Moikka,
Olen 22- vuotias tyttö.
Pääsin peruskoulusta vuonna 2006.
Sen jälkeen lähdin ammattikouluun opiskelemaan Turvallisuusalan Perustutkintoa 3 vuotta ja valmistuin sieltä 2009.
Seuraavaksi lähdin Armeijaan, jossa olin 9kk.
Heti armeijasta päästyäni sain töitä turvallisuusalalta.
Olen nyt ollu eräässä turvallisuusalan firmassa töissä n. 2,5 vuotta ja alkaa tympimään. Työ on tylsää.
Ajattelin lähteä opiskelemaan. Minua kiinnostaisi ehkä liiketalous.
Lähtisinkö ammattikouluun suorittamaan merkonomin tutkinnon vaiko ammattikorkeakouluun lukemaan tradenomiksi?
Avopuolisoni / kihlattuni on minua 7 vuotta vanhempi ja haaveilee perheen perustamisesta. Kun kerroin hänelle opiskelusuunnitelmistani, hän ei ilahtunut. Mieheni luulee olevansa ikäloppu, vaikka on vasta 29 vuotias. Hänen mielestä viimeistään 30 vuotiaana pitäisi tehdä ensimmäinen lapsi.
Onko opiskelija elämä pelkkää makaronin ja näkkileivän syömistä jos asuu omillaan?
Mitä mieltä te olette kannattaako minun pysyä nykyisessä paska työssäni ja perustaa perhe, vaiko lähteä opiskelemaan ja tehdä joskus tulevaisuudessa työtä mistä oikeasti pitää?
Toivottavasti tältä palstalta saa asiallisia vastauksia.
Olen 22- vuotias tyttö.
Pääsin peruskoulusta vuonna 2006.
Sen jälkeen lähdin ammattikouluun opiskelemaan Turvallisuusalan Perustutkintoa 3 vuotta ja valmistuin sieltä 2009.
Seuraavaksi lähdin Armeijaan, jossa olin 9kk.
Heti armeijasta päästyäni sain töitä turvallisuusalalta.
Olen nyt ollu eräässä turvallisuusalan firmassa töissä n. 2,5 vuotta ja alkaa tympimään. Työ on tylsää.
Ajattelin lähteä opiskelemaan. Minua kiinnostaisi ehkä liiketalous.
Lähtisinkö ammattikouluun suorittamaan merkonomin tutkinnon vaiko ammattikorkeakouluun lukemaan tradenomiksi?
Avopuolisoni / kihlattuni on minua 7 vuotta vanhempi ja haaveilee perheen perustamisesta. Kun kerroin hänelle opiskelusuunnitelmistani, hän ei ilahtunut. Mieheni luulee olevansa ikäloppu, vaikka on vasta 29 vuotias. Hänen mielestä viimeistään 30 vuotiaana pitäisi tehdä ensimmäinen lapsi.
Onko opiskelija elämä pelkkää makaronin ja näkkileivän syömistä jos asuu omillaan?
Mitä mieltä te olette kannattaako minun pysyä nykyisessä paska työssäni ja perustaa perhe, vaiko lähteä opiskelemaan ja tehdä joskus tulevaisuudessa työtä mistä oikeasti pitää?
Toivottavasti tältä palstalta saa asiallisia vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysytään niin päin, että jos et lähde opiskelemaan unelmiesi ammattia vaan jäät nyhjöttämään nykyiseen, jossa jo parin vuoden jälkeen olet noin tympääntynyt, niin mitähän sitten 10 vuoden jälkeen? 20 vuoden jälkeen? 40 vuoden jälkeen?
Ei varmaankaan paremmin. Se tulee heijastumaan myös perhe-elämään.
Itse sain viimeisen tutkintoni käteen 35-vuotiaana ja sen avulla olen nyt haastavassa ja mielenkiintoisessa ammatissa, jossa haluan olla vielä pitkään.
Olen sitä mieltä, että noin lähellä eläkeikää olevan naisen ei enää kannata haaveilla mistään opinnoista. Lisäksi tuon ikäisenä opiskelu vaatii tavattomia ponnistuksia, kun muistikaan ei juuri pelaa. Siksi on viisainta pysyä nykyisessä työpaikassa nuo loputkin 50 vuotta.
Toinen olisi tilanne, jos olisit vielä 18–19-vuotias.
Ehdottomasti kouluun vaan. Ja lapsia voi tehdä koulunkäynnin lomassa, on vuoden tai pari kotona ja jatkaa taas.
Toisaalta kannattaa muistaa, että esim. tradenomin koulutus ei välttämättä tuo työpaikkaa, tai että sekään työ olisi jotenkin mukavampaa kuin nykyinen.
Ja myös, nykyisin kaikilla pitää (mukamas) olla kolme ammattia.
Pistäpä heti haku päälle, ja lisää voit hakea keväällä.