat ovat hyvin suosittuja, otaksun, ainakin mitä palstalta olen lukenut.
BB-Talossa asujat, heidät ulkonäkönsä, sanomisensa ja tekemisensä kiinnostaa niin paljon, että jopa 24-tuntia on mahdollista lisämaksusta seurata näiden ihmisten elämää.
Minua ei tosin kiinnosta, ei varmaan sinuakaan.
Pyykit on kohta pesty, pirtti siivottu. Nälkä alkaa kurnia vatsaani, niin että näin, sano ; )
Minullahan ei ole telkkaria (korppis) ja jos olisi ja jos katsoisin noita tirkistelyohjelmia tuntisin todennäköisesti vain myötähäpeää ja ihmetystä siitä, että ihmiset ovat valmiita mihin vain saadaksen olla hetken parrasvaloissa...
Kuten sanottu, minun urakkani täällä on ohi ja kohta palataan rintamaille...
:), yritin tulkita sinun kirjoittamaasi tekstiä.
Minä taas uskon että arvomaailmat siirtyvät sukupolvelta toiselle jos nyt ei ihan konkreettisesti äidinmaidossa niin elämässä kohdusta hautaan kuitenkin, yhtenä osana siis.
Inhimillisyys on laaja-alainen käsite. Toisen ihmisen kunnioittaminen ei ole yleistettävissä. Aikuinen voi käyttää hyväkseen lasta inhimillisyyden nimissä. Kateus, kauna, viha on myös ymmärrettävää inhimillisyyttä.
Inhimillisyyttä on toisen kuunteleminen ja kiinnostus. Eri asia on sitten onko samaa mieltä vai ei.
Ja sitten epäinhimillisiin ; )
Epäinhimilliset ovat Marvelin universumiin kuuluva kansa, supervoimainen rotu, joka on syntynyt tieteellisten kokeiden tuloksena.
Epäinhimillisten ulkomuoto on vaihteleva "Kaksipäinen lapsi on tässä porukassa täysin normaali!"
Se siitä ja nyt saunomaan ; )
"Toisen ihmisen kunnioittaminen ei ole yleistettävissä."
Minun pienissä ympyröissäni on.
"Kateus, kauna, viha on myös ymmärrettävää inhimillisyyttä."
Riippunee siitä missä yhteydessä siitä puhutaan. Jos puhutaan siitä, miten suhtaudut muihin kuten tässä tapauksessa, silloin mielestäni ei.
Marvelin universumiin kuuluvasta kansasat minen älyä mittään mutta toisaalta se taas on turhan kaukana tästä aloitetusta aiheestakin.
Minä tulin jo saunasta
Sinä teet nyt inhimillisen erehdyksen. Maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ole ansainneet kunnioitusta.
Minä suhtaudun muihin ihmisiin normaalisti. Niin kuin muutkin normaalit ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Joskus joku ihminen huvittaa joku säälittää joku saa aikaan, että käännän pääni toisaalle, joku herättää hoivavietin ja saa sympatiani ja joku ärsyttää jopa suututtaa jne..et sinä ; )
Äskeen istuin neljän suloisen mummelin kanssa saunanlauteilla, turistiin niitä noita.
Kahden vilkaan mielikuvituksen omaavan kersan äitinä tuli tutustuttua jos minkälaisiin ulkoavaruuden örkkeihin ja mutaatiohahmoihin siis ei inhimillisiin olentoihin..
Nyt poistun kivempiin puuhasteluihin, kehoni huutaa kosteusvoidetta ; )
Olen tehnyt inhimillisen erehdyksen useinkin, en vain nyt :). Kaikkia ihmisiä ei tarvitse kunnioittaa, mutta voi silti yrittää ymmärtää, huom yrittää. Aina ei pääse jyvälle, mutta pyrkimystä ymmärrykseen voi olla ja se tekeekin ihmisestä inhimillisen.
Mitä tarkoittaa "suhtaudun muihin ihmisiin normaalisti" ? Mikä on normaalia suhtautumista? Suhtaudunko minä esimerkiksi epänormaalisti :)?. Mikä on normaali ihminen, kuka sen määrittelee ja millä kriteereillä?Paljon kysymyksiä joihin ei liene ainoaa oikeaa vastausta.
Minä käyn mummeleiden kanssa vesijumpassa ja meitä "mummeleita" saattaa silloin istua lauteilla toista kymmentä :). Kivaa kuunnella mummeleiden porinoita.
Otatko osaa mummeliden porinoihin, minä otan.
Yhden opin annoin oppilailleni, taisinpa kai myös lapsilleni... kun puhutte tai kirjoitatte tulevaisuuden suunnitelmistanne, älkää käyttäkö konditionaalia...
Normaali käyttäytyy sen hetkisen yhteisön normien mukaisesti. Normaalissa yhteisössä on erilailla ajattelevia, mutta kaikki hyväksyvät yhteisön pelisäännöt.
Olet mielestäni ihan normaali, suhtautumisesi minuun on uteliasta.
Olet siis utelias ja puhelias kuten olen minäkin ; )
mutta... yksi ero meissä on, minä olen realisti.
Sinä olet kasvattanut lapsistasi toisia ihmisiä kunnioittavia, inhimillisiä, suvaitsevaisia, hyvä tapaisia, avarakatseisia, jne...jne.
Minä en vielä tiedä mitä olen kasvattanut, koska en tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joudunko ehkä kysymään itseltäni, mitä tein väärin ja missä meni pieleen.
Mummeleiden porinoissa maistuu elämä. Riippuu hieman aiheesta onko minulla osaaottamista porinoihin. Joskus on ihan vaan kiva kuunnella saunan lämmöstä nauttiessa. Siellä puhuu usein elämänkokemus ja viisaus :).
Normaaliudesta olen ehkä hieman eri mieltä. Normaali määritellään jossain säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen.Joku voi esimerkiksi ajatella ja toimia valtavirran käsitysten vastaisesti, siis hieman toisin kuin yleensä ihmiset tekevät, kuitenkin lainmukaisesti mutta hän voi silti olla normaali. Onko joku taiteilija, joka näkee maailman eri vinkkelistä kuin me tavalliset tikku-ukon piirtäjät, epänormaali. tai tiedemises joka lähestyy asioita ihan uudesta näkökulmasta, ennakkoluulottomasti, mites hän, onko epänormaali.
Onko näin jotta meillä ns normaaleina itseämme pitävillä on aika tiukka tuo normittaminen, mikä on normaalia tai mikä ei. Normaalina pidämme sitä mikä on tyypillistä meille itsellemme tai yleisesti hyväksyttyä. Teemmehän helposti jostain vähänkin erilaisesta kylähullun esimerkiksi :).
"Olet siis utelias ja puhelias kuten olen minäkin ; ) "
Kiitos, otan tuon kohteliaisuutena :).
"kunnioittavia, inhimillisiä, suvaitsevaisia, hyvä tapaisia, avarakatseisia, jne...jne."
Tähän olen pyrkinyt ja näitä avuja pyrin itse toteuttamaan mutta kuten opena varmaan tiedät lapsen kasvatukseen vaikuttavat niin monet muutkin tahot. Lapsi ei ole muovailuvahaa, josta voit muovailla haluamasi. Mielenkiintoinen näkemys, tekeekö tuo pyrkimykseni minusta epärealistin? Mielestäni elämä kyllä koulii ne epärealisisuudet itse meistä kustakin, ajan saatossa.
Ja vielä: onko sellaista äitiä, joka ei joskus syyllistäsi itseään lastensa vuoksi.?
Kirjoitit, että sinä olet hieman erimieltä. Olet lukenut jostain, että normaali määritellään jossain ...jne... minä kirjoitin ajatukseni siten kuin itse normaalin sisäistin, sinä tarkoitit samaa monimutkaisilla lauseilla ja esimerkeillä.
Pyrimme kaikki tekemään parhaamme kasvattaksemme lapsemme hyviksi ihmisiksi. Se lienee meidänkin sinun ja minun ainut päämäärä kasvattajana.
Ei ole sellaista äitiä, joka ei syyllistäisi itseään jossakin elämän vaiheessa. Tuttu tunne.
Kävin mutkan Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa, vein ystävättärelleni kutomani villasukat , pari pullollista punaviinimarjaviiniä ja posliinisen kanan hänen kanakokoelmiinsa. Ajoin kotiin tulijaisina purkillinen puolukkahilloa, pari purkkia paholaisen hilloa ja laatikollinen kukantaimia. ; )
Ovinaapuri ihmetteli kun kerroin vieneeni villasukat ystävättärelleni Nurmekseen, että olisithan voinut laittaa ne postissa olisi tullut halvemmaksi. Vastasin, minä halusin tavata hänet, hän on minulle tärkeä ihminen.
Jep, vastavuoroinen vierailu on antoisaa, hyvän ystävän tapaaminen aina luksusta ja mieluisaa. Yhtä iso ilo, antajalla ja saajalla. Voisi myös sanoa että mitä kylvät sitä niität tässäkin mielessä.
Miettinyt olen työelämääni kuinka jaksoin sen työtävuorotta , kuinka suuri osa jäi elämätä? Väsyin, ja jokapäivästä nautin täpöllä nyt kun en ole enää vastuussa kuin pikkukodistani.
On käsittämätöntä et joku luulee helpolla ikäluokkamme päässeen?
Ikinä ei ole tarvinnut sossun ovea avata, sitä pidän selviytymisenä ...silloin kakaravanhempanakin.
Omalla työlläni olen elintasoni luonut, jää ainoallekin..ei kai se ole muilta pois?
Me olemme molemmat tehneet työtä samalla alalla eikä se helppoa ollut yötä myöten valvoa ja jos vielä oli perhettä. Itse opiskelin työn ohessa ja olin jo esimiestehtävissä ja päivähommissa kun sain esikoiseni.
Minun jälkipolvella on onnea, isänsä perivät, minulta eivät odota muuta kuin rakkautta ja ymmärrystä ; )
Hyvin toimeentulevat jälkipolvemme luovat itse puitteet omalle hyvinvoinnilleen. Normaalissa tilanteessa he ovat jo eläkeiässä, kun perivät meidät.
Me olemme rakentaneet hyvinvointi-Suomea, jossa jälkipolvemme elää. Elintason nousun näkee kaikkialla.
Mielestäni on ihan turha kituuttaa ja valittaa pienistä eläkkeistä, jos omaisuutta on kertynyt enemmän. Jokainen voi halutessaan käyttää sen mieleisellään tavalla tai myydä hyvin toimeentuleville perillisilleen.
Me olemme eläneet omien arvojemme mukaisesti, sallitaan seuraavalle sukupolvelle sama. He eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin me.
Suomessa on paljon eläkeläisiä, jotka eivät kuulu tämän aloituksen piiriin. He elävät toimeentulon rajamailla. Eivät he täällä kirjoittele eikä heillä ole mitään jaettavaa.
On kuitenkin heitä, joille säästäminen on jäänyt päällensä. Itse en kuulu joukkoon säästöpossukerholaiset.
Kyllä tässä vielä voi monelle perinnön kärkkyjälle huonosti käydä. Kerätyt rahat menevät vanhusten hoitoon ja kuntoutukseen.
Siksi kai nuoriso on niin innostunut tuosta eutanasiasta, armopiikki heti kun joku pipi tulee...
Jaa. Mikähän taho tuon ennustuksen takana on ? Mitä jos valtionvelka kasvaa tästä vielä, työpaikkoja viedään edelleen muualle, lainojen korot nousevat, vienti hyytyy entisestään, huoltosuhde vääristyy lisää ?
Minusta me jätätämme seuraaville sukupolville hyvin arvelluttavan perinnön kun siihen vielä laskee sodat ja erilaiset ympäristöuhat. Eikä seuraava sukupolvi ole oppinut tulemaan toimeen vähällä, heidän elintasovaatimuksensa ovat ihan eri luokkaa kuin meidän.
http://yle.fi/uutiset/suurten_ikaluokkien_lapsille_lavahtaa_jattiperintoja/6304860
Aloitukseni perustuu tähän artikkeliin.
Lukase läpi ; )
Tuo nyt on aika tyhjänpäiväistä puhetta. Tämän maan perusvarallisuus on vielä hyvin kaukana keskieurooppalaisesta tai edes pohjoismaisesta, missä infraa on rakennettu paljon pidempään.
Köyhiä ollaan eikä seuraava sukupolvi ole kovin paljon suhteellisesti rikkaampi noihin verrattuna. Täkäläinen rivitalonpätkä jossakin pikkukaupungissa (joita kaikki täkäläiset kaupungit eurooppalaisitain ovat) ei kiinnosta juuri ketään vanhan kulttuurimaan varakasta.
Katsotaan vasta sitten kun kymmenkunta sukupolvea on ensin kartuttanut sitä varallisuutta samaa tahtia kuin nämä sodanjälkeiset.
Emme tänään tiedä millaisessa maailmassa meidän lapsemme elävät kun perintöjen jaon aika olisi ajankohtainen, - ja tuskin heidän on kannattanut perintöjen varaan tulevaisuuttaan rakentaa, omillaan heidänkin (ainakin meijjän lasten) on ollut pakko tulla toimeen, - ehkä meidän olisi kannattanut jättää lastentekomme hieman myöhemmäksi, minullakin oisi vasta viisivuotias lapsukainen ..
Pirre@ sitä onnea et naisena voi kokea kai sen tiedät ; )
No niin, tuo loppu nyt oli vain vertailun vuoksi(kin) laitettu tsoukki..:)
No, tuonhan tietty ymmärsin, mutta ihania ne pikkuiset ovat kaikille, jotka lapsiaan rakastavat olipa ikä mikä hyvänsä sillä ikä ei meinaa mitään ei yhtikäs mitään.
Onhan näitä putkilapsia, joiden isät ovat harmaata kylmästä höyryävää pakastemassaa. Putkilapset eivät saa ikinä isäänsä tai isänsä sukua, ukkeja ja mummeja lähelleen. Heidät on ostettu ns. hyviin perheisiin rakkaudella kasvatettavaksi keinosuvun keskellä.
Putkilapset? Älähän nyt yleistä. Tänä päivänä on paljon putkilapsia, jotka on ihan oman äidin ja isän pakastemassasta tehtyjä.
Tiedän, mutta puhunkin niistä jotka eivät ole. Ystävättärelläni on putkilapsi miehelleen.
Kyllä ikä merkitsee, kuusikymppinen mies ei enää jaksa siten kuin nuoremmat. Pappoja jo silloin ollaan ja rooli onkin aivan toisenlainen kuin isän.
Kyllähän minä uskon, uskon ja olen oppivainen kun niin moni väittää että suomalainen yli 60-mies ei sovi enää isäksi. On toisen asteen diabeetestä kolestrolit korkeella, ylipainoa ja eturauhanen oireilee. Niin se vain on uskonhan minä.
Kuinkahan pian yhteiskunta keksii, että vaikkapa kroonikkosairaalaan joutuvan on myytävä osakehuoneistonsa rahoittaakseen sen perusteella nousevaa hoitomaksuaan.
Muistelen sukulaisrouvan kohdalta aikoinaan olleen jo siitä puhetta.
Mikä lienee tämänpäiväinen tilanne asiassa?
Monihan nykyisin myy pankille asuntonsa, varmistaen vain asumisoikeutensa siinä tarvittavaksi aikaa.
Vielä ennen unimaan menoa kysyn, mitä se kroonikko sillä osakehuoneistollaan enää tekee kun ei voi siinä enää asua?
Jonkunhan se hoito on maksettava, ketkä laitetaan maksumiehiksi ja mitä tehdään osakkeelle?
Siihähän kai tuon jutun juju olikin.
Ettei perillisten kannata kieli pitkällä odottaa kuvittelemaansa perintöä.
Kai?
Miten lie tuleva, jos ja kun kaikki maallinen omaisuus joutuu valtiolle, jos elinpäiviä kroonikkosairaalassa riittää?
Vähän jää perintöjä, muille kuin muutamalle prosentille ääriäveriäiden jälkeläisiä?
Taitaa oletettu hyvinvointi perustua kuviteltuihin, tuleviin perintöihin. Tulee aika suuri omaisuuden uusjako, kun kakaroista suuri osa hävittää perintönsä ja toiset kahmii ne itselleen. Pitemmän päälle suurten ikäluokkien jälkeläisistä suuri osa on köyhällistöä. >Että se niinkuin tosta huuhaasta.
=DW=
Olihan tuo tuossa artikkelissakin selkeästi:
"Vertailun vuoksi Saksassa kymmenellä prosentilla varakkaimmista saksalaisista oli hallussaan reilusti yli puolet maan nettovarallisuudesta. Vastaavasti peräti puolella saksalaisista yhteen laskettu nettovarallisuus ei yllä kuin yhteen prosenttiin koko Saksan yksityisvarallisuudesta."
Ja
"Vertailun vuoksi Saksassa kymmenellä prosentilla varakkaimmista saksalaisista oli hallussaan reilusti yli puolet maan nettovarallisuudesta. Vastaavasti peräti puolella saksalaisista yhteen laskettu nettovarallisuus ei yllä kuin yhteen prosenttiin koko Saksan yksityisvarallisuudesta."
Tämä jälkimmäinen on kiintoisa asia. Mitäpä sitä töitä tekemään, kun mammalta saanut isot perinnöt, tämä on nykyaikaa jo nyt. Mitäs sitten, kun perinnöt on tuhlattu, pitseriaan kerjäämään mamuilta lattianpesijän paikkaako kepappipalkallako?
Suuri osa perinnöistä tulee haihtumaan savuna ilmaan. Jo nyt suomi on täynnä tyhjillään olevia asuntoja, ei niillä ole mitään arvoa enää, koska ei ole asukkaita. Sinne meni nekin "säästöt". Jossain tsadissa asuntojen arvo säilyy paremmin, mutta kun perhekoot pienenevät, suuret asunnot muuttuvat ongelmiksi, niitä pakko pilkkoa pienemmiksi 40% suomen huusholleista sinkkutalouksia, ei sinkulla ole varaa pitää yllä suurta lukaalia. Just kaikenmaailman resut ok- talot tulevat olemaan ja ovat jo nytkin, ongelmajätettä. Se niistä perinnöistä.
=DW=
=DW=
Minä aion myydä kaiken ja muuttaa asumisoikeus asuntoon. Rahani annan lapsilleni.
2v kuluttua saan jo asumistukea, kun rahat on kulutettu...vaikka juomalla kun kyselevät kuitenkin , mutta minulta ei yhteiskunta rokota enää latin latia.
Ei täsmällistä tietoa.
Mutta noissa osaomistus, asumisoikeus jne asunnoissa yllättävän korkea kustannustaso. Ite suosisin vuokra-asumista, suomen systeemi ei vain oikein suosi sitä. Ois toi muuttamisen vapaus ja helppous, kaikissa muissa asiat hankalampia.
Ja juu, rahat kannattaa ilman muuta juoda, siitä vaan pidettävä huolta, että jälkipolvelle ei tule verosanktioita, se ei kovin suuri summa ole, minkä saa lahjoittaa lapselle, ilman rankempia veroja. Veroporukat tutkii noita asioita tarkasti. Monet alkaa lahjoittelemaan ennakkoperintöjä hyvissä ajoin, just kiertääkseen veroja. Isommat summat ongelmallisia. Jotenkin pitää todistaa, minne rahat joutuneet. Voihan sitä kulkiissaan tietenkin käydä keräilemässä lähikuppiloitten kuitit muovikassiin, laskekoot niistä...
=DW=
Maallinen on niin kauan kuin on elämää.
Lapseni ovat lainoilla lukeneet tutkinnot.
Itse en tuskin lainojani koskaan pois maksa, koska en tunne olevani tosi suomalainen, vaan kasvatan omaisuuttani ja omaa elämää tietenkin rakkaani elämä on saman arvoinen ei kuitenkaan niin että hän tarvitsee rahaa.
Taloudessa suomalaisilla laina on jotenkin paha asia --olisiko sota-laina?
Kun opiskeluaikoinani olin kesätöissä Kirunassa, ihmiset asuivat yleensä kaupungin tai kaivosyhtiön omistamissa taloissa. Omistusasuminen ei ollut samanlailla yleistä kuin Suomessa. No, en tiedä mikä on tämän päivän suunta, suosiiko ruotsalainen omaa asuntoa vai asuuko vuokralla?
Suomalaisille on tärkeää omistaa asunto. Omistaminen ei ole lainkaan niin yleistä ulkomailla. Lainaa omaan asuntoon on suurin osa ikäluokastamme ottanut ja maksanut ajan saatossa. Ei laina ole suomalaisille paha asia. Sitä paitsi asuntolainaa on hyvä olla jo verotuksenkin takia
Mitä opiskelit, keskikouluako?
Iltalukiota aikuisena. Olin kesän 1979 virkavapaalla päätyöstäni Kiirunassa ruotsinkieltä vahvistamassa. Seuraavana kesänä 1980 olin Edinburgissa englanninkieltä vahvistamassa ja keväällä 1981 kirjoitin ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta.
Kurjuuden kierratysta.
Opetimme 70-luvulla syntyneet lapsemme tyontekoon.
Seka kotona, etta palkkatyossa.
Sponsoroimme opiskeluvaiheessa vain muutamalla tavaralla. Tietsikoilla, tolloilla, matkoilla.
Tenavat rahoittivat opiskelunsa omalla tyollaan.
Heidan valmistuttuaan teimme tiettyja jarjestelyja verotusta ennakoiden.
Meilla vaimoni kanssa ei ollut alkuun kuin tuulen huuhtomat perseet.
En tieda olimmeko kurjuuden kierratyksessa turhankin ehdottomia mutta mielestani ilman omaa ponnistelua saatua ei osaa arvostaa.
Laiskistuttuamme reilut 10:n vuotta sitten olemme elaneet hyvin itsekkaasti.
Pienet elakkeemme eivat riittaisi ilman puskuria elamantapaamme mutta tenavamme eivat odota mitaan lisukettakaan.
Asunnot riittanevat.
Nuorena tein lapset, hyvä niin. Nyt ovat jo aikuisia, lähes 50 vuotiaita molemmat.
Ammatit ovat saaneet, kunhan vaan töitä riittäisi..
Itse ovat koulutuksensa maksaneet..
Minulla yksi jatkaa vielä opiskeluaan. 7 vuotta takanapäin ja puolivuotta jäljellä, tätä viimeistä oppilaitosta.
No, sittenhän on jo loppusuoralla.
Maarina@
Opiskelu on koko elämän laajuinen projekti.
Opiskelu on pitkäjännitteistä. Aloitin opiskeluni lapsena jatkoin aikuisena ja suoritin tutkintoja. Viimeisen joskus 45-vuotiaana. Lisäksi vapaaehtostoiminnan koulutuksia aina kuuteenkolmeen asti.
Koko elämämme on opiskelua, opintojen päivitystä, uudelleen koulutusta ja vapaaehtoista kouluttautumista.
Kansalaisopistojen kielikursseja, opiskelua taiteen tekemisen taitoihin tai entisöintiin.
Kuopukseni vei roskia asuntonsa roskapaikkaan, käveli autolleni ja sanoi, äiti siellä on kolme hyvännäköistä tuolia entisöitäväksi, menin ja tosiaan kolme puutuolita, sieviä monen kotiin sopivia. Kannoin tuolit autooni, teen niistä uusia jahka aikaa on. Ihmiset heiitävät pois tavaraa joka voitaisiin kierrättää.
Ihmiset opiskelevat, voisivatko he opintojaan kierrättää?
Olen samaa mieltä.
Olen samaa mielta siis korpikirjailijan kanssa.