Vika on aina minussa, en tiedä kauan tätä jaksaa enää

Tuossa on kuultavissa selkeä syy-seuraus -suhde, jonka juuret lähtevät sieltä pettämisestä. Mies ei ole kyennyt antamaan sitä sinulle anteeksi eli käsittelemään sitä pois mielestään, vaan vetää sitä loukatuksi tulemisen muistoa perässään kuin raatoa konsanaan ja se nousee pintaan joka kerta kun hän tuntee olonsa ahdistuneeksi.

Hän on varmasti nyt myös mustasukkainen lapsesta, koska poika vie sinun koko huomiosi. Niin ei tarvitse olla. Sinä voit myös osoittaa tarvitsevasi miestäsi pojan isänä, antaa hänelle tehtäviä lapsensa hoidossa, jolloin hänkin pääsee osallistumaan ja kokee itsensä hyödylliseksi.
Isyys herkistää miesten tunteet ja tunteiden suunta voi siis olla myös negatiivinen jos äiti vaikuttaa osaavan hoitaa kaiken paremmin eikä tarvitse isää mihinkään.

Se mukaan pyytäminen ei saa olla käsky eikä syyllistäminen menneistä laiminlyönneistä, vaan siinä täytyy lähteä puhtaalta pöydältä, rakkadella, avustaen sitä neuvotonta miestä sen ekassa isyyskokemuksessa. Kun mies kokee olevansa tärkeä ja rakastettu, muuttuu hänen (niin kuin sinunkin) käytöskin aivan toisenlaiseksi.

Nyt vaaditaan sinulta sitä naisellisen pehmeää neuvokkuutta osata houkutella turhautunut rakkaasi takaisin perhe-elämän totetuttamiseen, poikalapsensa ja parisuhteen hoitamiseen. Te olette tiimi jonka pitää toimia yhdessä, jotta tasapaino säilyy.
Kahden aikuisen välissä on nyt lapsi jonka huolehtimisen ja rakastamisen vastuu ja rikkaus kuuluu teille molemmille. Ota miehesi mukaan päivän touhuihin heti kun hän tulee töistä tai herää viikonloppuaamuun. Kun side lapseen syvenee ja vierellä on kannustava ja ihaileva puoliso, mieskin kukoistaa.

Mene itse (vauvan kanssa neuvolapsykologille juttelemaan, aluksi kerran viikossa jos suinkin mahdollista. Ulkopuolinen neutraali henkilö pystyy paremmin neuvomaan sinua miten olosi/olonne paranee. Hanki itse kotiin apua itsellesi, aivan sama mistä, joko lähisukulainen, ystävä, MLL:sta tai ilmoituksella kaupan seinään naapuristosta. Niin että parhaassa tapauksessa saat siivous- ja kodinhoitoapua, ja ainakin pääset hiukan tuulettumaan ulos. Lenkille, ostoksille, ystäviä tapaamaan. Miettikää sitten uudestaan vaikkapa puolen vuoden tai vuoden päästä eroasiaa, ja puhu nyt tilanteestasi myös sekä omille että miehen vanhemmille, etteivät sitten voivottele vuoden päästä että olisivat kyllä auttaneet jos vain olisivat tienneet asioista.
Siis, mitä yritän sanoa, olet Äiti, olet Tärkeä Henkilö sekä vauvalle että muutenkin omana itsenäsi. Järjestele elämääsi paremmaksi miehestä riippumatta, älä kysele häneltä mitään niin kauan kuin hän on tuollainen kypsymätön, törppö nulikka.

No huh. Isä haluaa olla lapsensa kanssa kun lapsi on tarpeeksi vanha. Taitaa olla liian myöhäistä jo silloin. Sulla on aivan liian paljon kannettavana yksin. Jos mies ei halua lähteä edes kanssasi parisuhdeterapiaan, ei hän ole valmis panostamaan suhteeseenne. Et ole hänen arvoisensa nainen. Mutta lapsesi arvoinen olet ja tulet aina olemaan.Pärjäät varmasti yksinkin lapsesi kanssa. Varsinkin jos velttoilija jää pois kuvioista jää voimia sinulle enemmän keskittyä olennaiseen.Tukiverkostoa luomaan nyt ja laitat miehen kiertoon. Kyllä puolisoaan arvostava kumppani osallistuu vapaasta tahdostaan arjen pyörittämiseen ja ennenkaikkea on läsnä lapsensa arjessa. Keskity itseesi ja lapseesi kuten olet tähänkin asti tehnyt. Se saa riittää. Pölypallerot nurkissa ei leipää pyydä. Pidä huolta itsestäsi. Olet sen ansainnut. Voimia sinulle.

Kiitos vastauksista. Vaikeaa se on yhteistyötä tehdä, jos toinen ei siihen halukas ole. Yksin en pysty kaikkea korjaamaan. Mies on hoitanut nyt yhteensä neljänä iltana vauvaamme sillä aikaa, kun olin harrastuksissani. No, viimeisimmän illan jälkeen hän käski etsimään toisen hoitajan jatkossa, jos vaan mahdollista. Ei ollut kuulema pärjännyt vauvan kanssa, kun se oli vaan itkenyt. Yleensä meidän vauva ei turhia itke, vaan on hyvin rauhallinen mielestäni ja kaikki muutkin niin sanoo, eli en tiedä, mikä sitten on ollut, oliko sattunut olemaan vaan huono päivä.. :(
Hiljattain olin myös pojan kanssa reissussa, kaksi yötä pois kotoa. No, tulin kotiin, sain alkaa suunnilleen samantien siivoamaan, että mahtuis edes ovesta sisään... Tuon reissun aikana, jos oikein tarkkaan mietin, ni mulla ei oikeastaan ollut ikävä miestä ollenkaan. En tiedä enää, mitä miehelleni sanoisin, tekisi mieli olla vaan hiljaa ja tyytyä tähän, kun joka kerran, jos uskallan suuni avata, niin syy on kuitenkin hänen mielestään vain ja ainoastaan minun. Mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun saa siivota aikuisen ihmisen jälkiä joka paikasta joka ikinen päivä ja hoitaa pääasiassa yksin yhdessä hankittua lasta. Ehkä ainut syy, miksi voisin tätä jaksaa, olisi raha, jos tuo mies edes elättää meidät sen aikaa, että laitan lapsen hoitopaikkaan ja palaan itse töihin...

Miehillä on kumma tapa saada käännettyä asiat naisten syyksi, ei ole ensimmäinen tuo sinun miehesi, vaan se taitaa olla jossain geenissä niillä. Mutta polta itseäsi loppuun tuolla, jos mies ei ymmärrä tai suhde ei muuten toimi, voi erota vaikka lapsi on pieni. Yhtä paljon sitä kuitenkin äitinä hoidat olet yksin tai kaksin. Päivästä jää ainoastaan pois hermoilut miehen kanssa. Lapsi ei ole syy, pitää huonoa suhdetta kasassa.

Tuskin se nyt geeneissä on, mutta naisen alistamis- ja huonommuushistoria on niiin pitkä, naiset ovat kantaneet miehenkin huonouden niiin kauan, että se on vain kulttuurista opittu tapa ja ikävä jäänne, josta osa kolmijalkaisista ystävistämme ei vieläkään halua irtautua.

Elämä on helppoa, kun on joku vahvempi vierellä, joka kantaa oman 'ristinsä' lisäksi myös valittunsa taakan.

Voin kertoa, että meillä ei ole lasta edes vielä. Ja mies jo syyttää minua raskausajan hormonimyrskyistä, voimien loppumisesta vauvanhoidossa. Seksin pihtaamisesta ennen ja jälkeen synnytyksen.

Ja väittää, että on niin hyvä kasvattaja, ettei hänen hoidossaan lapsella ole mitään hätää. Minun tekemisistäni ei voi olla varma. Että ei luota minuun.

Ja en ole edes raskaana.

Mitä törkeää syyllistämistä ja kiukuttelua! Kun kumpikaan ei tiedä, ei ole kokemusta, niin miten ihmeessä miehen logiikalla voi toisen kanssa tehdä järkyttävän riidan tästä asiasta kerta toisensa jälkeen? Kuinka kukaan tai kukaan muu kuin mies, voi väittää, että tekee tämmöisen järjen eikä tunteiden pohjalta. Ha!

Minä en ymmärrä miestä joka ei puhu. Mutta en ymmärrä miestä joka puhuukaan.

Aloittajasta tulee katkera ja kostonhomoinen narttu jos jatkaa tuota suhdetta eikä lähde. Miehen tarjoama elatus ei saa olla syy jatkaa. Mieti millaisen mallin ja alun lapsi saa? Sinulla on valtava vastuu, se lapsi. Muuttakaa edes erillenne.

Meidän pitäisi tavata, itse olen 4-kymppinen mies ja samassa tilanteessa toisin päin... todella halipula ja puoliso pihdannut nyt puoli vuotta putkeen. Kaikki aina minun vika jne jne..