Olen miettinyt, että pitäisikö kertoa lähisuvulle lapsettomuudesta (toistuvat keskenmenot). Näin ehkä voisi saada ehkä sitä tukeakin ja ymmärrystä kun kokee keskenmenon.
Aluksi ajattelin, että kun yli vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi, niin eipä siitää kerrota kenellekään jos menee kesken. Kesken se sitten menikin viikolla 9. Toisen ja kolmannen raskauden aikana sitä ei sitten uskaltanut kertoa lähisuvulle keskenmenon pelossa, miksi ramppaa lääkärillä yms. Kesken meni molemmat raskaudet.
Joka tapauksessa olen ajatellut, että ehkä olisikin hyvä kertoa jo raskaudesta ennen viikkoa 12 myös läheisille ihmisille, jotta tarvittaessa saisi jotain tukea läheisiltä keskenmenon sattuessa. Jo se, että joku kysyy, että "miten voit?" merkitsee todella paljon eikä koe olevansa yksin asian kanssa. Mies ei ymmärrä tai koe keskenmenoja samalla tavalla ja on tullut välillä todella ymmärtämätöntä käytöstä häneltä vaikka itse lapsettomuus häntä koskettaakin.
Millaisia kokemuksia muilla?
Aluksi ajattelin, että kun yli vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi, niin eipä siitää kerrota kenellekään jos menee kesken. Kesken se sitten menikin viikolla 9. Toisen ja kolmannen raskauden aikana sitä ei sitten uskaltanut kertoa lähisuvulle keskenmenon pelossa, miksi ramppaa lääkärillä yms. Kesken meni molemmat raskaudet.
Joka tapauksessa olen ajatellut, että ehkä olisikin hyvä kertoa jo raskaudesta ennen viikkoa 12 myös läheisille ihmisille, jotta tarvittaessa saisi jotain tukea läheisiltä keskenmenon sattuessa. Jo se, että joku kysyy, että "miten voit?" merkitsee todella paljon eikä koe olevansa yksin asian kanssa. Mies ei ymmärrä tai koe keskenmenoja samalla tavalla ja on tullut välillä todella ymmärtämätöntä käytöstä häneltä vaikka itse lapsettomuus häntä koskettaakin.
Millaisia kokemuksia muilla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.