Mission impossible

Eemeli seisoskeli Narikkatorilla ja odotteli.Hän oli päättänyt että puoli tuntia oli se raja; sitten saa olla koko nainen,olkoonpa vaikka kuinka ihana..
.Ne naiset, ne naiset ja varsinkin nuo etelä-amerikkalaiset, sadatteli Eemeli mielessään.
Aikaa tappaaksen hän katseli torilla liikkuvia ihmisiä ja varsinkin naisia,joita riittikin joka lähtöön,oli pitkää ja pätkää,laihaa ja lihavaa,oli tummaa ja vaaleaa , tukan värikin saattoi nykyään näemmä olla vaikka sininen..
Sisäänkäynnin viereisen läheisen ravintolan terassilla istuskeli neljä nuorta naista ja vaikka hekin olivat kauniita niin kalpenivat nuo tytöt Jeanetten rinnalla.ajatteli mies ja ihan kirjaimellisesti,sillä Jeanette oli tumma ja kuuma kuin tropiikin yö ja sieltä hän olikin kotoisin ,kaukaisesta karibian meren saaresta.
Mutta nyt on neiti jo yli puoli tuntia myöhässä, ei v...,Eemeli otti kännyn nahkatakkinsa taskusta ja soitti jo kolmannen kerran tunnin sisällä Jeanetten numeroon joka tavanomaiseen tapaansa oli varattuna..
Mitä helevettiä,kenen kanssa se juttelee noin kauan ,,?Mustasukkaisuuden ensimmäiset aallot alkoivat myllertää miehen sisällä.
Vaikka ei hän enää ollut mikään teinipoika niin sellaiseksi hän nyt tunsi itsensä .
Tuo nainen leikkiin mun kanssa, kaksi kuukautta siitä , kun viimeksi nähtiin ja nyt on taas myöhässä vaikka eilen puhelimessa sovittiin tasan kello kuusi tässä samassa paikassa,voi v...u!

Mä lähden nyt ja vielä kerran vilkultuaan ympärilleen ,suuntasi Eemeli askelensa kohti Simonkadulle johtavia portaita.
Hän asteli eteensä katsomatta ,synkissä ajatuksissaan eikä huomannut Jeanettea ennenkuin melkein törmäsi häneen puolivälissä rappusia.
-Hi Eemeli,, sorry I am late.'
Eemeli kohotti katseensa ja näki Jeanetten sipsuttelevan varovaisesti alas rappusia noilla10 sentin korkokengillään , hän hymyili aurinkoisesti vitivalkoisin hampain ja Eemeli ei voinut vastustaa tuota hymyä vaan hymyili takaisin ja sanoi -long time no see Jeanette.
Hän katseli kun Jeanette laskeutui hänen tasolleen .Nainen oli pitkä, ,korkokenkineen hän oli Eemelin pituinen eli 180cm ja risat, ,pitkät mustat hiukset,kuin korpinsiivet liehuivat tuulessa ja puolipitkä valkoinen nahkatakki korosti hänen hoikkaa vyötäröään ja isot rinnat pullistelivat kiihottavasti sen alla.Ttummansiniset farkut olivat niin tiukat että Eemeli ihmetteli kuinkä hän yleensä oli saanut ne jalkaansa, ne verhosivat pitkiä sääriä ja täydellistä peppua kuin toinen iho..
Ja taas kerran Eemeli ihmetteli kuinka tuo ihana nainen viitsi olla hänen kanssaan,aina Suomessa käydessään...
He halasivat toisiaan ja kävelivät käsi kädessä rappuset alas läheiseen ravintolaan ja istuivat samaan ikkunapöytään kuin ennenkin-
Katsellessan takkiaan riisuvaa jeanetteä siinä vastapäätä hän muisti vuosi sitten sattuneen pikku episodin.
He olivat istuneen kaikessa rauhassa ensi treffeillään kun pöydän luo oli jostain putkahtanut pieni ja tumma ,ilmeisesti latinalaista alkuperää oleva pukumies,sliipattu ja Eemelin milestä täydellisen gigolon oloinen..
-"You are the luckiest man in this bar!"ja ojensi Jeanettelle punaisen ruusun. niin se gigolo oli silloin sanonut ja katsellessaan juuri nyt Jeanetten tummiin silmiin Eemeli oli täydellisesti samaa mieltä..