Me suuret ikäluokat eli vuosimallia 1945-1950 tiedämme olleemme koko ikämme kiitollisuuden velassa. Koko kouluaikamme tiesimme, kuinka kiitollisia meidän piti olla edelliselle sukupolvelle maamme itsenäisyydestä. Kuinka kiitollisia olimmekaan saamastamme koulutuksesta! Luokat olivat jättikokoa, mutta olipa paljon kavereita. Kiitollisia oltiin myös kuoluruuasta, jota useinmiten oli vaikea saada menemään alas. Muistatteko läskisen hernekeiton, rössysopan tai makaroonivellin? Inhoan vieläkin kyseisiä ruokia. Jos minuutin myöhästyi koulusta, pääsi jälki-istuntoon.
Lapsuus meni köyhyydessä, mutta opiskeluun sai sentään vähän lainaa, joten kesätöillä ja lainan avulla moni pystyi opiskelemaan jonkun ammatin. Töitä hakiessa oli paljon kilpailijoita ja palkat pieniä. Niin se nuoruus meni vähällä rahalla kitkutellen. Lyhyt äitiysloma ja pieni lapsilisä olivat ainoat sosiaaliset edut, mitä nuori perhe sai. Aluksi oli vielä yhteisverotuskin riesana. Siinä oli pakko pitää menot kurissa. Pakollahan siinä saidaksi oppi. Ei tippunut lapsille hoitopaikkaa, eikä perheelle edullista vuokra-asuntoa. Oman asunnon osto oli monelle pakko.
Välillä siinä heräsi vääräuskoisa ajatuksia itsenäisyydestä ja kiitollisuudesta. Hippi-aatteen rinnalla koki vasenmistolaisuuskin nousunsa ja rock soi. Halvat olivat silloin huvit.
Kun työeläkettä 60-luvulla ruvettiin maksamaan, niin sotaa käyneelle eli vanhemmalle ikäluokalle kertyi eläke muistaakseni 1,5 kertaa nopeammin kuin meille ja eläkeindeksikin oli paljon edullisempi. Meidän maksamistamme eläkeistä meni ties kuinka suuri osa heti edelliselle sukupolvelle käyttöön ja syötiin jo silloin.
Nyt me olemme eläkepommeja ja syömme nuorten eläkkeet. Mahdollisesta tulevasta hoidostakin riidellään.
Miten tässä näin kävi? Olemme ikämme työtä tehneet , meitä edeltäneelle ja meidän perässämme tulleille ikäluokille suoneet monia sellaisia etuja, mitä emme itse ole ikinä saaneet. Eikö kiitollisuudenvelka lopu koskaan?
Lapsuus meni köyhyydessä, mutta opiskeluun sai sentään vähän lainaa, joten kesätöillä ja lainan avulla moni pystyi opiskelemaan jonkun ammatin. Töitä hakiessa oli paljon kilpailijoita ja palkat pieniä. Niin se nuoruus meni vähällä rahalla kitkutellen. Lyhyt äitiysloma ja pieni lapsilisä olivat ainoat sosiaaliset edut, mitä nuori perhe sai. Aluksi oli vielä yhteisverotuskin riesana. Siinä oli pakko pitää menot kurissa. Pakollahan siinä saidaksi oppi. Ei tippunut lapsille hoitopaikkaa, eikä perheelle edullista vuokra-asuntoa. Oman asunnon osto oli monelle pakko.
Välillä siinä heräsi vääräuskoisa ajatuksia itsenäisyydestä ja kiitollisuudesta. Hippi-aatteen rinnalla koki vasenmistolaisuuskin nousunsa ja rock soi. Halvat olivat silloin huvit.
Kun työeläkettä 60-luvulla ruvettiin maksamaan, niin sotaa käyneelle eli vanhemmalle ikäluokalle kertyi eläke muistaakseni 1,5 kertaa nopeammin kuin meille ja eläkeindeksikin oli paljon edullisempi. Meidän maksamistamme eläkeistä meni ties kuinka suuri osa heti edelliselle sukupolvelle käyttöön ja syötiin jo silloin.
Nyt me olemme eläkepommeja ja syömme nuorten eläkkeet. Mahdollisesta tulevasta hoidostakin riidellään.
Miten tässä näin kävi? Olemme ikämme työtä tehneet , meitä edeltäneelle ja meidän perässämme tulleille ikäluokille suoneet monia sellaisia etuja, mitä emme itse ole ikinä saaneet. Eikö kiitollisuudenvelka lopu koskaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onnekseni olen vähän nuorempi.
Köyhän yksinhuoltajan lapsena en pitkään koulutukseeni langennut ottamaan siihen aikaan kovinkin tyrkytettyä opintolainaa.
Kesät tein töitä, ja töihin pääsin liiankin aikaisin, ihan todella toivottuun, josta nautin.
Kouluruoka oli aikoinaan ihan ihan hyvää, rössypotut ovat vieläkin mieliherkkuani.
Makaroonivelli tuo veden kielelle.
Oma talo ostettiin, kun naimisiin mentiin.
Muutama vuosi lainaa.
Eläkkeistä en muuta tiedä, kuin että miehelleni, joka meni töihin heti peruskoulun käytyään, alkoi kuitenkin työeläkekertymä vasta 23 vuotta täytettyään karttumaan.
Miksi niin?
Varmaan saamme vanhoina ja sairaina hoitoa, kunhan realisoimme kaiken omaisuutemme, osakkeet, talot, kesämökit, metsät ja mannut, jos niitä on.
Ties miten hoidetaan he, joilla niitä ei ole, josko mitenkään.
Kiitollinen en ole ollut kellekään muulle, kuin omalle vanhemmalleni.
pääsitte työttömyyseläkkeelle, päälle -50 syntyneet eivät pääse..jos joutuu työttömäksi vanhempana...
Ja siitähän se onni aukes, varsinkin jo eläke on murto-osa ansiosidonnaisesta. Nykyisin eläkettä kertyy työttömyyspäivärahoistakin enemmän kuin minulle vuosikausien työn tekemisestä.
Esim. minä olen kotiäitivuosina tehnyt 10 vuotta jatkuvasti töitä viiden verokirjan kanssa eri työnantajille, eläkemaksut perittiin, mutten saa niistä itse senttiäkään.
Nyt teen eläkeläisenä keikkatöitä ja palkasta peritään korotettu eläkemaksu, josta itse en saa niistäkään mitään.
Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta, kun siirryin iltalukioon. 22-vuotiaana palkka oli parempi kuin 55-vuotiaana, mutta nuoruusvuosien ansioista ei eläkettä kertynyt. Olen maksanut suuriakin summia opiskeluista, joista nykyään peritään vain joku 50 euroa tutkintomaksuna,
Työttömyyskin on uhannut monta kertaa, kun työnantajayritys on kadonnut alta. Muuta onneksi lyhyt työttömyysjaksokin on takana. Usein jouduin aloittamaan uudessa paikassa entistä pienemmällä palkalla, eikä työnantajalla ollut kiireitä korottaa sitä. Tiesi, ettei yli 50-vuotiaille paljon työpaikkoja tarjoilla.
En muuten jäänyt työttömyyseläkkeelle, vaan jatkoin pienellä palkalla eläkeikään asti. Nyt jatkan työn tekemistä, aina kun sopivaa on tarjolla.
Ainakin minulle on langennut ikuisen maksajan rooli. En kauheasti valita, vaikka joskus kiroan epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, että meitä syyllistetään ihan suotta. - Me olemme maksaneet ja rakentaneet hyvinvointi-Suomea, valittamatta!
Nykyisin suuret joukot vaativat monenlaista hyvää antamatta minkäänlaista omaa panosta.
olla meille kiitollinen että rakensimme rikkaan vauraan maan, joka oli nyt hyvä hävittää etelä hunsottien hyväksi, oma kansa nyt kärsii työttömyydestä, nuorilla ei ole tulevaisuutta,
on vain suuret velat ja meitä kiristetään ikuisesti, olemme EMUN UHREJA !
ei edes suomeen investoida uutta vaan kaikki rahat ohjataan etelän maitten hyödyksi.
akkapaha :
höpön höpön höpö,
ei missää kiitollisuuden velassa,
vaan olemme ilosia siitä, että meillä oli onnistunu politiikka silloin, saimme vakituiset työpaikat, elämä oli kaikinpuolin turvattua,
mielenkiinolla kuuntelimme isiemme ja äitiemme sotajuttuja,
ei ainakaan kiitollinsuuden tunnosta rakentanu maata
ja lapsia kasvattanu olimme varma, että suomi on hyvä maa,
MUTTA nyt on kaikki toisin,
nyt on ollu pakko muuttaa mielipidettä kaiken hyvän on tuhonnu kokoomus ja SDP,
nyt olemme katkeria suurta surua tuntien ja pettyneitä itsenäisyyden olemme menettäneet, olemme kiristyksen uhreja,
ei kukaan tiedä kuinka tästä suomi selviää, vai selviääkö enään ikinä,
kaiken pahan sai aikaan SDP ja kokoomus EU politiikallaan !
"akkapaha"
Aikasti älytön aloitus.
Meidät ovat synnyttäneet vanhemmat joilla oli siihen mahdollisuus, mies kun ei kuollut sodissa.
Ja vaikka olisi kuollutkin, niin Saksalaiset auttoivat tai naapurit.
Onnen aikaa se esi-synnytys on aina ollut meillekin.
Ja niin saamme mekin nauttia kätösiemme tuotoksista.
Mutta emme niin usein kuin sotalesket.
Ja tuloksena on aina sitä samaa jankutusta.
Miksi meidän pitää enää jankuttaa?
Kunhan muistamme jankuttaa lapsiemme lihavuudesta.
Minä olin laiha kun....
Anna elämän mennä, kuten se sinun antaa mennä.
Vanha Puutarha on vieläkin enemmän turhuutta.
Kiitä että olet saanut elää, elämälle olet velkaa.
Ja niin ovat tulevat sukupolvetkin.
H.
Aloittaja kirjoitti asiaa.
Älä sinä aina puutu joka asiaan jos ei ole muuta asiaa kuin haukkua muiden aloituksia älyttömiksi.
Jos älyttömistä aloituksista puhutaan, eiköhän ne jankutukset löydy juuri H-kirimella alkavalla nimim.
Montako tuhatta kertaa olet ehtinyt haukkua muiden aloituksia typeriksi, älyttömiksi tai siitä on joskus ollut jo puhe.
valinta on useimmin oma, itsekkin jopa nautin joskus kun saan valittaa omaa kurjuuttani, ja luulen, etti muilla ole yhtä kurjaa kuin minulla, mutta...eihän se näin ole..
Olen ikäni inhonnut ajatusta joutua kiitollisuuden velkaan. Nyt eläkkeellä minulla on huomattavasti vähemmän rahaa käytettävissä kuin työelämässä ollessani.
Olen kirjoittanut, että lapseni avustivat mökkirempoissa niin rahallisesti kuin työllään. Matkustelen ja mieheni kustantaa ison osan matkakuluistamme.
Otan vastaan hemmoittelut, hemmoittelen tavallani, en tunne olevani kiitollisuuden velassa. Mutta koskaanhan ei tiedä vaikka joutuu toisten pyöriteltäviksi tunteeko silloin olevansa muiden armoilla ja siten kiitollisuuden velassa. Toivon, että en sillä kuten jo kirjoitin inhoan kiitollisuusvelkaa jo sananakin.
Silloin kun ihminen on veronsa maksanut ja eläkkeelle joutunut/päässyt, keitä siinä pitäisi vielä kiitellä, nyökytellä ja kumarrella.
Minä ainakin p e r k e l e haluan rahoilleni vastiketta ja jos olen toisten armoilla, se on niiden toisten suorastaan velvollisuus minua palvella ja pyöritellä. Saavathan he siitä palkkaa.
Ja jos pyörittelijät ovat omia lapsia, kuka heidät on kasvattanut ja kustantanut?
Juu kyllä, se pyöriteltävä ja heidän on silloin palveltava ilman kiitollisuutta, jos heillä on vähänkään moraalia ja omaatuntoa.
Hullu on se joka palvomaan alkaa. Tai. Voihan se olla dementoitunut hullu Alzzit päällä.
Monikohan lapsi pystyy sairaan ja vanhan omaisensa ottamaan kotiin hoidettavaksi?
Omien lastensa, työnsä ja muiden vaatimusten lisäksi.
Hoitohenkilöstö tekee työtään, mitä kiitollisuutta heille pitäisi osoittaa.
Viedäänhän kroonikolta lähes koko eläke hoitomaksuina, muutama kymppi lie kuukaudessa käyttörahaa.
En ala moiseen@
Nyrkki pöytään, perkele minua on palveltava. Eihän se noin mene.
Alzzit ...virtsi tuo heinänuha vaivaa vaikka ei enää pitäsisi vaivata.
Mitähän halusit sanoa??
En ole huomannut, että kukaan/mikään taho vaatisi minulta kiitollisuutta. Olen ihan vapaaehtoisesti kiitollinen noista aloittajan listaamista asioista. Enkä pane pahakseni sitä, että niiden eteen on jouduttu myös itse ponnistelemaan. Vaikuttaa siltä, että ellei omaa ponnistelua ole mukana, asioita ei myöskään osata arvostaa.
Se mitä saimme, on minusta aivan riittävästi, kun ottaa huomioon, että sota oli käyty, hävitty ja siitä maksettiin isot korvaukset naapurille.
Mitä tavatonta siinä sitten on että "olemme ikämme työtä tehneet" ? Näinhän se menee, työtä tehdään, jos sitä on. Sekö on katkeruuden paikka, kun jälkipolvi saa sellaista, mitä me emme saaneet ? Ja mitä me annoimme edeltäneelle sukupolvelle: laitospaikan, jos sitäkään ? Ja pitääkö siitä pistää sulkaa hattuun ?
No toivottavasti tässä oli kyseessä hengen nostatus, eikä tyytymättömyyden kylvö.
Uuttera sukupolvihan me olimme, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. Edelleen voi kysyä, hankittiinko aineellinen hyvinvointi henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Eihän täällä nyt kovin hyvin voida, ainakaan sen mielestä, joka ei ole kisassa selvinnyt.
SE harmittaa,
kokoomus ja SDP on kaiken hyvän hävittäneet suomesta, ajattelematta seurauksia ja tulevaa,
hullunkiilto silmissä suomi vietiin emuun, nyt saamma kärsiä karmeista seurauksista,
syyllist on piilossa,
jopa kunnian kukkuloilla kaiken hölmöilyn jälkeen.
Pieni oli koulu hyvä ruoka joka vuosi uudet kirjat.
Köyhyys suuri monella ei kaikilla.
Muutin pois 23 vuotiaana siis ei tule eläkettä Suomesta, töitä tein 15 vuotiaasta lähtien tosin 2 vuotta koulua vanhempana.
Ei ole työttömyyttä ollut, sairauksia kuitenkin monia ei kuitenkaan mitään sairaseläkettä