Oon aina ollut hiukan... järkeilevä mitä tulee perheen perustamiseen. Entisessä suhteessa olimme seurustelleet päälle 4 vuotta ja kihloissakin olimme ja mies olisi kauheasti halunnut lapsen. Itse sitten järkeilin, että nyt ei ole sopiva aika.. (vaikka oli työt ja talous ok... ). En vain ollut tarpeeksi "varma". En koskaan ole vieroksunut lapsia ja aina olen perheen halunnut. Jotenkin aina tunnun odottavan "sitä oikeaa hetkeä"...
Nyt sitten olen uudessa suhteessa. Suhde on aika tuore. reilu vuosi. Emme asu yhdessä.
Nyt sitten olen saanut jonkinlaisen "päähänpiston" (ok, olen miettinyt asiaa jo jonkin aikaa) että lapsi voisikin olla hieno ja mahtava asia. En tiedä onko kyse sitten vauvakuumeesta.. mutta tämä ei ole sellaista "aaaww..ihana vauva jne." vaan pikemminkin onkin asteista kaipuuta.. Olen ymmärtänyt että pärjäisin varmasti lapsen kanssa kahdestaankin vaikka suhde kaatuisi.. että ei koskaan tule olemaan "täydellistä hetkeä".. etkä koskaan voi olla täysin varma kumppanistasi.... Eli tunnen olevani tietyllä tapaa valmis. Mikä on iso juttu minulle. Ehkä se on sitten vaan joku biologinen kello tai vastaava. Olen siis 25 vuotias nuori nainen.
Mutta koska nykyinen suhteeni on niinkin tuore.. emmekö asu vielä edes yhdessä... tuli tämä valaistuminen hieman väärään aikaan (taas tuo määritelmä).
Miten sitä suhtautuisi asiaan.
En oikeastaan edes tiedä, miksi kirjoitin. Ehkä kaipaan samantyyppisiä kokemuksia tai muuten vaan keskustelua. Olen hieman hämmilläni. :)
Nyt sitten olen uudessa suhteessa. Suhde on aika tuore. reilu vuosi. Emme asu yhdessä.
Nyt sitten olen saanut jonkinlaisen "päähänpiston" (ok, olen miettinyt asiaa jo jonkin aikaa) että lapsi voisikin olla hieno ja mahtava asia. En tiedä onko kyse sitten vauvakuumeesta.. mutta tämä ei ole sellaista "aaaww..ihana vauva jne." vaan pikemminkin onkin asteista kaipuuta.. Olen ymmärtänyt että pärjäisin varmasti lapsen kanssa kahdestaankin vaikka suhde kaatuisi.. että ei koskaan tule olemaan "täydellistä hetkeä".. etkä koskaan voi olla täysin varma kumppanistasi.... Eli tunnen olevani tietyllä tapaa valmis. Mikä on iso juttu minulle. Ehkä se on sitten vaan joku biologinen kello tai vastaava. Olen siis 25 vuotias nuori nainen.
Mutta koska nykyinen suhteeni on niinkin tuore.. emmekö asu vielä edes yhdessä... tuli tämä valaistuminen hieman väärään aikaan (taas tuo määritelmä).
Miten sitä suhtautuisi asiaan.
En oikeastaan edes tiedä, miksi kirjoitin. Ehkä kaipaan samantyyppisiä kokemuksia tai muuten vaan keskustelua. Olen hieman hämmilläni. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.