sairautta? Mietitkö, teetkö jo mahdollisia varustautumisia tulevaan?
Itse tiedän olevani liikaa mietiskelevä, mutta teot jäävät tekemättä.
Toisaalta taas, kun kumppaninani on ikioptimisti, jolle huomisen huolet ovat olemattomia, on vaikea ryhtyä mahdollisiin tekoihin, vaikkapa asumisen suhteen.
Itse tiedän olevani liikaa mietiskelevä, mutta teot jäävät tekemättä.
Toisaalta taas, kun kumppaninani on ikioptimisti, jolle huomisen huolet ovat olemattomia, on vaikea ryhtyä mahdollisiin tekoihin, vaikkapa asumisen suhteen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tiukasti tässäpäivässä mut tulevaan varautuen.
Olin niin perusteellinen et koeajoin pesuhuoneen rempan aikana pyörätuolin kans kun sellanen sattu olemaan kotona.
Rappuhissi on kans hankittu,kaikkee tollasta pientä päivitystä ennen ku voimat ehtyy.
Sinä se olet viisas ihminen, olenhan sen aina havainnut.
"Ennakoi tuleva tilanne, siten taitosi näytä." Hyvä on tuohonkin toimeesi tarttua, tarvii sitä sitten joskus tai ei koskaan.
Onko teillä kaksikerrostalo, kun hissiä tarvitsee. Ei tarvi toki kertoa.
Moni ei tajua, kuinka hankalia voivat tosin olla vain muutamatkin porrasaskelmat.
On läheltä nähty.
Jossain vanhassa usalaisessa leffassa oli yläkertaan johtavien portaiden laidassa tuolihissi, jolla talon isoäiti, muistaakseni, hienosti hisseili yläkertaan.
Kokeillaan uurestaan kun entinen hävis.
On tuolihissi rappujen syrjäs,menee pieneen tilaan ja nostaa 130kg siis just ja just meikäläisen.
Se hissi on tytär vainaan peruja kuten tuolikin silloin kun talvella kiskoin jäistä polkua pitkin tuolia ja likkaa tajusin hissin autuuren.
olen pikkasen ylivarovainen ja siks on moninkertaset lämpö ja ilmastointi systeemit,unohtamatta kaukosäärettäviä valoja.
Sänkystä voi linksuttaa valoja ,kätevät jutut ja ei oo kalliita asentaa.
Ymmärrän hyvin huolesi koska itsekkään en voi varustautua tulevaan, vaikka hyvin ymmärrän sen olevan jo ajankohtaista, paitsi mieheni, joka kuntoilee vielläkin, kuin "aropupu"!!!
Olen kyllä tietoinen, että kaikenlaista apua saa aika pian, kun sen aika koittaa. Mitä sitä turhia varustautuu jos vaikka huommenna jää autonalle??
Muista, että harvoin on tilanne, että yht´äkkiä tarve tulee tuollaiseen ja sittenkin se on aika pian hoidettavissa.
Olen pari kertaa joutunut tilanteeseen jossa piti hommata pikasesti apua liikuntarajotteselle ja voin vakuuttaa et iso kuntatasolla oleva koneisto on kankea.
Ei niitä asiallisia vehkeitä niin vaan hommata,kepit ja pyörätuoli kyl järjestyy mut ei niil pitkälle pötkitä.
Sen verran hölmö kans olen et muistan miten karvaita ne "kunnan jauhot " oli.
Kyllä realisti kannattaa - pitää olla, kun ikä on karttuvaa pääomaa, ikä on se sijoitus ja hyvä terveys voisi olla korko, eikö. Sitten me joilla terveys on mitä on, eivät saa pääomalle korkoa. Kaikilla niille joilla on - rahaa - voivat sitten hoitaa itseään ikäänkuin koroksi korolle tai huijata itseään ..........
Kyllähän sairaudet ja kuolemakin on tullut tutuksi tähän ikään tullessa, ainakin minulle.
On nähnyt hiljaista hiipumista ja pikaista poistumista rivistä.
On saanut vierailla pitkiä aikoja kroonikkosairaaloissa, minne ei itse koskaan haluaisi, mutta jos jotuu, niin joutuu.
Usein ajattelee asumisjärjestelyjä. Niin kauanhan omakotitalossa voi asua, kun kaikki hommat hoituu, mutta ja jos ja milloin ja missä?
Tuttava muutti senioritaloon jo alle 6-kymppisenä.
Jollain lailla tuntuu, että ajoissa sinnekin pitäisi muuttaa, jotta ehtisi juurtua.
Mihinkään kommuuniasumisiin en usko. Kuka alkaa hoitamaan sairastunutta uppo-outoa kommuunin jäsentä, jos niin kävisi, ei kukaan.
Sekin pelottaa, kuinka kauan saa olla omapäinen.
En minä silti päätäni puhki ole näissä aatoksissa.
Sen verran vain, kuin realistilla on tapana.
Kerrostalokolhoosiin olen muuttamassa nyt kun alkaa omakotitalon lumi- ym työt tuntua riittävän työläiltä. En vain näköjään saa myytyä tätä OKT:ta...
Muuten en varaudu. Sinnepä sitten muumioidun jos jotakin tapahtuu. Ei haittaa minua, tuskin muitakaan.
Sepä se, kun alkaa jo tuntua, ettei jaksa.
Olisi hauskaa, jos olisi vaikkapa kujatalonmiehiä, tai jaksavia nuoria, jotka maksua vastaan tekisivät lumityöt ja hoitaisivat nurmen leikkuut, ym. ulkotyöt.
Kaipa verokarhu heidät söis?
Huono aika talon myynnille. :((
Mutta helpoimmallahan pääsevät he, jotka ovat syöneet ja juoneet rahansa.
Ikuista veronmaksajaa herra rakastaa.
Kuin viimeistä päivää :), tai no..oikeastaan kaikki on tehty tulevan vanhuuden varalle...hohhoijjaa...koskahan se tulee..:/
P.s. myytiin ok -talo pois jo vuosi sitten, ja muutettiin kylän pinttaan kerrostaloon, eipä tässä oikein muuta ole tehtävissä..
Minen halua mieleltäni koskaan vanhaksi. Yksi asiahan siitä pelastaa.
Mitä sille ukkosen peloittamalle killille kuuluu, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. :))
Nimi alkoi C-kirjaimella.
Mutta kun ukkona on sähköjänis, on hankala alkaa varustautumaan huomiseen, ja kaikkeen mitä se mahdollisesti pitää sisällään.
Toisaalta on niin helppo ajautua myötävirran vietäväksi, "come what may".
Miltä tuntui omakotitalon jälkeen kerrostaloon muuttaminen.
Piha puuttuu, tila on ulko-oven mittainen?
Onko rauhallinen talo, kuuluuko seinien takaa naapurien mäyre?
Silti luulen, sinun positiivisuudellasi on kaikkialla hyvä olla.
Sitä sinulle toivon edelleenkin!
Oscar voi toivottavasti hyvin, annoimme sen raskain sydämmin adoptoitavaksi..ei tottunut sisäkissaksi.
Niin, onhan tämä kerrostaloelämä kesällä tylsää, ja etenkin mennyt kesä kun emme päässeet mökillekään miun leikkausoperaatsiumien takia, mutta uskon että ensikesänä mennään ja tullaan pois vasta syksyllä :), - tietysti sekin vielä riippuu mistä roikkuu, oikeasti..tiijjä tuon miehen terveyttä/sairautta miksi menee..vaan päivä kerrallaan pitää elää, ei kannata surra etukäteen jne.
Talo on kyllä rauhallinen, vain yksi nuori - lapsen ikäinen vielä, me muut taijetaan olla "kaikki" pian eläke ikäisiä, tuntuu että liiankin rauhallista toisinaan...
Tässä on kyllä hyvä asua talvet, ei ole tiet tukossa, ja aina on lämmin, ja edullista tässä on asua siihennähen kuin siellä ok -talossa olisi, pian oisi pitänyt ruveta tekemään remonttia, ja kun kaik oisi pitänyt teettää vierailla, oisi pienet eläkkeet menny asumiseen, hyvään aikaan myytiin - nyt on jo varovaisempia talojen ostajat..ainakin venäläiset - kuulemma.
Oscuhan se oli se ukkosen, kukkosen peloittama killiville.
C.llä alkavat kaikki mietin.
Toivottavasti operatsuunit tekivät parhaan mahdollisen äjäyksen, ja vaivat jäivät leikkauspöydälle.
Itseäkin pelottaa kaikki mahdollinen remppa, vaikkapa vesivahinko, naapurissa vasta oli, olivat evakossa iät ja ajat.
Niinhän kuuluu olevan asian laita, että talojen hinnat ovat hilautuneet vallan alakanttiin.
Hyvään aikaan saitte omanne myytyä.
Mukavaa jutskata kanssasi, omaat niin hymyilevät sanat!
samat sanat, on ihanaa keskustella täällä edellisten kaltaisten ihmisten kanssa, on juuri sitä normaalia elämää jota muutkin elää :)
Kyllä tuo tekniikka tuntuu olevan teillä kunnossa,
mutta entäs kun ruoan hinta nousee 2-3 kertaseks?
Miten ratkaistaan ruokapuoli? Hinta kun nousee ihan
lähivuosina. Säilykkeet ovat myrkyllisiä, ja muuten ei
oikein säily. No kuivattuna ehkä. Tätä asiaa voitais
nyt yhdessä miettiä.
Kyllä on sitten paras alkaa syödä varastoon halvan ruoan aikana.
Just niin, jetsulleen. Kasvattaa itselleen talvimahan, ei tarvi syödä pitkään aikaan.
Kuin nallekarhut.
Miten se on, noiden säilykkeiden ja varsinkin niiden purkkien haitat?
Onko niitä?
Kyllä hieman minua ainakin inhottaa, kun avaa ananaspurkin, sen seinät ovat pahanhajuiset.
Tuore ananas on taas niin muikean pistävää, että menee kieli ja suupielet nahattomiksi.
Kohtuus kaikessa. Silloin tällöin voi syödä säilykkeitäkin. Ja onhan kuivamuonat. Hiutaleista voi tehdä puuroa ja kuivattuja hedelmiä voi varastoida. Ilman ananasta voi ihan hyvin elää. Itse en aikoihin ole ostanut hedelmäsäilykkeitä.
hyvä olo :
etkö osaa muuta kuin VAIN arvostella toisten juttuja milloin kehut milloin moitit, hah,
olet kuin tyjä kuori joka kolisee !
mä en suunittele tulevaa, tuleva tulee ajallaan, vain tämä hetki, tämä pivä on tärkeä.
menneisyyttä on turha märehtiä, tulevaisuutta ei koskaan tiedä mitä se tuo tulessaan varsinki näin ijäkkäänä, kuolema voi korjatta yllättäin kulkijan maanpäältä,
" kun tuuli käy sinun ylitse, ei sinua enään ole, eikä asuinpaikkasi sinua enään tunne "
Tyhjät tynnyrit, kaltaisesi, kolisevat eniten.
Taas yksi negatiivinen tuli pilaamaan toisten päivän!, siis tuo: pari sanaa elämästä.
ps.kyllä se tiedetään, että ei kukaan ole tänne jäänyt, mutta miksi sinä aina näet asiat huonossa valossa?,oletko masentunut näin syksyllä?
heh, eikö sulla vieläkään ole muuta sanottavaa, kuin vain arvostelu, ????
HÖH,,,
turha varautua tulevaan,
" kun puuhun kipeää maahan ei mitään jää "
jos jääki , niin mukaan ei kukaan saa,
jälkeläiset jakakoon keskenään, yksikään niistä ei ole parenpi toistaan, siis vaadin tasajakoa,
" hyvä olo "
yritäppä uudelleen jos saisit sanottua jotain asiaaki, arvostelu ei kiinosta.
Eikö sinulla ole ketään jolle voisit purkaa pahaa oloasi? Kerro lisää, voin auttaa,sillä kuuntelijaa tarvitset selvästi. En loukkaannu enää.
Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos ei elä täysillä tätä päivää, voimansa ja taitonsa huomioon ottaen, elämä menettää kokonaismerkityksensä.
Harvassa on ne kerrat, milloin en ryhdy johonkin tuumaan tai hommaan vain sen takia, jotta ei vanhan kannata enää. Konstit löytyy jos on tarpeeksi vahva halu toteuttaa haaveensa.
Jos jonkun suunnitelman toteutuksen alan, niin tiedän sen jonkun muun vievän loppuun, jos minulta loppuu aamut aamukammastani.
Krooninen rahapula joskus tyssää hyvänkin idean toteutumisen. Ainakin omin voimin. Onneksi ankin Johtaja on ollut vielä, tähän saakka ymmärtäväinen ja vähemmän ikärasistinen.
Lähisuku kun osaa vetää yhtä köyttä, on taakka aina monin verroin helpompaa.
Tulevaisuuteeni en varaudu mitenkään, enkä uhraa ajatustakaan moiselle.
Toivon vain, jotta kaadun "saappaat jalassa", kun aika on kypsä.
Kyllä Berttala, yhdessä krematorion kanssa hoitaa homman.
Mitäpä minä moiseen varautuisin. Jos eivät hautaan saata, niin jättäkööt maan pinnalle.
Sen verran aion livetä edellisestä, että aion testamentata kuolleen kroppani Yliopistolle tutkimusmateriaaliksi, jos kelpaa.
Elvytyskiellon olen jo määrännyt sairaaloitten sähköisiin tietojärjestelmiin.
Eipähän tarvitse, toivon mukaan, jäädä kitumaan, jos kenkusti käy.
Eletään ilolla elämäämme ja yritetään edes toteuttaa haaveitamme. Jos niitä haaveita ja tavoitteita ei olisi, olis elämä köyhää.
Vierivä kivi ei sammaloidu, vaan hioutuu sileämmäksi.
Yks lempibiisejäni on "Mä oon lakannut huolehtimasta". Se kertonee paljon. Suurimman osan elämästäni kuten nytkin olen asunut portaattomassa rivitaloasunnossa. Läheltä on liipannut tuo nopeasti poistuminen, ei ole tarvinnut miettiä miten selviää, ei apuvälineitä. Se on opettanut myös elämään tätä hetkeä.
no silläkös innostuin vaatekaappini laittamaan uusiksi, eli vanhat vaatteet pois, joita en ole vuosiin käyttänyt ja uutta laadukkaampaa ja vähempi tilalle..
Mun garderoopissani on monta kuppikokoa, mutta kun aika tavaran kaupitsee.
Eiko ole hieman myohaista ryhtya varautumaan?
Aloitimme 4-kymppisina raamisuunnitelmalla jota tarkistimme vuosittain.
Kahden tyonatajan konkurssin vuoksi aikataulu lipsahti 3-vuotta pitkaksi.
Varautuminen ei ole haitannut arkista elamaamme eika ole syntynyt tunnetta, etta jotain olisi jaaanyt puuttumaan.
Ennen viime vuoden syopaleikkauksia ehdin elamaan taysin terveena ja hyvakuntoisena yli 10-vuotta ja sitakin ennen tein pehmeaa laskua 6-vuotta.
Nytkaan en tunne itseani mitenkaan huonokuntoiseksi saati sairaaksi.
Marraskuun tahystys on kuitenkin takaraivossa.
Kuitenkin, juuri parhaillaan vaimo on paivystamassa loma-asuntomme toisen ikkunan vaihtoa.
Seina on piikattava auki ja muuurattava ehjaksi.
Tasoitettava ja maalattava ennen 3-osaisen polttomaalatun ikkunan asennusta.
Olisikohan tuo merkki uskosta valoisaan tulevaisuuteeen.
Siis toisen makuuhuoneen ikkunan.
Toisen vaihdatamme ensi kevaana.
Oletteko jo lähellä 70v:tä, jutuista päätellen, vai kuinka?,siksikö tuo tunne, et eletään kuin viimeistä päivää?
Täytin juuri äsken 60, oma vanhempani oli minun iässäni maannut jo vuosia haudassaan.
Elä sinä mitä päivää haluat.
Tässä seison, enkä muuta enää voi.
Minun jälkeeni, vedenpaisumus.
Se on täytetty.
Eeli, Eeli, saat lainaa Shampootaani.
Ja niin poispäin.
63V. takana kohta, ja se tähän asti on ollut kuin Silkkiä vain.
Joskus reikäistäkin Silkkiä, tökkien.
Nyt kyllä valehtelen, kuten palstalla on usein tapana, mutta avioliittoni murheiden laaksoissa rypiessäni totesin että: Nonni!
Ja se toteamus vain vahvistui muuttaessani poikamiehen yksiöön.
Kun tästä yksiöstä aika jättää, haen mahdollisimman varmaan vuokrakämppään ja elän loppuelämäni hauskasti, mutta viisaammin ajatellen ja menetellen.
Ja nyt ollaan siinä kaksiossa, finaalissa.
Kuten viisas tase-pappa, olen minäkin päättänyt jättää maalinauhan riekaleiden peittämän ruumiini Yliopistolle, lyhyen tuoteselosteen kera.
Siinä on heillä materiaalia ja hämmästyksen aihetta.
Toivottavasti eivät kauheasti leikkele Aivoani, etteivät saa kammottavia tartuntoja ajatusteni virroista.
Yliopisto tuhkaa ilman kustannuksia jälkipolville.
Heille jää vain levittämisen vaiva.
Valitettavasti minä en osaa kirjoittaa niin vanhahtavasti kun aloituksen yleis-ilme on.
H.
Järkihän ei ole iästä kiinni.
hunksz/ Äläs perkutarallaa ala pihtaamaan. Takuuvarmasti Sinulla on aivojesi sähköratojen tutkimisessa tulee monella kandilla hikiset olot.
Ne voivat loppujen lopuksi johtaa jopa maailman kaikkeuden arvoituksen ratkeamiseen.
On siellä sen verran monen sorttista piuhaa kytkeytyneenä ja sekaisinkin jokunen.
Anna palaa vaan. Kaikki, tai ei mitään.
Yliopiston formaliinialtaassa tavataan.
"tase-pappa"
Kommenttisi toi mieleeni mukavan kirjan.
Taitaa olla nyt tyttäreni kirjahyllyssä.
Stephen King, vaan kirjan nimeä en nyt muista.
Siinä kuvattiin pieniä kaljuja miehiä joilla oli sakset.
Jokaisella ihmisellä oli päästä lähtevä näkymätön vana, joka johti jonnekin.
Kun ihmisen aika tuli, joku kaljupäistä leikkasi tuon vanan poikki, ja hetken päästä katkoksen väliin tuli musta Ruumispussi.
Jonkun ajan päästä pussi imi ihmisen hiljalleen sisälleen.
Ja vana katosi sinne jonnekin.
Minä en ole kalju, enkä pieni, mutta ajatteles...?
Jos he puhkaisevat jonkun kuplan ja siitä alkaa virrata pieniä sakseja, kuten muinaisessa tietokonepelissä, Pac Manin kehittyneemmässä versiossa.
Olisi kaameta jos Aivossani olisikin pieni, lihava ja kalju mies! :)
Laitetaas vielä, yleistyneille vanhuksillekin jotain asiaan liittyvää mukavaa, ei liity kylläkään minuun, kunhan matkin vaan vanhuksia.:
Viikonloppuna tulevat lapseni ja lapsenlapseni mummon/papan hoitoon,
Ihanasti teräväpäisenä syntyneinä, eivät he pizaa syö, eivätkä Pastaa ja Perunaa.
M/P laittaa Grillissä Siankylkeä ja Juuresviipaleita, hyvin suolattuna.
M/P:n kullanmurut ansaitsevat vain parasta, parhaalta. :)
H.
Älä vielä hurraa jälkipolviesi säästöille. Et voi olla varma, että ruumiisi kelpaa yliopistolle. Yliopisto noutaa tai ottaa ruumiisi vastaan, jos kuolet Helsingissä, ruumiisi on kelvollinen ja sitä tarvitaan.
"Koska laitoksen tilat ja varat ovat rajoitetut, se voi ottaa vastaan vainajia vuosittain vain rajoitetun määrän. Mikäli vainajalle on tehty ruumiinavaus tai vainaja ei ole muuten anatomisesti kelvollinen, ei laitos voi ottaa ruumista, vaan testamentti raukeaa."
"Kelpaatko kelpaanko"
Koska en osaa huomata kelle vastasit, osoite kun puuttui, niin vastaan näin yleisesti:
Näkisitpä vain parin papparaisen ruumiit alastomana.
Niin ovat komeata katseltavaa että Ruumisautostakin viedään Yliopistoon paljastelevina.
Opiskelijat tulevat muodostamaan kunniakujan, kohotetuin Skalpellein.
Naisopiskelijat ehkä kouristelevin kätösin.
Vain Old Spice ja tuore kala haisee.
H.
Oli ihan mukava lukea kommenttisi, löytyy huumoriakin, se on hyvä :)
ilos ellää pittää, vaik päivää vähemmän :)
Hymy ja nauru ovat oivallista naamajumppaa. Hymyilkäämme rivissä!
Onkohan miinukset alessa? ;))
Ehkä pitäisi ajatella tämän hetkistä elämää. Ajattelen kuitenkin ehkä liikaa tulevaa niinkuin elämä olisi jatkuvaa.
Yksin asumisessa on omat riskit.
Minkäpä ihminen aivoilleen voi?
Jos on huolehtivainen, niin on.
Itse kyllä ymmärrän elämän rajallisuuden.
Toiset ajattelee, toiset ei.
Kumpi lie parempi, elää, kuin aina elääkseen?
Vai miettiä, mitä milloinkin?
Apteekista pitäisi saada ostaa ajattelemattomuutta,
heti ostaisin pari metriä tai kiloa.
Tai vaikka tonnin tonnilla.