kun parin päivän poissaolon jälkeen tutkin postini. Siellä oli kirje, joka vaikutti yksityiseltä. Lähettäjän nimeä en tunnistanut, mutta avattuani kuoren asia selvisi. olin vähän aikaa sitten kurssilla ja moni otti valokuvia. Yksi kurssilla olleista lähetti kolme valokuvaa ja varmaan kaikille kurssilla olleille, sillä saimme toistemme yhteystiedot. Tällainen on erittäin harvinaista ja ilahduttavaa. Moni ei edes vastaa sähköpostiviesteihin, vaikka se olisi helppoa. Moni pitää minua vanhanaikaisena, kun lähettelen kirjeitä ja kortteja. Itseäni tällaiset ilahduttavat ja luulen, että vastaanottajiakin?
Yllätys odotti minua kotona,
1943
32175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
mikäs sen mukavampaa kuin saada kortti tai kirje..
Olen todela samaa mieltä kanssasi.
Salaa kuvattuja?
=DW=
Miksi olet noin epäileväinen? Eivät kuvat olleet saunassa otettuja. Kävin järvessä uimassa, mutta kuvat oli otettu tilanteista, joissa olimme liikunnallisesti pukeutuneita.
No mikäs sen mukavampaa. Nykyjään kun luukusta ei tipu muuta ku mainoksia tai laskuja.
Niin se tuppaa olemaan. Mulle ei tipu luukusta mitään, pitää kävellä 30 m laatikolle. Ja aina odotan onko myönteistä yllätystä.
Kivaa saada postista muutakin kuin laskuja ja mainoksia.
Minulle tulee kortteja ja kirjeitä useinkin täydellisinä yllätyksinä toisinaan.
Joku muistaa merkkipäiväni, joku toivottaa paranemistani, joku lähettää kortin matkoiltaan, tai joulu-pääsiäsiskortteja.
Useinkin saan viestjä sähköpostiini, kuviakin, tai kivoja tekstareita.
Siksipä lähettelen niitä itsekin tarkoituksenani on tuottaa iloa ja hyvää mieltä.
Pah!
pääsiäiskortteja.
Älä välitä, ei haittaa ymmärrystä.
Ennen, muinoin, ammoin, oli helpompi, kun oli esikatselumahdollisuus.
Itselläni tulee nykyisin kirotusvirheitä aina useammin, mutten välitä. :))
Monesti niistä on vain hupia, hyväntahtoista.
Kehitys on jostain syystä kulkenut siihen suuntaan, että olen itse aktiivisempi lähettäjä. Joulukortteja monet sentään lähettävät. Ja onhan jokunen uskollinen ystävä jäljellä.
En edes huomannut näppäilyvirhettäsi. Pääsiäiskortteja saan tosi harvalta. Viime pääsiäisenä lähetin kortin ystävälleni, vaikka olin menossa hänen luokseen pääsiäisen viettoon. Se jäikin sitten viimeiseksi kortiksi, onneksi lähetin.
Minusta on nykyisin mukavaa muotoilla tällä konehella kivoja terkkuja tutuille ja sukulaisille.
Laittaa kuvia mukaan ja muuta kaunistusta.
Niin lapsekas olen.
Kiva on myös saada sähköpostiin kännykuvia, ynnä muita virvokkeita.
Kyllähän minäkin lähettelen, eihän se lapsekasta ole. Silloin tällöin saankin.
Niin mutta kun kaikilla ei ole käytössä sitä sähköpostiakaan, eikä osaa tekstareitakaan lukea, saati sitten kirjoitella on kiva lähettää kortti tai kuva.
Ei minusta mikään koneviesti voi päihittää käsin kirjoitettua korttia, ja vielä vähemmän kirjettä.
Joulukortteja lukiessa näkee, kuinka sukulaisilla vanhuus saapuu, ja käsi ei ole enää yhtä vakaa, kuin aikoinaan.
Senpä lisäksi omana omituisuutenani on liittää postin kuljettaviin viesteihin asiaan soveltuvia postimerkkejä.
Ulkomaille lähetän upeimpia merkkejä, milloin miltäkin sopivalta asia-alueelta.
Tuo kortin lähettäminen on minusta Ok. Ja kirje on sitten ihan ihmeellistä. Olen muuten säilyttänyt kaikki minulle aikuisena saapuneet kortit ja kirjeet.
Aikoihin en ole ulkomaille lähettänyt mitään. Täällä maalla ei kovin suurta postimerkkivalikoimaa ole, on ostettava sellainen kun on saatavilla. Minä tosiaan nautin kirjeen kirjoittamisesta. Miesystävälleni lähetin myös vaaleanpunaisessa kirjekuoressa, vaikka usein tapasimmekin.
Postina kujalaatikkoon on yleensä, niin tänäänkin, päivän kallis sanomalehti, karsea läjä ilmaislehtiä ja mainoksia.
Tänään ei tainnut tulla ainuttakaan laskua.
Niitä kyllä siunaantuu, kuin Vilkkilään kissoja.
Minun saldoni oli täysi nolla. Päivän lehtikin tulee naapurin laatikkoon, koska tilaamme yhdessä. Aikakauslehdet olen karsinut pois. Vielä tulee esim. Suomen Ruususeuran jäsenlehti, Sorbifolia ja muita vastaavia jäsenyyteen kuuluvia.
Minulla ei ole edes sähköpostia. Puhelin erittäin salainen, ei omissa nimissä, ei puhelinterroristitkaan vainoa.
Parhaan ystäväni ulosottomiehen kanssa olemme lähettäneet kirjeitä toisillemme jo pian 20 vuotta. Synttärit odotettavissa. Tulisiko hän jos kutsuisin? Sinunkaupatkin tehty.
No tässä elämässä hän ei saa saataviaan ja me tiedämme sen, molemmat. On hän jopa tehnyt hiljaisen myönnytyksen ja hieman anteeksi pyydellen, ilman kyyneliä tosin todennut, että virkansa puolesta hänen on postinsa laitettava.
Kyllä, joka kerran se ilahduttaa minua. Joku muistaa sentään. Aikoinaan muisti verottaja mielivaltaisesti. Hyvä yritys nurin.
Sanottakoon, hyvin harvoin saan enää postia viralliseltakaan taholta. Mutta oli miten oli, postina ne on oltava, mustaa valkoisella, ei bittimössönä.
Kauan, kauan sitten, pitkästi yle 10 vuotta sitten, tuli viimeisin tilattu aikakauslehti meille.
Eipä ole syntynyt puutostilaa moisesta.
Päivän sanomalehteä ilman yritettiin olla, mutta tilata piti edelleen.
Kyllä menee paljon paperia keräyslaatikoihin.
Nythän muovin keräys on lopetettu, miksiköhän?
Onko liikaa vähentyneet yksityiset kaatopaikat metsien siimeksissä?
Eikös jossain vielä kerätä muovia? Siinä oli aikoinaan se vaikeus, että oli niin monenlaista ja piti katsoa, miten oli merkitty. Nyt en ole seurannut näitä asioita.
Asutko myös salaisesti jossain salomökissä? Ulosottomiehen kanssa en ole viestitellyt. Verottajalta tulee muutama kirje vuodessa, juuri tuli metsänhoitomaksu.
Verottajalta minäkin saan muutaman kirjeen vuodessa metsänhoitomaksua myöten.
Ulosottomiehen kirjeitä en ole koskaan saanut.
olen laittanut joulukortteja, ensi jouluna en laita niille jotka ei reagoi mitenkään, eikä itse ole laittaneet vuosiin..
Minäkin olen joskus lähettänyt uudenvuoden kortin niille, jotka muistivat minua joulukortilla. Työelämässä ollessa en stressannut ennen joulua, joulunpyhinä oli rauhallista kirjoitella.
Kyllä se oikea kirje tai kortti käsinkirjoitettuna aina ilahduttaa. Saa nähdä paljonko kirjeitä nyt nämä Maajussit saavat..
Ai se ei ole vielä selvinnyt. Minusta tuo ohjelma ei enää ole kiinnostava, silloin ennen seurasin. Nyt voisi vaikka vaihtaa ammattiryhmää. Tai mukana voisi olla yksi 60 , varmaan lähettäisin kirjeen.
Joka vuosi odotan että hän ..silloin joskus , hän joka suuteli minua kiihkeästi ja joka lähetti minulle postikortteja vuonna 1965 lähettäsi minulle vielä yhden kortin.
Voi sinua. Kauan olet odotellut. Ei kai nuo vuodet ole menneet vain odotellessa?
Lähetin silloin suudelmin suljetun kirjeen poikaystävälle armeijaan, huulipunanjäljet kunnolla kirjeen takana. Poika sai kuulla siitä kauan kavereiltaan. Oli se hienoa aikaa..
Ajattelitko asiaa vastaaottajan näkökulmasta? Mulla ei tuossa iässä ollut poikaystävää, romanttisia kirjeitä olen saanut vain englannin kielellä. Aviomieheni lähetti kortteja. Ainoa kirjeen tapainen oli kirjoitettu voipaperille ja se oli paketissa, jossa hän lähetti minulle omenia. Miesystävä ei lähetellyt mitään, puhelin oli meidän viestintävälineemme.