Olen aina haaveillut suomenpystykorvasta, mutta luin täältä siit

Katteellisten panettelua. Maailman paras koira. Sanon tämän usean suomenpystykorvasukupolven kokemuksella.

Täällä netissä ja varsinkin keskustelupalstoilla on vaikka minkälaista sakkia. Trollaaminen, piikittely ja provoaminen on arkipäivää...

Älä tee päätöksiä keskustelusivustojen mukaan vaan käy kurkkaamassa koirarotujen virallisempia sivustoja :) Voit tietysti suunnata koiranäyttelyihin keskustelemaan koirien omistajien kanssa, mutta näyttelypuolella voi olla enemmän sitä näyttelyveristä kantaa mikä ei metsällä niinkään liiku. Suomenpystykorvissa väittäisin olevan hajontaa metsästyksen ja näyttelyjen suunnalle, on niitä ulkomuotoisesti ihanteellisia ja sitten niitä metsäharrastukseen suuntautuvia koiria. Riippuu toki omistajasta kumpaan suuntaan koiransa kanssa suuntautuu.

Sanoisin että kaikista suomenpystykorvista saisi oivallisia metsästyskumppaneita, jos niitä osaa kouluttaa metsästyksessä oikeaan suuntaan. Eli nuorempana koiran kanssa kannattaa harrastaa lelujen kanssa kiinniottoleikkejä että jonkinmoinen kipinä saalistukseen syntyisi. Metsällä kannattaisi käydä useammin kuin esim muutaman kerran vuoteen. Aisteja voi terävöittää ja herätellä saaliseläinten ja lintujen raadoilla, siivillä ja muilla vastaavilla. Suomenpystykorvalla metsästetään pääasiassa lintuja, mutta kyllä kelpaa myös jänismetsälle lähteä. Ei kannata antaa heti periksi, jos koira ei ensimmäisellä metsäreissulla ajatuksesta saa kiinni.

Lapsiperheessä suomenpystykorva voi olla hiukka herkästi narahtava oman kokemuksen mukaan (rodunedustajia ollut meillä 2-3). Olin vielä lapsi kun suomenpystykorvan sekoitus oli vihainen ruuasta. Toisaalta tämä yksilö ei ollut meillä pennusta asti ollut, että oltaisiin voitu se omaan perheeseen "sopivammaksi" kouluttaa. Toinen koira oli mun nuoruudessa leppoista leikkikaveri. Kolmas on vielä kehittymässä, ettei siitä voi sen erikoisempia mennä kertomaan.
Sen sanon että suomenpystykorvan kanssa pitää osata olla isäntä/emäntä koiralle. Omistajan kuuluu olla perheenpää, ettei koira ota ohjia. Perheenpäänä olemiseen ei koiran jukuripäisyyden aikaan kannata alkaa ruumiillisesti kurittamaan.

Harrastustoiminnassa uskoisin toimivan, jos nuoruudessaan saa virikkeitä ja on sosialistettu muihin ihmisiin ja koiriin. Nykyisen koiran kanssa voisin kuvitella harrastavani esim agilityä mutta paikkakunnalla siihen ei ole välineitä. Koiran kanssa harrastetaan kuitenkin erilaisia temppuja.

Nämä kirjoitukset on tehty kokemuksien (ja vähän olettamustenkin kanssa) ettei ole sitä 100% faktaa. 100% faktaa ei taida muutenkaan olla olemassa koirien yksilöllisistä eroista ja omistajista johtuen.

Onnea matkaan!

hyvä valinta ja narttupennusta on varmasti helpompi aloittaa. kunhan teet kunnon taustatyön, tutustut pennun vanhempiin ja taustoihin, tiedät varmemmin mitä pennusta saattaa tulla: pystiksissäkin on aikalailla erilaisia luonteita laidasta laitaan, pehmeästä sohvapuudelista todella kipakkaan vahtijaan, vaikka kaikki yleensä metsällä toimivatkin terävästi. ja taustatyö myös senkin vuoksi ettei tule ikäviä yllätyksiä, koska pystisparoilla on periytyviä sairauksia.
työniloa vaan koulutukseen, pystis pitää kyllä vauhdista huolen.... ;D

mulla oli s.pystykorva yksi älykkäimmistä koirista mikä on,no jouduin luopumaan nallesta töitten takia,hän tuli hämeenlinnan kennelistä,ja oli kuulemma löydetty puuhun sidottuna,siis voi vttu miksi ihmiset voi olla noin julmia koiralle...

Minä tiedän monta suomenpystykorvan omistajaa, sillä kyseinen rotu on todella suosittu ainakin tässä meidän kylällä. Kenenkään ole vielä kuullut sanovan, että olisi pettynyt rotuun.
Meilläkin on suomenpystykorva ja yllätyin todella, kun kysyit, onko pystökorva huono lapsiperheessä ja metsällä. Ei todellakaan ole. Metsästyshän on niiden hommaa. Meillä on molemmat suomepystykorvat tehneet metsällä sen mitä niiden kuuluukin tehdä. Haukkuvat lintujen lisäksi myös hirviä ja löytävät haavoittuneen linnun pitkänkin matkan päästä maastosta.
Minun käsitykseni mukaan suomenpystykorvat sopivat oikein hyvin lapsiperheeseen, mutta aikuisten ne tietenkin on koulutettava ja lenkitettävä, koska pystärit ovat kovapäisiä ja aika itsenäisiä, eikä teiniä nuoremmalla välttämättä ole tarpeeksi voimaa / aukroriteettia hallita koiraa.
Olen lukenut, että pystärit ovat usein varautuneita vieraita kohtaan, mutta meillä koira ainakin rakastaa kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. Lenkilläkin haluaisi aina häntä heiluen mennä tervehtimään jokaista vastaan tulevaa.
Suomenpystykorva on myös hyvin terve rotu. Niillä, kuten muillakin koiraroduilla, esiintyy joitakin perinnöllisiä sairauksia, esim. epilepsiaa. Voit lukea tästä lisää vaikka wikipediasta.
Jos sinusta tuntuu, että pystykorva on sinulle oikea rotu, niin ota ihmeessä sellainen! Pystykorva tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä, oleskelua perheen kanssa (ulkokoirakin) ja varman peruskoulutuksen. Sen turkki on helppohoitoinen ja se pärjää pakkasellakin ulkona. Itse pudän erityisesti pystykorvien iloisesta, leikkisästä ja energisestä luonteesta. :)

Meillä on kaksi suomenpystykorvaa, uros ja narttu. Uros on 10 vuotias ja narttu 4.

Uros on luonteeltaan ihmisille oikea enkeli, ei ole vihainen, jos pikkulapset sattuvat vaikka vetämään hännästä. Muille koirille uros taas on melko agressiivinen. Uros toimii metsällä hyvin, metsästää sekä hirviä, että kanalintuja. Uskaltaa haukkua hirviä muutaman metrin päästä, ja vaikka kerran saikin hirven kavion päähänsä, ei koira siitä säikähtänyt.

Narttu taas on huomattavasti kiltimpi muille koirille, mutta tuntemattomille ihmisille joskus vähän äkäinen ja myös vartioi tarkasti lauman jäseniä, ruokaansa ym. Narttu ei ole osoittautunut hyväksi metsästyskoiraksi, haukkuu lähinnä oravia. Hirviäkin on muutama metsällä tullut vastaan, ei uskalla kunnolla niitäkään lähestyä. Se oppii monenmoisia temppuja nopeasti ja on taitava myös agilityssä.

Narttu on koiristamme dominoivampi, ja se usein häätää kiltin uroksemme parhailta nukkumapaikoilta ym. Narttu on myös kiinnostuneempi ihmisten tekemisistä, kun taas uros on mielummin rauhassa. Molemmat koirista ovat todella leikkisiä ja vaativat paljon huomiota.


Tämän laitoin tänne sen takia, että voitte huomata, miten erilaisia yksilöitä roduista löytyy, joten on turha yleistää. Ei mistään suomenpystykorvasta mitään palveluskoiraa varmaankaan saisi, mutteivät ne todellakaan niin vihamielisiä ole, kuin viime aikoina on väitetty. Kaikki on lopulta suurimmilta osin kiinni vain yksilöstä! :)

Pohjanpystykorvakin on varmasti hyvä rotu, mutta itse olen todella paljon ihmetellyt sen vuolasta kehumista netissä. Meidän kylällä se ei kovin yleinen ole, muutaman kyllä tiedän, eikä niitä kyllä metsästyskäytössä hyvänä voinut pitää, keskinkertaista suomenpystykorvaa huonompia olivat kaikki. Toki myönnän, että siitäkin rodusta voi hyviäkin yksilöitä löytyä, mutta itse sain kuvan vähän epäluotettavana vaihtoehtona. Kai se oli joillain semmosta muoti villitystä tai kokeilun halua, mutta pettymyksiä ne kai olivat, ainakaan parin syksyn jälkeen niitä ei enää metällä näkynyt, joten monttuun taisivat mennä.

Suomenpystykorva on kyllä varma, sitä on siitä turha moittia. En usko että on olemassa yhtään puhdasrotuista pystykorvaa, jolta metsästysvietti puuttuu, tai se on saatu vaimennettua.

Itse olen totuttanut koiran pennusta asti muihin koiriin, ihmisiin ja lapsiin. Koskaan se ei ole myöskään muille koirille tai ihmisille vihanen ollut, todella hyvin tulee toimeen kaikkien kanssa. Luonteesta tuskin tarvitsee mainita, joka pystykorvalla täytyy olla eloisa ja valpas, todella aktiivinen, eikä mikään passiivinen muuli. En ole pohjanpystykorvaa omistanut, mutta tuttujen pohjisten luonteesta on aina puuttunut "se jokin". Suomenpystykorvalla on sitä luonnetta ja asennetta.

Narttu voi olla tosiaankin hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, mutta ainahan pystykorvalla on luonnetta. Uroksesta itse pidän ehkä eniten, nykyiselläni on kova ja periksiantamaton luonne, ja pidän ja arvostan sitä uskomattoman paljon.

Monipuolinen metsästyskoira, joka varsinkin nuorempana jahtaa kaikkea jäniksestä poroon oravaa tietenkään unohtamatta, mutta koulutuksella sen voi saada erikoistumaan vain lintuun tai hirveen tai molempiin. Jotkut tykkäävät että koiralla voi metsästää kaikkea, oma pystykorvani haukkuu lähinnä lintua, hirveä ja pienpetoja (lähinnä näätä, joskus supi/kettu).

Suomenpystykorva on hieno rotu, kun taas Pohjanpystykorva saattaa olla vähän äkäinen. (kirjoitan tämän kunnon kokemuksella!)

Onhan se suomen pystykorva kiva koira. Jos joskus tuntuu että ei jaksa niin kyseiseltä rodulta saa virtaa itselleekiin. Se jaksaa vahtia ja on valpas sekä leikkisä ja jotenkin uljas koira. Ei pyydä mitään ja tyytyy vähään ja kuitenkin sen silmät leiskuu iloa ja tarmoa. Sen silmät tähyää metsänreunaan nenän vetäessä ilmasta vainua ja kun se oikea vainu tulee nenään niin silloin lähdettiin salaman nopeasti.

Oppii hyvin,kunnioittaa omistajaansa ja on yhden ihmisen koira eli kiintyy johonkin jonka sana on kuin jamalan sana kys. koiralle verrattuna muihin käsijöihin.

Täällä on kohta vuoden ikään päässyt suomenpystykorva. Vuosi on mennyt koiran kanssa hyvin, metsäreissuja tehty ja ihan hyvällä menestyksellä. Uros on pennusta asti ollut hieman dominoiva tapaus. Luonteelleen narttumainen, leppoisa ja totteleva. Joskus narahtelee, mutta kiellolla rauhoittuu eikä sen enempää yritä uhitella. Luotan tuohon koiraan 100%. Aamuisin tervehtii hirveällä innolla, pyytää leikkimään ja kerjää rapsutuksia toistuvasti. Sisällä kiertelee nätisti, eikä yritä tuhojaan tehdä. Lenkille sen kanssa mennään päivittäin. Ainoana huonona puolena pitäisin turhaa ölinöintiä, oravat ja muut metsäneläimet haukutaan. Energinen paketti

tule käymään pihtiputaalla esittelen sulle 3 vuotiaan parjatun pystärin on metsästys koirana aika tyttö

Meillä on 9kk ikäinen pystärityttö, asumme kerrostalossa mutta metsäpolut alkaa heti takapihalta. Pystäri on aktiivinen ja sosiaalinen, mutta vaatii omistajalta kykyä näyttää kuka on laimanjohtaja. Metsälenkkejä kaipaa ehdottomasti sekä yhdessätekemistä. Aivan ihana persoona eikä räkytä tyhjää kun opetetaan alusta asti systemaattisesti siihen missä saa haukkua ja missä ei.

Täytyy antaa ääni vähemmistönä olevalle rodulle, pohjanpystykorvalle. Suomenpystykorvat voivat olla hyviä metsästykseen, mutta kokonaisuutena pidän enemmän pohjanpystykorvasta niiden luonteen vuoksi. Herttaisia, suhteellisen älykkäitä ja hyviä perhekoiria, joilla on myös hyvät metsästysominaisuudet!

Suomenpystykorvaa etsitään, saisi olla sellainen perinteinen, jolla on luonnettakin. Isännän reppuun ei vierailla asiaa ;) Mistä päin alkaisi sellaista etsimään?

Pystykorvasta saa todella hyvän koiran ja on kaikin puolin mukava koira saattaa toki olla äänekäs pihas ku haukkuu kaikelle liikkuvalle mutta naapurissa oli pystis ja 2 vuotias lapsi ja oli toki muitaki lapsia mutta todella mukava se oli. Ja saa hirvikoiran tai voi käyttää lintumettällä mutta myös hyvä perhekoira.

Muistathan, että terveen pulin metsästykseen tarvitsee Suomen Unkarinpaimenkoirat ry:n luvan! Puleja on Suomessa vain 775, ja tulee varmistaa että pulikanta säilyy myös tuleville sukupolville.

Lonkkavikaisia puleja saa metsästää myös ilman lupaa.

Ovat ne kyllä niin rumia otuksia, että omasta puolestani ne saisi metsästää vaikka sukupuuttoon :(