matka on pitkä
en koskaan perille päässyt
pimeän käytävän päässä
hahmosi kuin unessa näin
joka askeleeni lähemmäksi
sinua kulkee
kohti valoa
taas loittonevaa
jalkani väsyvät
hoipertelen
käteni ojennan
ota se vastaan
kun luulin sinut
tavoittavani
katosit taas
olit kangastus vain
valo ja vesi
uni toteuttamaton
en koskaan perille päässyt
pimeän käytävän päässä
hahmosi kuin unessa näin
joka askeleeni lähemmäksi
sinua kulkee
kohti valoa
taas loittonevaa
jalkani väsyvät
hoipertelen
käteni ojennan
ota se vastaan
kun luulin sinut
tavoittavani
katosit taas
olit kangastus vain
valo ja vesi
uni toteuttamaton
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus mietin, elänkö vaaleanpunaisen harhan keskellä... Eilinen on unta ja huominen pelkkää kangastusta.
Pidin runostasi, kiitos.
Uni ja sen aikaan saama kangastuksen olin yrittänyt saada esille
tässä runossa, en vain oikein onnistunut jos ei muuta niin kamalasti
kirjoitus/kielioppivirheitä vilisi tämä yrityksessäni.. Ehkä jos aikansa harjoittelee
pääsee jonkinlaiseen sopusuhtaan virheiden kanssa.
Mutta sinulle kiitos Ich bin.. vierailustasi ja siitä että pidit ja kommentoit
virheistä huolimatta.
pieniin kieliopillisiin virheisiin takertumatta
runosi oli lukemisen arvoinen.
Kiitos eräälle lukijallaeni joka virheistä huolimatta pidit tätä lukemisen arvoisena.
Liian myöhään huomasin nuo väärät lauserakenteet. Eikä se ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta kun laitan tänne muokkaamattoman ja vajanaisen
tekeleen. Mutta olen noviisi sekä lauserakenteissa ja oikeinkirjoituksessa.