Mä oon 18v. tyttönen ja asun äitin ja kaksoisveljen kanssa kolmistaan. Mulla on isosisko ja isoveli mut ne on asuneet jo kauan omissa oloissaan. Mäkin teen muuttoa pois äitin helmoista ja mun veli aikoo kuitenkin vielä muuttaa mutsin kans asumaan johonkin pienempään asuntoon kuhan mä lähen pois. Mua on rassattu koko kesä tällä asialla. Mulle tulee sellanen olo että mä oon äitin talokauppojen tiellä. Tottahelvetissähän mä olisin muuttanut jo ajat sitten jos mulla vaan olisi ollut joku paikka johon mennä. Isä on alkoholisti ja sisarusten luo ei voi mennä,muutenkaan mä en oo kovin hyvissä väleissä niiden kans, en tiedä oikeen itekään et miksi. Lisäksi, no tää voi kuullostaa jonkun mielestä lapselliselta mutta mulla mulla on ollut ajokortti nyt 5kk ja yhtään en oo saanut ajaa. En tiedä syytä tähänkään. No ei se vielä mitään: Mun äiti kysyi yksi päivä multa että oonko mä ajatellut auton hankkimista( se on sanonut että se haluaa auttaa ku se hankinta on edessä) ja vertas mua mun siskoon että se on aikoinaan valinnut seurustelukumppanit sen mukaan et onko niilä auto vai ei. Tuo oli mun mielestä todella törkeää sillä mulla ja mun siskolla ei oo mitään muuta yhteistä ku veljet ja vanhemmat, me ollaa niin täydelliset vastakohdat jokaikisessä asiassa kun olla vaan voi. Lisäksi mun äiti on piikitellyt mua sillä asialla ku mulla ei oo koskaan ollut poikaystävää ja kun mun sisko seurustelee. Mun sisko on mua 6vuotta vanhempi. Kyllähän mä kestän tämän ja kohta mä luultavasti ja toivottavasti saan sen oman asunnon et ei tarvi nähdä näitä perheenjäseniä jo ei halua eikä tää mua nyt niin suuresti vaivaa mutta kyllähän aina ikävät ihmiset harmittaa ja varsinkin kun niiden kanssa on pakko ainakin yrittää tulla toimeen. Mitä mieltä te ootte tästä? Asiallista kommenttia, kiitos :)
Kertokaapa mielipiteenne tästä..
tämmöstä meillä...
4840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Opiskeletko? sullahan nimittäin ois myös mahdollisuus muuttaa esim. opiskelijasoluun.. tai sit jos se on esim. kiinni rahasta, voithan kysellä vaikka kavereiltasi että muuttaisitte kämppikseks, tulee molemmille halvaks.. ja voihan niit kämppiksiä olla enemmänkin.
Mut se onkin taas itsestään kiinni, että haluuko muuttaa jonkun kanssa 'samaan' kämppään.
Itse en siihen kyennyt.. vaikka kotoa halusinkin silloin muuttaa kiireellä pois!
Ja toisekseen mun mielest on törkeää vertaa sua johonkin isosiskoon.. kaikki ovat erilaisia..
Mun äiti ja mummo vertas mua äitin serkkuun (mua vuoden vanhempi), mutta eipä silläkään kovin hyvin mee, vaikkei mun vanhemmat sitä tiedä.
Se kuitenkin tuntuu tosi pahalta, että verrataan toiseen ihmiseen, kaikki ihmiset kun ovat yksilöitä.
Silloin kun minä sain kortin, en saanut minäkään ajaa äitin autolla heti ainakaan.. äitin piti olla alussa aina kyydissä mukana,kiljumassa suurin piirtein turhasta. Mut onneksi mun jätkä kavereilla oli autoja.. et sai sit olla niille kuskina, ja sain paljon ajokokemusta. Kaks vuotta on kortti ollut kohta, enkä ole kertaakaan autoa kolhaissut..yms.
Tuntui että äiti ei luota mun ajokykyyn ollenkaan.. Mut viime kesänä kun menin isäpuolelle töihin hesaan, käytin äitin autoa koko ajan, et äitikään ei sillä autolla kyl ajellut ainakaan pariin kuukauteen!
ja ei kenenkään ole pakko seurustella.. on sitten 12vuotias tai 50vuotias.
ei mulla ja mun miehelläkään ole nyt autoa, tulee meillekin halvemmaks, kun on kuitenkin esikoinen tulossa tähän isoon maailmaan ens kuussa.
Eli en minä ainakaan valinnut miestäni auton perusteella, markuksella ei ollut autoa ollenkaan kun aloin seurustelee hänen kanssaan, vain minulla oli auto.Ja sen luovutin pois huhtikuussa, eli hyvin ollaan pärjätty.
Toivotaan että tilanteesi paranee ajan myötä, uskon sen!
Äitisi taitaa olla kusipää.
Ehkei sen puheista kannata välittää.
No ei oma asunto tai auto kovin vaikea ole hankkia.
Ja hyvä jätkä vielä helpompi jos sellasta tarvii.
Työpaikka pitää olla ja rahaa tukko..
Tai ainakin työttömyyskorvaus...
Ihan tyhjätaskuna on perseestä olla omassa kämpässä tai autossa.
Koita pärjäillä vaa!
Kyllä mä olen sen huomannut että se äitikulta on aika rasittava aina välillä, pitää vaan yrittää kestää, se on mun äiti enkä mä oo sitä voinut valita. Ihemttelen vaan että miksi se on vaan mua kohtaa aina noin inhottava. Ei se mun veljelle oo koskaan tommonen. Muutenkin on outoa että ensin koitetaan loukata toista niin sydänjuuria myöten ja sitten ollaan hankkimassa jotain pleikkaria ja etelänmatkaa. Näin se on ollut jo monta vuotta. Ehkä äitillä on paha olla mutta eihän se minun vikani oo. Mä oon yrittänyt olla nätisti ja kunnolla kotona ja muutenkin käyttäytyä mutta ei, ihan ku äiti oikeen haluais että me riidellään. Mä en riitelemisestä tykkää.
Jupe: En nyt oo ihan samaa mieltä siitä asiasta että hyvä jätkä on helppo hankkia:) Ne parhaat taitaa olla varattuja aina x) Tosin hyvin oon pärjännyt tähän asitkin ilman. Ihmetyttää vaan että miksi se on muille ihmisille niin suuri asia ku mua ei vaivaa.
Meillä oli kans kotona tuollaista että haukku ja haastoi riitaa koko ajan. Kerran löysin äidin vaatekaapista lapun johon hän oli kirjoittanut kaikenlaista. esim. tiedän että mirva on oikeassa, mirva joutuu kärsimään kun asumme mieheni kanssa yms.
Ja myös kerran äiti mulle myönsi suoraan että se purkaa pahaa oloansa muhun, turhaan. Eli kun äitil oli töissä kiirettä tai vastaavaa stressiä, niin mä sain kaikki p**kat niskaani.
Ja en minäkään halunnut koskaan riidellä äitini kanssa, mutta jotenki vaan tuntui, että hän koko ajan yritti keksiä jonkun syyn mistä riita syntyisi.
Ei se kyllä sun vika ole jos äidilläs on paha olla! Teidän pitäis keskustelle KAHDESTAAN asiasta (jos vain mahdollista), äitisi varmasti kunnioittaisi sitä että haluat kertoa miltä sinusta tuntuu... sanot vaan että haluat keskustella kahdestaan, ja annat hänelle puheenvuoron vasta sitten kun olet itse kertonut kuinka pahalta tuntuu.
Myöhemmin se voi olla vaikeaa keskustella äitisi kanssa, jos et nyt puhu ja muutat pois..
Muuttamisesi on myös iso asia äidillesi.
Äitisi myös varmaan suojelee sinua omalla tavallaan ja sen takia on sinua kohtaan erilainen kuin veljeäsi.
Mun isäpuoli tekee tuota edelleen äitilleni (itse en ole sen miehen kanssa missään tekemisissä enään, paitsi sitten kun on minun aika erota töistä) ja siskoilleni...
Jos hän pahoittaa toisen mielen, niin hän ei koskaan pyydä anteeksi vaan ostaa jotain tavaraa yms.
Töissä hän teki samalla tavalla, jos hän huusi työntekijälle jostain asiasta, hän myöhemmin päivällä tuli aina lirkuttelee sun muuta kehumaan.
Mut sit kun alkoholia oli juotu, niin silloin hän tuli aina mulle juttelemaan kotona kaikenmaailman jutuista, mitä hän ei voinut selvin päin sanoa. Ärsyttävää kylläkin.
Sain siis minäkin vaatteita, pleikkarin, kännykän yms. silloi jos isäpuoli oli pahoittanut mieleni!!!