Vietin todella kuivahkon kesäkuun ilman Sinua.
Toukkia ei juuri lainkaan.
Vain kuivaa, käpertynyttä silttiä.
Sokeana vaellan onkaloissa noissa.
Ei tuoreen mullan hurmaa.
Mutta heinäkuun puolenvälin jälkeen.
Sateet tulivat...
Rakkaani!
Tuore sadevesi täyttää onkaloni.
Toukkiani paimennan Sinulle parhaaksi.
Patoja rakennan...
Jotta emme hukkuisi.
"Freisi" toukka meille, romanttisena iltana.
Kynttilän valossa.
Mutta ei kuivaa valkoviiniä.
Sillä maan pinnalla sadetta saadaan.
Kuono kuonoa vasten, kaksi sokeaa kulkijaa.
Mutta, märän mullan alla on hyvä kaksin rakastaa!
Toukkia ei juuri lainkaan.
Vain kuivaa, käpertynyttä silttiä.
Sokeana vaellan onkaloissa noissa.
Ei tuoreen mullan hurmaa.
Mutta heinäkuun puolenvälin jälkeen.
Sateet tulivat...
Rakkaani!
Tuore sadevesi täyttää onkaloni.
Toukkiani paimennan Sinulle parhaaksi.
Patoja rakennan...
Jotta emme hukkuisi.
"Freisi" toukka meille, romanttisena iltana.
Kynttilän valossa.
Mutta ei kuivaa valkoviiniä.
Sillä maan pinnalla sadetta saadaan.
Kuono kuonoa vasten, kaksi sokeaa kulkijaa.
Mutta, märän mullan alla on hyvä kaksin rakastaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainiota, mainiota, mainiota. Näin hullut aiheet todistavat mielestäni lahjakkuudesta. Tai ainakin ne ovat hyvin piristäviä lukijoille. Maamyyrän kesästä kirjoittaminen on jokseenkin samaa kuin Dalin idea koristella talon katonraja jollain skootterin kokoisilla kananmunilla.
Söpöstelytoleranssini ylittyy tässä:
"Kuono kuonoa vasten, kaksi sokeaa kulkijaa.
Mutta, märän mullan alla on hyvä kaksin rakastaa!"
Aivan niin.