Miksi vieläkin opiskellaan tietojenkäsittelyoppia

Totta turiset ja ongelma onkin että yliopistoissa ei ole oikein mahdollisuuksia tietojenkäsittelyTIETEEN opiskeluun..moni yliopisto opettaa ohjelmointia vaikka sen ei pitäisi ollakaan tavoite. Se on ihan AMK pärinää vaan..

Pitäisi tutkia algoritmejä, salausta, tietoturvaa, prosesseja...

esjonnne kirjoitti:

Totta turiset ja ongelma onkin että yliopistoissa ei ole oikein mahdollisuuksia tietojenkäsittelyTIETEEN opiskeluun..moni yliopisto opettaa ohjelmointia vaikka sen ei pitäisi ollakaan tavoite. Se on ihan AMK pärinää vaan..

Pitäisi tutkia algoritmejä, salausta, tietoturvaa, prosesseja...

Ainakin itsellä oli 1990 luvulla korkeakoulussa:
- Ohjelmointi 1
- Ohjelmointi 2
- Olio-ohjelmointi

Yhteensä 8 opintoviikkoa sai noilla 180:stä. Ja noiden kurssien jälkeen sitä vaan kylmästi oletettiin, että opiskelija osaa ohjelmoida harkkatyöt muille kursseille. Eli en nyt varsinaisesti väitä, että olisi liikaa aikaa käytetty ohjelmoinnin oppimiseen.

Sitten tuli algoritmikurssia, projektikurssia, salausta (joka oli kyllä matikkaa) jne. Niillä kursseilla joutui ohjelmoimaan aiheeseen liittyviä harjoitustöitä, mutta ei siellä kukaan enää opettanut ohjelmointia.

Näin siis teknillisessä korkeakoulussa. Ainakin niihin aikoihin oli "oikeissa" yliopistoissa käsittääkseni vielä vähemmän ohelmoinnin opetusta. Voihan se olla, että ajat ovat muuttuneet.

Yliopistojen sisäänottoa kaikilla aloilla tulisi pienentää. Ei ehkä lääketieteellisen ammatikoulun tapauksessa mutta muuten. Lähtökynnys voisi olla 9 keskiarvon tienoilla lukiopapereiden perusteella ja sitten mahdollisuus tietenkin vaativien kokeiden perusteella todella alalle haluavien.

Suomessa riittäisi parikymmentä lajiaan fysiikan, matematiikan, kemian aloituspaikkaa. Joissa oppilaat todella olisivat päteviä tekemään tutkimusta ja väitöskirjat.

Oman tiedekunnan tietojenkäsittelyalan väitöstilaisuuksissa käyneenä voin todeta että moisia copypaste kimppaväikkäreillä ei paljon arvoa ole. Tämä johtuu siitä että opiskelijamäärät on niin suuret että opiskelija-aineksen laatu on todella huono. Tekemällä tehdään valmistuneille erilaisia tohtoriohjelmia kun ei ole muuta työtä tarjolla. Yliopistojen rahoituksessa tuijotetaan vain tutkintojen määrään niin lopputulos on todella surkea.

M.Sc., Comp. Science kirjoitti:

Yliopistojen sisäänottoa kaikilla aloilla tulisi pienentää. Ei ehkä lääketieteellisen ammatikoulun tapauksessa mutta muuten. Lähtökynnys voisi olla 9 keskiarvon tienoilla lukiopapereiden perusteella ja sitten mahdollisuus tietenkin vaativien kokeiden perusteella todella alalle haluavien.

Suomessa riittäisi parikymmentä lajiaan fysiikan, matematiikan, kemian aloituspaikkaa. Joissa oppilaat todella olisivat päteviä tekemään tutkimusta ja väitöskirjat.

Oman tiedekunnan tietojenkäsittelyalan väitöstilaisuuksissa käyneenä voin todeta että moisia copypaste kimppaväikkäreillä ei paljon arvoa ole. Tämä johtuu siitä että opiskelijamäärät on niin suuret että opiskelija-aineksen laatu on todella huono. Tekemällä tehdään valmistuneille erilaisia tohtoriohjelmia kun ei ole muuta työtä tarjolla. Yliopistojen rahoituksessa tuijotetaan vain tutkintojen määrään niin lopputulos on todella surkea.

No mistä ne matematiikan opettajat sitten valmistuisivat? Tunnen yhden, joka vanhana äijänä on lisäkouluttautunut, ja hän kertoo, että taso yliopistossa on todella laskenut sitten 70- ja 80-lukujen.
Ei 20:een mahtuisi vielä yhtään lukion matematiikan opettajaksi koulutettavaa. Kai niille pitäisi sitten olla jokin AMK-tasoinen paikka, vai mitä?

asdasdasdaadaddaadda kirjoitti:

Ainakin itsellä oli 1990 luvulla korkeakoulussa:
- Ohjelmointi 1
- Ohjelmointi 2
- Olio-ohjelmointi

Yhteensä 8 opintoviikkoa sai noilla 180:stä. Ja noiden kurssien jälkeen sitä vaan kylmästi oletettiin, että opiskelija osaa ohjelmoida harkkatyöt muille kursseille. Eli en nyt varsinaisesti väitä, että olisi liikaa aikaa käytetty ohjelmoinnin oppimiseen.

Sitten tuli algoritmikurssia, projektikurssia, salausta (joka oli kyllä matikkaa) jne. Niillä kursseilla joutui ohjelmoimaan aiheeseen liittyviä harjoitustöitä, mutta ei siellä kukaan enää opettanut ohjelmointia.

Näin siis teknillisessä korkeakoulussa. Ainakin niihin aikoihin oli "oikeissa" yliopistoissa käsittääkseni vielä vähemmän ohelmoinnin opetusta. Voihan se olla, että ajat ovat muuttuneet.

Jälkikäteen, oppimista ajatellen voin ainakin omakohtaisesti todeta, että 90-luvulla korkeakoulussa en oppinut käytännössä mitään konkreettista. Teoriaa toisensa perään, ja puuttumaan jäi asioiden havainnointi ja soveltaminen käytännön elämässä.

Koodaamaan taas opin vasta sen jälkeen, kun takana olivat Nokia ja Tieto työpaikkoina. Nykyisessä työpaikassani olen oppinut jo pelkkää ohjelmointia enemmän, kuin noissa kahdessa paikassa yhteensä.

Mitä naurettavaa siinä on, että osaajille maksetaan ja vätykset vastailee puhelimeen?

hadäffghäl kirjoitti:

Mitä naurettavaa siinä on, että osaajille maksetaan ja vätykset vastailee puhelimeen?

Jos asiat olisivatkin noin niin kaikki olisi ok, nyt ehkä 1/10 valmistuneista saa suhteilla töitä, ilman suhteita ei saa mitään, oli sitten guru tai n00bi.

IT alan alamäestä on puhuttu jo vuosia, vähän kaikkialta löytyy varoituksia alasta ja siitä ettei alaa kannata enää opiskella erittäin vaikean työllisyystilanteen vuoksi.

Viestintä on ollut tämän suuntaista jo ainakin 5 vuotta. No, ihminen ei usko ennen kuin itse näkee.

Jos kovasta yrittämisestä huolimatta töitä ei valmistumisen jälkeen ala löytymään niin ehkä on järkevintä miettiä ammatinvalintansa uusiksi. Muuntokoulutuksen, tms. kautta uusille urille.

Oleellista on löytää ammatti, joka on pakko tehdä täällä eli ulkoistaminen hapamaihin ei onnistu.

IT huumasta opittua:
Ammatteja joihin massakoulutetaan väkeä ja mikäli vielä luvataan erinomaista työllistymistä nyt ja tulevaisuudessa, on ehkä parasta kiertää ala kaukaa :)

Turha niitä on yliopistojen kautta kierrättä. Menee vaan 5-10 vuotta hukkaan hyvää työaikaa.