Se tunne...kun ei tunnu oikealta...

Pahoitteluni jo heti alkuun, pakko saada purkaa ajatuksia anonyymisti ja tämähän on juuri sopiva kanava siihen.

Eli, eli... Ongelmahan on se, kun olen nyt 2,5v opiskellut alaa, johon jouduin/päädyin/eksyin omaa laikuuttani/viitseliäisyyttäni. Jo heti alusta tuntui, että tämä ala eikä asuinpaikka ole se oikea, mutta mm. fyysisistä esteistä johtuen lopulta aina kävi niin, että opiskelu "väärällä alalla" vaan jatkui ja jatkui... Nyt tosiaan ollaan siinä tilanteessa, että mietin yhden aikaan perjantaiaamuna, että mitä minä oikeastaan aion elämälläni... Koulussa kyllä pärjään, työpaikkakin valmistumisen jälkeen olisi jo tiedossa, olen yleensäkkin pidetty henkilö ja muutenkin "pullat" on "ihan hyvin" uunissa...
Mutta, uskallanko minä heittää tämän kaiken, ja 2,5v elämästäni käytännössä hukkaan.... Tuntuu että uppoa päivä päivältä suohon, johon en haluakaan upota. Mutta, jos repäisen itseni irti kokonaan tästä suosta..niin putoanko tyhjyyteen... Tämä epätietoisuus musertaa sisältäpäin...
Se tunne, kun haluaisi vaan luovuttaa, ja karata kauas pois...
Mitä sinä tekisit?
1115
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kauan kestäisi vielä opiskella opinnot loppuun? Jos opinnot ei etene, ei kannata pakkopullana sitä jatkaa. Nimim. kokemusta on. Jos taas yhtään kiinnostaa, niin sitten ehkä. Itse vaihdoin alaa ja kaduttaa kyllä, että en vanhoja opintoja tehnyt loppuun, mutta luotan hyvään työllisyystilanteeseen uudella alallani...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


imsoturhautunutitsee kirjoitti:

Pahoitteluni jo heti alkuun, pakko saada purkaa ajatuksia anonyymisti ja tämähän on juuri sopiva kanava siihen.

Eli, eli... Ongelmahan on se, kun olen nyt 2,5v opiskellut alaa, johon jouduin/päädyin/eksyin omaa laikuuttani/viitseliäisyyttäni. Jo heti alusta tuntui, että tämä ala eikä asuinpaikka ole se oikea, mutta mm. fyysisistä esteistä johtuen lopulta aina kävi niin, että opiskelu "väärällä alalla" vaan jatkui ja jatkui... Nyt tosiaan ollaan siinä tilanteessa, että mietin yhden aikaan perjantaiaamuna, että mitä minä oikeastaan aion elämälläni... Koulussa kyllä pärjään, työpaikkakin valmistumisen jälkeen olisi jo tiedossa, olen yleensäkkin pidetty henkilö ja muutenkin "pullat" on "ihan hyvin" uunissa...
Mutta, uskallanko minä heittää tämän kaiken, ja 2,5v elämästäni käytännössä hukkaan.... Tuntuu että uppoa päivä päivältä suohon, johon en haluakaan upota. Mutta, jos repäisen itseni irti kokonaan tästä suosta..niin putoanko tyhjyyteen... Tämä epätietoisuus musertaa sisältäpäin...
Se tunne, kun haluaisi vaan luovuttaa, ja karata kauas pois...
Mitä sinä tekisit?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu