Onko PK colliet huonoluonteisia koiria?

Itselläni on uros pk collie, on kyllä vasta puolivuotias mutta kuitenkin.
Eläinlääkärissä minulta kysyttiin olenko miettinyt collietani kaveri-terapiakoiraksi, koska on todella sosiaalinen, ihmisrakas, lapsirakas, tottelevainen, yms. Joten sopisi kuulemma hyvin, kunhan hyppimisen saa pois.
Useat sanovat kyllä että on ihmeen sosiaalinen ja ihana collie, koska useat ovat juuri tälläisiä "apaattisia' eikä niin kiinnostuneita ihmisistä. Mutta mielestäni nuo mitä luettelit riippuu ihan koiran luonteesta, linjasta, sekä sosiaalistamisesta, ja tietenkin siitä miten kasvatat itse koirasi.
Suosittelisin kyselemään kasvattajilta minkälaisia collieita he kasvattaa ja kyselemään kasvattajien mielipiteitä. Koska heille kuitenkin kerrotaan pentujen kuulumisia ja minkälaisia niistä on kasvanut jne.
Esimerkiksi meidän kasvattaja kasvattaa collieita jotka eivät ole haukkuherkkä, ja on todella hyvin onnistunut siinä koska näiden kuukausien aikana en ole kuullut ehkä kun muutamia haukahduksia, ja nekin ovat sellaisia yksi haukku.

Mutta niin, kysele kasvattajilta,he tietävät paremmin sopivatko omat koirat :)

Minulla on 2 sk collieta, joista toinen (6,5 v.) ottaa ensi askeliaan kaverikoirana. Se on sosiaalinen ja pitää rapsuttelusta. SKL:n ohjeiden mukaan kaverikoiran on oltava 2 vuotias, joten jos pennusta olet kasvattamassa kaverikoiraa, niin mielestäni sen sopivuus on kiinni sinusta hyvin pitkälti. Toinen koirani on "apaattinen" oman tiensä kulkija. Ei halua mielistellä vieraita ihmisiä eikä olla kuin harvojen kaveri. Se ei kuitenkaan ole arka, vihainen tai muutoinkaan ongelmakoira, vaan se on tuon toisen tytär ja tehnyt myöskin pennut joiden luonteita on kovasti kehuttu. Joten collieissakin on moneen lähtöön vanhempien luonteesta riippumatta;)

Collie rotuna ei kyllä sovellu kaverikoiraksi koska Collien kuuluu olla välinpitämätön vieraille . Itseäni ärsyttää kun näkee Collieita jotka ovat kun labbiksia ja hössöttävän vieraiden ihmisten jaloissa , ei Collien kuulu olla sellainen .

Omat Collieni eivät ole apaattisia mutta niitä ei vieraat kiinnosta ja ne eivät kaipaa vieraiden silittelyjä . Vain oma "lauma" merkitsee jotain .
Itselläni on vielä linjaltaan melko aluperäisiä koiria joten nämä ovat toimintakykyisiä eivätkä ääniherkkiä . Nämä ovat harvojen ystäviä mutta sietävät tilenteen kuin tilanteen ,

Itse olen kuitenkin sitä mieltä ettei Collie sovellu kaverikoiraksi :) Collien terveys alkaa myös olla aika huono joten tarkka saa muutenkin olla mistä ottaa pentunsa vai hakeeko suoraan ulkomailta .

Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Kaikki tuntemani colliet ovat aktiivisia ja toimeliaita, mutta vieraiden ihmisten suhteen hyvin varautuneita kuten omanikin. Se on rotuominaisuus joten kaverikoiraksi en suosittelisi.

En sitten tiedä bordercolliesta. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, ne ovat sosiaalisempia kuin "tavallinen" collie, mutta voin olla väärässäkin. Mitä sanovat border-ihmiset tähän?

Oma koirani oli mukana vanhainkodissa kun olin siellä töissä, ihan sen vuoksi, koska oli avoin, sosiaalinen.... ja erittäin hellyydenkipeä, Myös sopivan rauhallinen ja kokoinen. Ärsytyskynnys on korkea, hyvähermoinen. Tosin koiralle on aina ollut paikka, mihin mennä, kun haluaa olla rauhassa.

Riippuu siis ihan yksilön luonteesta.

Mutta jos puhutaan rodusta kokonaisuutena niin en kyllä Collieta vallkaisi kaverikoiraksi .

Se on ihan totta, ettei collie ole yleisesti rotuna ihan kaverikoira-ainesta, juurikin siksi, että niile on ominaista se, ettei vieraat kiinnosta niin paljon, että koira hakisi heiltä kontaktia itse. Normaalit colliet kyllä sietävät hyvin vieraita ja rapsutuksia, mutta kaverikoiralta halutaan juuri sitä, että koira itse hakeutuu vieraiden luoksi paijattavaksi.

Mutta en minä silti collieta sulkisi pois. Etsit vain pentueen, jossa kaikki on hyvin ja sen lisäksi molemmat vanhemmista ovat erittäin avoimia ja sellaisia, jotka oikeasti tykkäävät vieraista ja tekevät itse sitä tuttavuutta (tässä välissä huomautan, ettei tuo tarkoita hösöttävää labradoria muistuttavaa käytöstä). Tiedän useita collieita, jotka ovat hyviä kaveri-/terapiakoiria :)

Mutta vaikka ne lähtökohdat olisi kuina hyvät ei pennusta voi tietää . Mitä sitten jos se ei sovellukkaan kaverikoiraksi isomapana ? Collien kasvattaminenkin on ihan oma juttunsa .
Suomessa on äärettömän vähemmän yhdistelmiä joissa molemmat vanhemmat olisi taatusti hyväluonteisia ja siihen päälle vielä terveitäkin ...

MIksi lähteä väkisin vääntämään kun on rotuja joilla on paremmat mahdollisuudet menestyä ko toimessa .

Minulla oli 2 collieta, tyttö oli äärettömän viisas ja kiltti olis varmaan sopeutunut mihin vain . Poika taas ei missään tapauksessa, se oli vain yhden ihmisen koira ja kaikille muille vihainen.

kaverini koira on sellainen että se pelkää et sen karvoille astuu ja puree... ja kynsienleikkuussa satuttanu monia, vaikka on ollut kuonokoppa.. en tiedä että onko ollut sitten kouluttamisen puute vai mikä?

Ihan kamalaa ajatella että coliella joutuu pitämään kuonokoppaa :( Ei ole kunnossa koiran ja omistajan suhde ollenkaan . Puremista missään olosuhteissa ei pidä sallia . Colliet on fiksuja ne myös huomaavat ja oppivat sen että hei nuo eivöt komenna ja minä saan tehdä mitä haluan .

Collie on paimenkoira, ja silloin omaa luonnolisesti paimenkoiran luonteen. Se ei ole seurakoira, tosin osa, niin kuin yleensäkin, sopii erittäin hyvin kaverikoiraksi, riippuu monista tekijöistä, eikä vähimmässä määrin, miten omaa koiraasi kasvatat, koulutat jne. toki perimällä on osansa asiassa. Colliet on erittäin fiksuja, helppoja kouluttaa ja niille ei tosiaan tarvitse eikä pidä korottaa ääntä, eikä muutenkaan kannata rankaisun kautta opettaa, eikä tarvitse yht koaa kättä kuin esim. sakemanni, rotikka jne....minulla ei ole ollut kun uroskoiria, mutta kyllä nekin osaa otta laumansa haltuun, jos omistaja ei sitä ota, eli kannattaa olla myös tarkkana