En tiedä miksi kirjoitan tämän tänne. Halusin kai vain jakaa tarinani anonyymisti ihmisten kanssa.
Kun ensimmäinen koulupäiväni koitti, olin innoissani enkä voinut aavistaakkaan että 10 vuotinen helvetti alkaisi.
Ihmettelin jo ensimmäisenä päivänä, että eräs tyyppi käyttäytyi kummallisesti minua kohtaan. Oli osottelua, irvistelyä ja perään naureskelua.
Ilkeät kasvot jäivät mieleen. En kuitenkaan välittänyt siitä paljonkaan.
Oppilaat kutsuttiin luokkiin. Ensimmäiseksi, mitä muistin, kun silmäilin luokkatovereitani, oli se, että juuri nuo ilkeät kasvot tuijottivat minua ja irvistivät minulle taas. Katsoin ihmeissäni takaisin ja kuulin hänen supattavan vierustoverilleen että "Voi *****, toi tuli meidän luokalle." En ollut nähnyt häntä ennen missään. Ihmetytti, miksi hän käyttäytyi minua kohtaan sillä tavalla.
Vietin siinä luokassa 3 vuotta. Viimein koulun käynti meni kiusaamisen takia niin huonosti, että minun oli vaihdettava koulua.
En osannut panna vastaan ja opettajan mielipide oli se, että kiusaahan tuo meidän pikku vintiö muitakin, leikkiähän se vaan on.
Leikkiin kuului mm. - jopa opettajan edessä - haukkuminen, nälviminen, vähättely, töniminen, mulkoilu, porukan ulos jättäminen...
Olin luokan erakko. Ei kukaan luokan tytöistä minun kanssani leikkinyt. Kun luokkakuvat tulivat, minulle naurettiin. Olin kuulemma luokkakuvan typerimmän ja rumimman näköinen. Monet sanoivat, että he leikkaavat kuvani pois.
Luokkakuvien mukana tuli myös kaverikuvavihkonen. Luokan tytöt vaihtelivat kuvia innoissaan. Minun vihkoni loisti tyhjyyttään.
Vaihdoin koulua, mutta kiusaajia en päässyt pakoon. Kyseinen tyyppi asui naapuritalossa, joten jouduin näkemään häntä vapaa-ajallakin.
Sain toisenkin kiusaajan,joka asui samassa talossa. Ulkona he kävivät kimppuuni saman tien kun vain näkivät. En ymmärrä, miten aina melkein joka kerta onnistuin saamaan heidät tielleni.
Eräs mieleenpainuvin muisto noista ajoista on se, kun leikin pihalla. Minulla oli kissapehmo. Tietysti nämä tyypit osuivat pihalle samaan aikaan ja hoksasivat minut.
Kissa napattiin minulta ja sitä kopiteltiin juuri ja juuri niin etten saanut sitä kiinni. Sitten minut tönäistiin naamalleen pihalle ja lähdettiin juoksuun. Löysin myöhemmin pehmoni metsästä.
Toinen taas sattui, kun olin istumassa pihalla. toinen kiusaaja tuli myös pihalle jonkun kaverinsa kanssa. Jälleen kerran jouduin ottamaan jalat alleni. Perästäni kuului huutoa: "Ota se kiinni! Ota se kiinni!"
Tunsin kuinka minut nostettiin ilmaan ja joku sanoi: "Tapa se siihen." Minut paiskattiin maahan ja päälleni syljettiin.
Joka koulupäivän päätteeksi talojen ohi kävellessäni parvekkeilta ja pihoilta huudeltiin perääni ivahuutoja ja kiviä heiteltiin. Pilaviestejä lähetettiin. Ovikelloani soiteltiin ja kun menin avaamaan, ketään ei näkynyt, mutta käkätys kaikui käytävässä.
Jotenkuten sain parannettua arvosanojani, kun kiusaajat eivät hengttäneet luokassa niskaani. Minulle myönnettiin lupa, että sain palata takaisin kouluun, mistä olin alun perin lähtenyt pois. Aavistelin pahinta, ja niinhän siinä kävi että jouduin luokalle, jossa oli juuri se kiusaaja, joka asui samassa talossa kuin minä.
Sama rumba alkoi. Koulu alkoi menemään niin huonosti että jäin luokalleni ja jouduin vaihtamaan koulua jälleen kerran.
Joskus ulkona liikkuessani jopa ventovieraat ihmiset tulivat kysymään että ootko sä se (nimi) - se tosi outo ja tyhmä. En vastannut heille mitään. Yleensä he lähtivät seuraamaan minua ja koko matkan latelivat sellaisia solvauksia kuin "Sen lisäksi että se on tyhmä, se on vielä kuurokin." yms
.Viimein vaihto yläasteelle koitti eikä kiusaajia enää kotopuolessa näkynyt niinkään. Olin onnellinen. Nyt kiusaus totta vie loppuisi.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Sain mm. suullisia tappouhkauksia pihalla. Minua nimiteltiin ja haukuttiin jälleen kerran julkisesti. Olin yleinen maalitaulu, jota sai heitellä millä tahansa. Naurettiin ja ivailtiin.
Viimein olin siinä pisteessä että olin masentunut, enkä uskaltanut mennä minnekään. Toivon säde häämötti kuitenkin kevätjuhlassa. Joka kouluvuosi tuntui ikuisuudelta.
Vihdoin ja viimein kevät juhla koitti. Äiti oli tullut katsomaan. Juuri kun tilaisuus oli ohi ja olin iloinen siitä että olin selvinnyt, löysin vessasta viestin, joka jäi mieleen kummittelemaan.
"(Nimi) on huora, joka ansaitsee kuolla."
Jokainen päiväni oli täynnä tätä, 10 vuoden ajan. Nyt takanani on pian kaksi ammattitutkinto ja valkolakki. Olen onnellinen, mutta arvet eivät katoa koskaan.
Kun ensimmäinen koulupäiväni koitti, olin innoissani enkä voinut aavistaakkaan että 10 vuotinen helvetti alkaisi.
Ihmettelin jo ensimmäisenä päivänä, että eräs tyyppi käyttäytyi kummallisesti minua kohtaan. Oli osottelua, irvistelyä ja perään naureskelua.
Ilkeät kasvot jäivät mieleen. En kuitenkaan välittänyt siitä paljonkaan.
Oppilaat kutsuttiin luokkiin. Ensimmäiseksi, mitä muistin, kun silmäilin luokkatovereitani, oli se, että juuri nuo ilkeät kasvot tuijottivat minua ja irvistivät minulle taas. Katsoin ihmeissäni takaisin ja kuulin hänen supattavan vierustoverilleen että "Voi *****, toi tuli meidän luokalle." En ollut nähnyt häntä ennen missään. Ihmetytti, miksi hän käyttäytyi minua kohtaan sillä tavalla.
Vietin siinä luokassa 3 vuotta. Viimein koulun käynti meni kiusaamisen takia niin huonosti, että minun oli vaihdettava koulua.
En osannut panna vastaan ja opettajan mielipide oli se, että kiusaahan tuo meidän pikku vintiö muitakin, leikkiähän se vaan on.
Leikkiin kuului mm. - jopa opettajan edessä - haukkuminen, nälviminen, vähättely, töniminen, mulkoilu, porukan ulos jättäminen...
Olin luokan erakko. Ei kukaan luokan tytöistä minun kanssani leikkinyt. Kun luokkakuvat tulivat, minulle naurettiin. Olin kuulemma luokkakuvan typerimmän ja rumimman näköinen. Monet sanoivat, että he leikkaavat kuvani pois.
Luokkakuvien mukana tuli myös kaverikuvavihkonen. Luokan tytöt vaihtelivat kuvia innoissaan. Minun vihkoni loisti tyhjyyttään.
Vaihdoin koulua, mutta kiusaajia en päässyt pakoon. Kyseinen tyyppi asui naapuritalossa, joten jouduin näkemään häntä vapaa-ajallakin.
Sain toisenkin kiusaajan,joka asui samassa talossa. Ulkona he kävivät kimppuuni saman tien kun vain näkivät. En ymmärrä, miten aina melkein joka kerta onnistuin saamaan heidät tielleni.
Eräs mieleenpainuvin muisto noista ajoista on se, kun leikin pihalla. Minulla oli kissapehmo. Tietysti nämä tyypit osuivat pihalle samaan aikaan ja hoksasivat minut.
Kissa napattiin minulta ja sitä kopiteltiin juuri ja juuri niin etten saanut sitä kiinni. Sitten minut tönäistiin naamalleen pihalle ja lähdettiin juoksuun. Löysin myöhemmin pehmoni metsästä.
Toinen taas sattui, kun olin istumassa pihalla. toinen kiusaaja tuli myös pihalle jonkun kaverinsa kanssa. Jälleen kerran jouduin ottamaan jalat alleni. Perästäni kuului huutoa: "Ota se kiinni! Ota se kiinni!"
Tunsin kuinka minut nostettiin ilmaan ja joku sanoi: "Tapa se siihen." Minut paiskattiin maahan ja päälleni syljettiin.
Joka koulupäivän päätteeksi talojen ohi kävellessäni parvekkeilta ja pihoilta huudeltiin perääni ivahuutoja ja kiviä heiteltiin. Pilaviestejä lähetettiin. Ovikelloani soiteltiin ja kun menin avaamaan, ketään ei näkynyt, mutta käkätys kaikui käytävässä.
Jotenkuten sain parannettua arvosanojani, kun kiusaajat eivät hengttäneet luokassa niskaani. Minulle myönnettiin lupa, että sain palata takaisin kouluun, mistä olin alun perin lähtenyt pois. Aavistelin pahinta, ja niinhän siinä kävi että jouduin luokalle, jossa oli juuri se kiusaaja, joka asui samassa talossa kuin minä.
Sama rumba alkoi. Koulu alkoi menemään niin huonosti että jäin luokalleni ja jouduin vaihtamaan koulua jälleen kerran.
Joskus ulkona liikkuessani jopa ventovieraat ihmiset tulivat kysymään että ootko sä se (nimi) - se tosi outo ja tyhmä. En vastannut heille mitään. Yleensä he lähtivät seuraamaan minua ja koko matkan latelivat sellaisia solvauksia kuin "Sen lisäksi että se on tyhmä, se on vielä kuurokin." yms
.Viimein vaihto yläasteelle koitti eikä kiusaajia enää kotopuolessa näkynyt niinkään. Olin onnellinen. Nyt kiusaus totta vie loppuisi.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Sain mm. suullisia tappouhkauksia pihalla. Minua nimiteltiin ja haukuttiin jälleen kerran julkisesti. Olin yleinen maalitaulu, jota sai heitellä millä tahansa. Naurettiin ja ivailtiin.
Viimein olin siinä pisteessä että olin masentunut, enkä uskaltanut mennä minnekään. Toivon säde häämötti kuitenkin kevätjuhlassa. Joka kouluvuosi tuntui ikuisuudelta.
Vihdoin ja viimein kevät juhla koitti. Äiti oli tullut katsomaan. Juuri kun tilaisuus oli ohi ja olin iloinen siitä että olin selvinnyt, löysin vessasta viestin, joka jäi mieleen kummittelemaan.
"(Nimi) on huora, joka ansaitsee kuolla."
Jokainen päiväni oli täynnä tätä, 10 vuoden ajan. Nyt takanani on pian kaksi ammattitutkinto ja valkolakki. Olen onnellinen, mutta arvet eivät katoa koskaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, tuo kuulostaa niin tutulta. Itse jouduin aika samanlaisen kiusaamisen uhriksi ala-asteella. Ne arvet ei ole vieläkään kadonneet enkä usko että katoaa ennen kuin kuolen, mutta elän silti melko onnellista elämää, ja uskon että sinäkin pystyt! Voimia siis sinulle ja kaikille muillekin kiusatuille. Meitä on liian monta.
Voi luoja oikeesti, en tajua mikä tuollaisia ihmisiä oikeesti vaivaa joilla on joku helvetin pakkomielle saada toinen tuntemaan ittensä jotenkin huonommaks ihmiseks. Ja kymmenen vuotta on kuitenkin niin pitkä aika, että ihan takuulla jää kaivelemaan mieltä. Onneks sä oot vihdoin ja viimein päässy siitä eroon. Kumpa kiusaajat jonakin kauniina päivänä tajuais ottaa ne aivot sieltä narikasta ja ruveta miettimään, että miks mä teen tällästä jollekkin ihmiselle, joka ei oo koskaan tehny mulle mitään pahaa.
Älä missään nimessä ajattele, että oisit mitenkään arvoton. Aina on olemassa ihmisiä, joille sä oot tärkeämpi ku arvaatkaan. Pidä se mielessä♥
Hei kiusattu65676!:) Luin tarinasi ja se kosketti minua.. Itseäkin on joskus kiusattu ja itse asiassa kiusataan vieläkin mutta ei mitenkään pahasti.. Haluaisitko jutella enemmän kanssani ota yhteyttä sähköpostiini [email protected] :)
tätähän tapahtuu kokoajan, meil kiimingissäkin
Hei kiusattu65676!
Minullakin on samallaisia kokemuksia. Olen ollut jo kohta 13 vuotta samassa koulussa. Minua on kiusattu koko ikäni, eikä minulla koskaan ole ollut ystäviä. Suurimmassa osaa luokkakuvista loistin poissaolollani, sillä kaikki todellakin leikkasivat kuvani pois sieltä. Joku näiden oppilainen vanhemmista jopa otti yhteyttä opettajaani ja kysyi voitaisiko minut jättää pois kuvauksista, koska hänen oma lapsensa pilaa aina oman niin hienon kuvansa minun takiani. Ei kuulemman huvittaisi maksaa leikatusta kuvasta. Se sattui paljon, sillä ensimmäistä kertaa aikuinen osoitti syyttävää sormeaan minua kohtaan.
Kuvien lisäksi minua ollaan aina haukuttu. Päivittäin sain kuulla, kuinka pilaan muiden ihmisten elämän pelkällä olemassaolollani. (En pysy edes laskuissa mukana, kuinka monta kertaa olen oikeasti harkinnut itsemurhaa.)
Minua ei hyväksytty yhtenkään ryhmään, vaikka pyysin päästä mukaan. Lopulta se oli opettaja, joka sitten sanoi aina, että mihin ryhmään mut laitetaan. Tästäkin sain sitten kuulla, kuinka taas onnistuin pilaamaan kaiken.
Minua myös syytettiin aivan kaikesta. Opettajan poissaollessa, jotkut oppilaat ryntäsivät taululle piirtelemään hävyttömyyksiä, joista sitten opettajan palatessa luokkaan syytettiin minua. Samoin ryhmätöissä, kaikki virheet olivat kuulemman minun tekemiäni, vaikka oikeasti olisin tehnyt hyvää ja huolellista työtä. Tämä sattui todella paljon ja usein itkinkin pahaa mieltäni pois.
Minut myös tunsivat koulussamme kaikki, vaikka minä en tuntenut opettajani ja luokkatoverien lisäksi muita. Minne ikinä menin olin kohde.
Luokkatoverini olivat juoruneet minusta kaikille todella ilkeitä juoruja, joita sitten aina yritin korjata. Kaikki huonolla menestyksellä.
Joskus koulun ulkopuolella saatoin tutustua johonkin ja tuntui, että meistä voisi tulla ystäviä. Kuitenkin heti nimen kuultuani alkoi karttamaan, kuin ruttoa ja sanomaan, "mä tiedän kuka sä oot, pysy kaukana *ittu musta!"
KUNNES kesälomalla menimme sukulaisten luokse ruotsiin. Minut pakotettiin lähtemään sekkuni kanssa tämän treeneihin. En muista minne vanhempamme menivät, koska en päässyt mukaan. Kuitenkin serkkuni harrasti braziliaista ju-jutsua. Koko laji herätti minussa kunnioituksen tunteen ja halusin olla mukana tässä. Tunnin loputtua kysyin voiko serkkuni opettaa minua. Ja niin hän opetti, sain osallistua myös muutamille tunneille. Suomeen palattuamme muiden puheista huolimatta halusin jatkaa. Olen ikuisesti kiitollinen serkulleni, sillä hän nosti minut takasin jaloilleni ja valoin minuun itseluottamusta. Koulukaveritkin sitten jättivät minua rauhaan, sillä joku oli nähnyt minut treeneissä. :D He alkoivat heti käyttäytymään ystävällisemmin minua kohtaa, pelkoa mitä varvemmin. En kuitenkaan koskaan käyttäisi taitojani pahaan. Vain puolustaakseni omaa henkeäni, en kenenkään pelotteeksi. Nyt omistan ruskean vyön, mutta mustaan pyrin. Se on erittäin vaikea saada, mutta tahtoa minulta löytyy!
Nyt kirjoitan kaikille kiusatuille, jotka ette jaksa olla enää kiusattuja. Te ette ole yksin! Älkää välittäkö mitä muut teille sanovat. Osoittakaa, että olette vahvoja! Älkää kuitenkaan hankkiko itselleni kunnioitusta väärin keinoin. En hakenut brazilialaisen ju-jutsun kautta kunnioitusta itselleni, tarkoitukseni ei ollut saada kiusaamista loppumaan, mutta se vain tapahtui. Keksikää jotain mille olette valmiita omistautumaan 100%, jotakin mikä vie ajatukset pois kiusaajista ja jotakin mihin voitte purata pahan olonne!
Vaikka minun kokemuksistani, ei olisi ollut teille mitään hyötyä, niin älkää luovuttako. Teillä kaikilla on paljon saavutettavaa.
Puhut asiaa ei saa jäädä tuleen makaan ei tarvi olla musta vyö brazilian ju-jutsussa voit aloittaa vaikka voima harjoittelun mikä tekee sinusta voimakkaan olet sitten lihava tai laiha tyttö tai poika... lisäksi liikunta ehkäisee masennusta ja mielialan laskua ruokavalio ja treeniohjelmia kannattaa kysellä varttuneilta "kehittyneiltä" urheilijoilta. Olen aika varma että kiusaaminen loppuu kun ulkoinen olemuksesi muuttuu ryhdikkääksi ja jänteväksi/lihaksikkaaksi... itse olin kiusattu koko koulu aikani harmi vain että kukaan ei kertonut mulle tällaista vaihtoehtoa ja itse tajusin sen vähän myöhään. Ei kannatta vaipua epätoivoon ottakaa selvää asioista teillä on netti käytössä T. M33