Kohtaaminen

Me kävelemme siihen
baariin, aivan kun olisimme
kävelleet siihen aina. Kohdanneet siellä aina..

Sinä ja minä, peräkkäin.
Niin itsevarmoin askelin..

Käännyt nuoren baarimikon puoleen.
Nojaten samalla tiskiin kevyesti kumartuneena hänen
puoleensa. Tilaat olutta, jota täällä
ei taatusti ole..

Minua hymyilyttää...peitän kuitenkin hymyni...
Olet niin oma itsesi. Itsevarma ja maailmaa nähnyt:. Maailmanmies..
Ystäväni Rakkaani...en tiedä kumpaan meistä,
nuoreen naiseen, vain minuun...haluat
tehdä vaikutuksen...

Juttelemme...kun olisimme aina olisimme
kohdanneet näin..kiireessä, sattumoisin, tässä baarissa..
niinkuin Pääkaupungeissa kohdataan...helisyttäyen samalla auton
avaimia vasemmassa kädessä....ollaan menossa samaan aikaan...vilkaistaan
kelloa...kuitenkin kaikki peitellään huolettomuudeen
kaapuun...ikävä...sitä ei sanota...

Selität: nuorelle baarimikolle: Tämä nainen ei ole vaimoni. Eikä minulla ole mitään bonus-korttia....
Nostan molemmat käteni kasvoilleni suuni eteen hienovaraisesti kevyesti...sillä minun on pakko nyt...
muuten purskastaisin liian äänekkääseen nauruun...

Rakas ystäväni...eihän hänen ole pakko tietää,
kuka minä olen sinulle?- en kuitenkaan sano mitään..saan
itseni hillityksi nauruni vaivoin...kuitenkin silmäni loistavat..en saa niistä
naurua poiskaan....: Minusta piti tulla vaimosi...minusta ei tullut
vaimoasi...muistatko?
Aivan kun sinulla olisi jostain syystä huono omatunto.

Minähän olen vaan naisesi...jonka olet tuntenut pitkään..
niin pitkään ettet enää itsekään muista...enkä minä...

Minun täytyy..nyt mennä, sanon-- annan ranskalaisen suudelman
sinulle karhealle poskellesi..näin tehdään suuressa maailmassa.....sinä pidät niistä suudelmista......nousen korkealta tuolita lähteäkseni....
kävelen niin itsevarmasti kuin vain osaan ulko-ovea kohti...se on typerä ovi
koska se pyörii...takaisin..enkä minä pääse heti juonesta kiinni...pitikö minun nyt jäädä vai lähteä...

Minun on käännyttävä vielä. Heilautettava kättäni, merkiksi
sinulle....Rakas ystäväni...tämä kohtaaminen...ei se ollut lopullinen ero..
Me kohtaamme vieläkin...Tiedät sen..
Minä tiedän...sen.

En eronut sinusta koskaan...
Maailma välillämme erotti vain fyysisesti toisistamme...vain
hetkeksi...minullahan oli punottu..köysi sinuun..
Sinun mieleesi...sinun sydämeesi...

Ankkuria vaan emme koskaan löytäneet...mihin
köyden olisi voinut sitoa..pysyvästi..

Jotkut köydet...ajattelen..
oppivat kellumaan vaan itse.....ilman sitomista..ne
eivät tarvitse solmuja...muuten ne katkevat...eivät kestä...

Saat minussa filosofisen puolen..esiin..
Siksi tunnen että, askeleeni luotani- luoksesi
ovat nyt niin kevyet...asfalttia vasten..tätä katua vasten..
joka vie poispäin sinusta...joka tuo minut takaisin...luoksesi.


Tsau:Friidu
8132
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Sinulla on tarinankertojan lahjaa..erityisesti tässä proosanomaisessa runossa pidin siitä, miten toisesta ihmisestä lukija sai aikas tarkan kuvan muutamasta hienovaraisesta kuvailusta; tilaa olutta jota siellä ei taatusti ole, ei ole bonuskorttia.. Pienet yksityiskohdat ovat usein niitä merkityksellisimpiä ja luomassa suurinta kuvaa.

Äänestä
  • Kiitos;))) tiedä tuosta tarinkertojasta. ja lahjasta..ehkä se vain on niin että, ihminen joka on ollut sinulle rakas. Olet kadottanut kerran unohtanutkin jo... Palaa elämääsi. Tarkkailet häntä erityisellä lämmöllä ja rakkaudella uudella tavalla..jotakin niin tuttua..jotakin mikä ei yllätä...puolin eikä toisin;))) enää..elämä opettaa pitämään näin kiinni. Ne pienet seikat tulevat tärkeämmäksi mitä vanhemmaksi tulen...ehkä tietoisuus ajan armottomasta kulumisesta...kun ei ole aikaa enää kääntää kelloa eikä kalenteria eikä taitoa, tahtoa kyllä löytyisi;)) taaksepäin...tekisin nyt monta asiaa toisin;))) olisin jo viisaampi...

    Tsau:Friidu

    Äänestä

Pidin, etenkin vilpittömästä kerronnasta. Kiitokset!

Äänestä
  • Olen kyllä aika vilpitön ihminen;))) Elämäni on vaan sen verran kummallinen ollut aina;))..että, moni ei heti usko tarinoitani. Kerron runoissani tai tarinoissani siitä mitä itselleni tapahtuu mitä tunnen sillä hetkellä tai myöhemmin tai miten ihmiset ja asiat vaikuttavat minuun...ne ovat sillee faktoja aina nämä kirjoitukseni ja mielipiteeni....tuon aika sanan laitoin tuohon alkuun koska, käsitteenä mikä on totuus, on niin kiehtova. Kaksi ihmistä voi ajatella saman asian kuintenkin täysin toisin on vain sinun totuutesi......siksi näitä ehdottomuuksia..kuten ehdoton totuus, jostakin kokemusesta mikä on eletty. Vältän. Elämä opettanut että, asioilla on aina kuitenkin useampi kuin yksi näkökulma. useinmiten..joskus, niitä näkökulmia voi olla montakin...kaikenlainen ehdottomuus ihmisissä muutenkin saa voimaan pahoin..ehkä iän tuomaa..kokemusta.. En usko etteikö suurinosa ihmisistä kuitenkin olisi vielä vilpittömiä myös pyrkimyksissään. Jos, ihminen ei olisi vilpitön ainakin itse voisin pahoin...aika pian..;))) joten muuunlaista vaihto-ehtoa ei oikein jää...kuin olla mahdollisimman vilpitön...sanoissaan ja teoissaan...

    Tsau:Friidu

    Äänestä

  • Tsau. kirjoitti:

    Olen kyllä aika vilpitön ihminen;))) Elämäni on vaan sen verran kummallinen ollut aina;))..että, moni ei heti usko tarinoitani. Kerron runoissani tai tarinoissani siitä mitä itselleni tapahtuu mitä tunnen sillä hetkellä tai myöhemmin tai miten ihmiset ja asiat vaikuttavat minuun...ne ovat sillee faktoja aina nämä kirjoitukseni ja mielipiteeni....tuon aika sanan laitoin tuohon alkuun koska, käsitteenä mikä on totuus, on niin kiehtova. Kaksi ihmistä voi ajatella saman asian kuintenkin täysin toisin on vain sinun totuutesi......siksi näitä ehdottomuuksia..kuten ehdoton totuus, jostakin kokemusesta mikä on eletty. Vältän. Elämä opettanut että, asioilla on aina kuitenkin useampi kuin yksi näkökulma. useinmiten..joskus, niitä näkökulmia voi olla montakin...kaikenlainen ehdottomuus ihmisissä muutenkin saa voimaan pahoin..ehkä iän tuomaa..kokemusta.. En usko etteikö suurinosa ihmisistä kuitenkin olisi vielä vilpittömiä myös pyrkimyksissään. Jos, ihminen ei olisi vilpitön ainakin itse voisin pahoin...aika pian..;))) joten muuunlaista vaihto-ehtoa ei oikein jää...kuin olla mahdollisimman vilpitön...sanoissaan ja teoissaan...

    Tsau:Friidu

    Selkeästi on meneillään nostalgiapäivä Onnistuin kaivamaan youtubesta kappaleen, jota kuuntelin onnettomasti rakastuneena opiskeluaikoinani. Tai siltä se silloin tuntui..

    http://www.youtube.com/watch?v=q5ZP3wpW2Io

    Äänestä

  • mahdotonyhtalo* kirjoitti:

    Selkeästi on meneillään nostalgiapäivä Onnistuin kaivamaan youtubesta kappaleen, jota kuuntelin onnettomasti rakastuneena opiskeluaikoinani. Tai siltä se silloin tuntui..

    http://www.youtube.com/watch?v=q5ZP3wpW2Io

    hieno...Kiitos, tuosta upeasta musiikki linkistä...meillä meni tämän ystäväni ja tämän nuoruuden rakkauden kanssa jotain suunnilleen 30 vuotta elämästämme..ennenkuin saimme taas tilaisuuden kohdata uudestaan.....nyt emme päästä tietenkään toisiamme enää kadoksiin;)) toivon mukaan enää...joskus, sitä elämässä vaan ihmiset saattavat vielä saada kerran tilaisuuden ikäänkuin rakentaa tarinansa loppuun...emme kumpikaan enää paljon muista näistä ensiajoistamme..mutta, aina kun kuulen tämän laulun joka muistuttaa yhteisestä matkastamme kerran kauan sitten tähän upeaan kaupunkiin...en tiedä se vaan koskettaa nyt uudella tavalla. Tämä kaunis laulu. http://www.youtube.com/watch?v=k64GogflJns&feature=relmfu ehkä tarkoituskin nyt koskettaa... Moskova ei ole tientenkään enää SE Moskova..emmekä mekään enää nuoria mutta jotain tuttua meissä on kummassakin.....tämä haikeus tässä vanhassa laulussa ...joka jää soimaan..joskus voi käydä sitten toisinkin.. Ehkä näillä valoilla sittenkin oli omat taikansa;)) kuitenkin...

    Tsau:Friidu

    Äänestä

  • Tsau. kirjoitti:

    hieno...Kiitos, tuosta upeasta musiikki linkistä...meillä meni tämän ystäväni ja tämän nuoruuden rakkauden kanssa jotain suunnilleen 30 vuotta elämästämme..ennenkuin saimme taas tilaisuuden kohdata uudestaan.....nyt emme päästä tietenkään toisiamme enää kadoksiin;)) toivon mukaan enää...joskus, sitä elämässä vaan ihmiset saattavat vielä saada kerran tilaisuuden ikäänkuin rakentaa tarinansa loppuun...emme kumpikaan enää paljon muista näistä ensiajoistamme..mutta, aina kun kuulen tämän laulun joka muistuttaa yhteisestä matkastamme kerran kauan sitten tähän upeaan kaupunkiin...en tiedä se vaan koskettaa nyt uudella tavalla. Tämä kaunis laulu. http://www.youtube.com/watch?v=k64GogflJns&feature=relmfu ehkä tarkoituskin nyt koskettaa... Moskova ei ole tientenkään enää SE Moskova..emmekä mekään enää nuoria mutta jotain tuttua meissä on kummassakin.....tämä haikeus tässä vanhassa laulussa ...joka jää soimaan..joskus voi käydä sitten toisinkin.. Ehkä näillä valoilla sittenkin oli omat taikansa;)) kuitenkin...

    Tsau:Friidu

    Mukava kuulla jälleen tapaamisestanne ja siitä rakkaus voi jatkua ystävyytenä. Ehkä jonakin päivänä minä jälleen runoilen, kunhan kiireet hellittää. Joku hullu sopi huomisaamuksi kello kahdeksaksi työtapaamisen ja ehdotti, että viikossa saadan yksin keskeneräinen työ valmiiksi :D.

    Terveisin, mahdotonyhtalo alias Rattus sp. alias Tiina

    Äänestä

  • mahdotonyhtalo* kirjoitti:

    Mukava kuulla jälleen tapaamisestanne ja siitä rakkaus voi jatkua ystävyytenä. Ehkä jonakin päivänä minä jälleen runoilen, kunhan kiireet hellittää. Joku hullu sopi huomisaamuksi kello kahdeksaksi työtapaamisen ja ehdotti, että viikossa saadan yksin keskeneräinen työ valmiiksi :D.

    Terveisin, mahdotonyhtalo alias Rattus sp. alias Tiina

    ;))kiitos, Rattus sp. alias Tiina, joskus se ystävyys ikäänkuin syvenee.. voi myös jatkua myös vähän toisenlaisena rakkautena kuin nuorena ja välittämisenä toisesta uudestaan tässä iässä.....jos, se ei koskaan loppunutkaan se aito rakkaus toista kohtaan nuorena mihinkään;))) tai ero tullut sen takia...vaan muiden asioiden takia...Rakkaus kuitenkin voi muuttaa muotoaan ja muuttaakin;)) mutta, ei välttämättä katoa koskaan kahden ihmisen väliltä täysin kokonaan....koska se ei ole koskaan loppunut mihinkään..meillekin taisi käydä niin;)) Loppujen lopuksi...elämällä voi olla yllätyksiä täynnä ehkä juuri sitten kun et niitä enää odota..

    Tervetuloa runoilemaan;)) Hyvää alkavaa työviikkoa sinulle.

    Tsau:Friidu

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tsau. kirjoitti:

Me kävelemme siihen
baariin, aivan kun olisimme
kävelleet siihen aina. Kohdanneet siellä aina..

Sinä ja minä, peräkkäin.
Niin itsevarmoin askelin..

Käännyt nuoren baarimikon puoleen.
Nojaten samalla tiskiin kevyesti kumartuneena hänen
puoleensa. Tilaat olutta, jota täällä
ei taatusti ole..

Minua hymyilyttää...peitän kuitenkin hymyni...
Olet niin oma itsesi. Itsevarma ja maailmaa nähnyt:. Maailmanmies..
Ystäväni Rakkaani...en tiedä kumpaan meistä,
nuoreen naiseen, vain minuun...haluat
tehdä vaikutuksen...

Juttelemme...kun olisimme aina olisimme
kohdanneet näin..kiireessä, sattumoisin, tässä baarissa..
niinkuin Pääkaupungeissa kohdataan...helisyttäyen samalla auton
avaimia vasemmassa kädessä....ollaan menossa samaan aikaan...vilkaistaan
kelloa...kuitenkin kaikki peitellään huolettomuudeen
kaapuun...ikävä...sitä ei sanota...

Selität: nuorelle baarimikolle: Tämä nainen ei ole vaimoni. Eikä minulla ole mitään bonus-korttia....
Nostan molemmat käteni kasvoilleni suuni eteen hienovaraisesti kevyesti...sillä minun on pakko nyt...
muuten purskastaisin liian äänekkääseen nauruun...

Rakas ystäväni...eihän hänen ole pakko tietää,
kuka minä olen sinulle?- en kuitenkaan sano mitään..saan
itseni hillityksi nauruni vaivoin...kuitenkin silmäni loistavat..en saa niistä
naurua poiskaan....: Minusta piti tulla vaimosi...minusta ei tullut
vaimoasi...muistatko?
Aivan kun sinulla olisi jostain syystä huono omatunto.

Minähän olen vaan naisesi...jonka olet tuntenut pitkään..
niin pitkään ettet enää itsekään muista...enkä minä...

Minun täytyy..nyt mennä, sanon-- annan ranskalaisen suudelman
sinulle karhealle poskellesi..näin tehdään suuressa maailmassa.....sinä pidät niistä suudelmista......nousen korkealta tuolita lähteäkseni....
kävelen niin itsevarmasti kuin vain osaan ulko-ovea kohti...se on typerä ovi
koska se pyörii...takaisin..enkä minä pääse heti juonesta kiinni...pitikö minun nyt jäädä vai lähteä...

Minun on käännyttävä vielä. Heilautettava kättäni, merkiksi
sinulle....Rakas ystäväni...tämä kohtaaminen...ei se ollut lopullinen ero..
Me kohtaamme vieläkin...Tiedät sen..
Minä tiedän...sen.

En eronut sinusta koskaan...
Maailma välillämme erotti vain fyysisesti toisistamme...vain
hetkeksi...minullahan oli punottu..köysi sinuun..
Sinun mieleesi...sinun sydämeesi...

Ankkuria vaan emme koskaan löytäneet...mihin
köyden olisi voinut sitoa..pysyvästi..

Jotkut köydet...ajattelen..
oppivat kellumaan vaan itse.....ilman sitomista..ne
eivät tarvitse solmuja...muuten ne katkevat...eivät kestä...

Saat minussa filosofisen puolen..esiin..
Siksi tunnen että, askeleeni luotani- luoksesi
ovat nyt niin kevyet...asfalttia vasten..tätä katua vasten..
joka vie poispäin sinusta...joka tuo minut takaisin...luoksesi.


Tsau:Friidu

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu