luurangot kaapissa

Tylypahka,Tuo kaikkien velhonuorien koulu. Olen siellä ollut kuusi vuotta. Nyt alkoi seitsemäs vuosi ja olin kahdeksantoistavuotias. Koulustamme oli tullut kirje, että meidän taikajuomaopettajamme oli vaihtunut uuteen. Tyypin nimi oli Severus Kalkaros...

-Varmaan ihan idiootti niinkuin muutkin, sanoin ja nousin pyödästä.
-Noh noh kultaseni olisi hyvä jos osoittaisit hieman kunniotusta uutta opettaajaa kohtaan, Weaslen äiti sanoi
-Kiitos, sanoin ja menin pakkaamaan tavaroita...

Potter ja Ron oli niiden huoneessa ja kai ne teki niitä tavallisiansa.
Syy miksi olin weasleyn perheen adobtiona oli se, että kuin Potterilla minun vanhempani oli surmattu. Saat kolme arvausta kuka... Voldemort kukas muukaan.
-Harry voisitko pitää hetken tota, kysyin Harryltä
-Joo, Harry sanoi ja katsoi mun liskoa (Devil) epäluuloisesti.

Kun me oltiin asemalla, minä ja muut frendit myöhästyttiin junasta, Jouduttiin meneen luudilla, mikä ei ollut niin hyvä idea... Tosin meillä oli ihan helvetin hauskaa, vaikka jokainen tiesi mihin tää johtaisi... mutta jokainen kai sisimmässään toivoi että me päästääisiin helpolla, huomaamatta siis koulun tiluksille.

Koulussa:
Suoraan uuden opettajan puhutteluun:
Siinä se räyhäs monen monta tuntia ilman mitään hengähdys taukoa... -Hengitä nyt saatana välillä, sanoin (toivoin kai että me säästyttäis vähäsen, mutta ei)
se käski pitää mun suuni kiinni ja alkoi taas räyhätä järjestys säännöistä.
hetken kuluttua tuli tunnin hiljaisuus kunnes severus vain huokaisi ja jatkoi:
-Te kaikki olette minun tuvastani, se aloitti, ja saan päättää mitä teille tehdään
...hmmm...
-No me mennää siis pakkaamaan tavarat, sanoin jos mä olisin tienny mitä ihmettä menin anvaamaan suuni niin olisin ihan varmasti pitäny suuni kiinni... painoin pääni alas ja pidin kyyneleeni piilossa... mun unelmani oli murskattu! Minä olin murskannu oman unelmani noitana.

severus tuojotti meitä hetken ajan ja naurahti
-mitä, se kysyi, niin voisin kyllä todellakin teidät pistää ulos...
-Ei, vaan jälki-istuntoon joudutte kaikki, Severus sanoi, Sinä... olet minun valvonnassa ja muut menevät Dumbeldoren luo heti paikalla.
porukat lähti häntä koipien välissä ulos... Mun sisällä kytenyt kupla puhkesi ja tunsin itseni huono vointiseksi...
-Istu ole hyvä
mä istuin alas ja pääni pidin alhaalla... mua huimas edelleen ihan helvetin paljon.
-Huomenna mun huoneeseen heti viimmeisen tunnin jälkeen, Severus sanoi
-Joo, sanoin ja menin pois.


Kävelin koulun pitkiä käytäviä, etsien itseäni jostain syvältä.
Miettien miksi helvetissä menin tekemään jotain niin typerää(*)...
-Löysitkö jotain, Drago Malfoy kysyi-En mitään uutta, sanoin
-kuules serkku kulta älä aina rankaisi itseäsi noin julmasti, drago sanoi.. ja sai kyllä mut miettimään.
Lopulta menin Dragon kanssa suureen saliin missä muutkin oli.

Harry ja ron viittoi mut niiden seuraan. mä olin hieman poissa oleva
en kuunnellut edes puolia mitä ron ja muut höpötti kunnes havahduin:
-Toi uus opettaja tuijottaa Saraa koko ajan, Harry sanoi
-Jaa, sanoin ihan ulkona
-Hei haloo Saraa maa kutsuu, Ron huusi
-Mitä, huusin ja lähdin itkien pois salista


Kävelin ja kävelin pitkin käytäviä (:taas:) ajattelin kun en muutakaan keksinyt...
-Pikku neiti yksin täällä, Severus sanoi eräästä kulmasta
-Joo no niin no, sanoin ja käänyin pois päin
-No älä nyt mee, Severus sanoi ja otti mua kiinni olkapäästä
-Mitä sä halua musta, kysyin ja käännyin
-En mitään mutta käytävillä kävely, silloin kun peikko on irti, seee on aika vaarrallista..., Severus sanoi ja yhtäkkiä osoitti mun ohi taikasauvalla
-Mitä, kysyin
-Sara siirry mun taakse, hitaasti, ettei toi hyökkää, kun se katsoo noin kauheilla silmillänsä sua, Severus sanoi
Mä liikuin niin hitaasti kuin vain pystyin, mutta kuitenkin se hyökkäs mua päin.
Severus joutui mun takia taisteluun peikon kanssa, mikä ei ollut positiivista kummallekkaan.
-Saraaaaaaaa, Kilttiiii juokse niin lujaa kun pystyt, en pysty pidättelemään tätä kauan.
-HÄIPYVYYS, huusin ja siinä samassa peikko kaatui eteen päin
-Kitos Sara, Severus sanoi ja johdatti mut pois peikon luota, Sano mitä vaan, teen sen nyt
-Suutele mua, sanoin kokeillakseni (Meidän koulussa opettaja-oppilas suhteet oli sallittuja, kun oppilas saavuttu kahdeksantoistavuoden iän)
-Tää tulee sydämmestä, Severus sanoi ja suuteli mua tulisesti, eikä vain opettajana...
Mä melkein pyörryin kun se oli niin lämmin tai oikeestaan tulinen suudelma...
-Kiitos ja Anteeksi, severus sanoi
-Ei mitään anteeksi pyydettävää, sanoin katsoen syvälle severuksen silmiin ja suutelin sitä.

Severus saatoi mut Luihusten huoneistoon ja katosi sitten omille teilleen.

-Wou, kuului mun suusta, kun Draco tuli kysyyn kuinka oli sujunu, oliko uus opettaja päihittäny peikon vai oliko se peikko tappanu jonku...

-Wou, niinkö sä vaan vastaat vai oliko siellä tapahtunu jotain muutakin?, Draco kysyi, sara kerro nyt!
-mitä, sanoin tullessani alas seitsemästä taivaasta.
-kerro! drago intti
-severus voitti sen peikon, sanoin
-mitään muuta ei tapahtunut, drago kysyi vaikeasti
-ei... meen nyt nukkumaan, sanoin ja jätin kaikkien katseet taakseni


yöllä en oikein saanut nukuttua, pyörin vain sängyssä. Yhtäkkiä kuin seinään pysähdyin selälleni ja huomasin severuksen seinässä kuin hämähäkki kiinni imukupeillaan...
katoin kuinka Severuksen silmät tuijotti mua
-Sara nouse ylös, Severus sanoi hymyili ja hypähti alas seinältä, käveli mun luokse ja ojensi mun kaavun jonka sujautin päälleni.
-Mikä nyt on? kysyin
-Pitää mennä, severus sanoi, sun veljesi on täällä
-EI EIEI EEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIJ, hoin kerta kerran jälkeen, ei voldemort eihän?
-Mä vien sut pois,severus sanoi.

severus lähti mua johdattamaa mua suuren patsaan luo, kunnes me pysähdyttiin. severus heilautti sauvaansa ja patsas liikkui, mulle ja weasleyn vanhimmille veljeksille toi oli ihan tuttu reitti, varsinkin kun voroa karkuun mentiin...

yhtäkkiä kuin seinään kuulin naurua takaa... käännyin huomasin veljeni olevan siinä... -Voldemort, eikö susta ikinä pääse eroon? kysyin
-Voi sisko sisko sisko... kuinka monelle olet kertonu meidän perheen oikean kohtalon? siinä vaiheessa severuksen ilme meni nyt niin oudoksi.
-kuinka moni tietää että aiti aneli armoa monta tuntia, kun se riippui seinässä... kuinka moni tietää ettet tehnyt mitään kun pikkuveljemme kuoli mutsin jalkojen juureen vain siksi ettet sinä pikku sara, sukumme ylpeys, pystynyt liikkumaan... sunhan piti olla jotain suurta... mutta et saanut edes perhettäsi autettua...

mä sorruin maahan, värisin kauhusta kun kaikki vanhat kuvat pyörivät filminä mun päässä. Veljen kauhistuneet kasvot jotka anelivat mua tulemaan auttamaan... en saanut itsestäni irti sitä kipua jota tunsin silloin, kipua joka esti mua pelastamaan rakkaimpani, perheeni, jokin mun sisällä räjähti...

heräsin siitä painajaisesta ja huomasin että mutsin kasvot olivat taas elävässä muistissa... ne roikkui taas seinällä... mutta katsoin tarkemmin ja huomasin että severus oli seinällä...
ja mut valltasi taas se kauhea kipu joka esti mua liikkumasta mutta piti huolen siitä että mun kasvot lasittui suoraan severusta päin, näin sen saman ilmeen joka aneli mua auttamaan... mutsin ja veljen kasvot olivat yhtyneet nyt severuksen kasvoihin.

mä yritin ja yritin... kaikki oli peruuttamatonta, mitään en pystyisi tekemään... -Sara se on vain sinusta kiinni pelastatko tuon vai annatko hänen kuolla itsesi elää... sinulla on pallo...
Mä itkin ilman kyyneleitä... vikisin ja kiemurtelin, kärsin ja yritin epätoivoisesti päästä itsestäni irti että olisin saanut pelastettua rakkaimpani.

mitään ei ollut tehtävissä, kunnes huomasin että eihän voldemort pysty mun mieltäni hallitsemaan... tunkeuduin sen mieleen ja aloin muuntamaan, en edes itse tiennyt mitä oikeestaan tein joku korkeampi voima ohjas mua...

kuin salaman iskusta dumledore tuli paikalle ja laittoi voldemortin alistumaan...
mä makasin liikkumatta, näin kyllä kaiken mitä tapahtui mutten saanut itseäni liikkumaan mihinkään suuntaan... Pakotin itseni ylös ja autoin severuksen alas... jonka jälkeen kaikki sisälläni mustui... en voinut olla kuollut, kaikki olisi ollut liian unen tapaista, näin pitkän unen perheestäni jotka lopulta olivat saaneet rauhan.

-Saraa, kuulin sumusta äänen, herää
Avasin silmäni ja huomasin olevani severuksen työhuoneessa sairasvuoteella kaikkien taikajuomien keskipisteenä.
-Mitä, kysyin
-Herää taistele vastaan, severus sanoi
Tunsin kipua, joka valtasi kaiken mminussa... tein kuten severus oli sanonut taistelin vastaan, ja kipu kaikkoontui pois musta...
-noin, ootsä kunnossa, severus kysyi
-joo, sanoin ja halasin severusta...
KAIKKI TODELLAKIN OLI HYVIN

pari päivää meni ja lpoppukokeet tuli ja nekin meni... mut vapauttettin niistä kun mun tajottomuus oli kestäny ikuisuuden...

kun me lopulta päästiin kotiin, kaikki oli ennallaan mutta mun sisällä vallitsi rauha monen vuoden jälkeen.