Kielitaito on hukassa EU-edustajiltamme, samoin päättäjiltämme

On karmeata, että pakkoruotsin turha opiskelu vie meiltä ajan ja voimat!

SK: "Kielten lukemiseen minua on kannustanut vanhempani, mutta ehkä suurin vaikutus oli saksalaisella vaihto-oppilaalla, joka muutama vuosi sitten asui meillä vuoden ajan. Englannin puhumisesta tuli minulle silloin jokapäiväistä, ja lisää innostusta kieliin sain siitä, kuinka hyvin vaihto-oppilaamme oppi suomea.

Vaihto-oppilaamme ansiosta olen uskaltanut myöhemmin lähteä mukaan koulumme kansainvälisiin projekteihin. Osaamiseni ranskan ja italian kielessä ovat mahdollistaneet sen, että olen päässyt projektien mukana Ranskaan ja Italiaan.

Viime kesänä olin kesälukiossa Ranskassa. Matka oli ikimuistoinen kokemus ja erittäin antoisa, sillä kaikki oppitunnit ja aktiviteetit pidettiin ranskaksi. Nyt olen miettinyt mahdollisuutta lähteä lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään.

Kieltenopiskelu on rikastuttanut elämääni, ja maailmankuvani on laajentunut. Olen myös entistä avoimempi ja suvaitsevampi. Kielten opiskeluun liittyvillä matkoillani olen tutustunut henkilöihin, joihin pidän edelleen yhteyttä. Varsinkin ranskalaiset ystäväni ovat kannustaneet minua kielenopiskelussa, minkä ansiosta osallistun nyt ranskan ylioppilaskirjoituksiin.

Opiskelu saattaa joskus tuntua tylsältä ja vaativalta, mutta oman kokemukseni perusteella sanon, että se on todella työnsä arvoista. Minusta on hienoa pystyä ilmaisemaan itseäni eri kielillä ja näin saamaan ulkomaalaisia tuttavuuksia, joiden luo voi vaikka päästä joskus lomailemaan.

Matkailun lisäksi kielet ovat erittäin tärkeitä myös työelämässä, varsinkin nyt globaalistuneessa maailmassa. Suosittelen todella, että jokainen valitsisi itseään kiinnostavan kielen ja opiskelisi sitä vaikka itsenäisesti.

Kirjoittaja on abiturientti Kellokosken lukiosta Tuusulasta.


Aikaa on vienyt että oppii

Nuutti Sinisalo, 17

Olen opiskellut espanjaa kohta neljä vuotta, ja olen opintojen kanssa vieläkin melko alussa. Opiskelen espanjaa, koska uskon sen hyödyttävän minua tulevaisuudessa ja olen kiinnostunut Etelä-Amerikasta.

Opettajamme ovat vaihtuneet vähän väliä. Toiset heistä ovat olleet parempia ja toiset huonompia. Usein on tuntunut tunnin alussa, että pää on auttamattomasti tyhjä sanoista ja rakenteista. Uskon, että en ole ollut ongelmani kanssa yksin.

Kun olin yläkoulussa, oli ilmassa villejä huhuja siitä, että kouluumme tulisi uusi valinnaisenkieli. Ennen ensimmäisen tunnin alkua luokan edessä oli valtavasti innokkaita oppilastovereitani. Kun valtasimme luokan, piti hakea muutama ylimääräinen tuolikin.

Ensimmäinen opettaja oli keski-ikäinen nainen, jolla oli heti alussa ongelmia meidän kanssamme. Me emme olleet mistään rauhallisimmasta päästä. Pidin pienistä monisteista ja ryhmätehtävistä. Niiden ansiosta koko luokka hiljentyi. Muuten en nähnyt tunnilla tehtävien asioiden edistävän opiskeluani. Läksyjä teki vain harva.

Opiskelimme puuduttavasti kielioppia. Aine, jota aluksi pidin elämääni mullistavana, muuttui pikku hiljaa niinkin puuduttavaksi, että en voinut ajatella muuta kuin tunnilta pois pääsyä.
Asiat muuttuivat, kun ensimmäinen opettaja ei enää jaksanut yhteenottojemme takia.

Uusi opettaja astui puikkoihin. Hän oli nuori ja kiivas ja myös aidosti kiinnostunut kielestä ja espanjankielisten maiden kulttuurista. Jos tunnilla ei ollut ajoissa tai tehtävät olivat tekemättä, saattoi saada passiivista vihaa niskaansa.

Opettaja oli viisas ja nuorekas. Vaikutti siltä, että auktoriteetti oli palannut. Kovan työn jälkeen opettaja alkoi saada meitä ruotuun. Opetus muutti mielekkäämmäksi. Kävimme välillä jopa tutkimassa espanjan kieltä netistä, meitä informoitiin tulevista tapahtumista, kuuntelimme lauluja ja ennen kaikkea puhuimme.

Jo ennen seuraavaa lomaa hyväksi todetun opettajan piti siirtyä muualle.

Syksyllä seuraava opettaja teetti aivan aluksi meillä muutaman testin. Huonosta osaamistasosta johtuen jouduimme aloittamaan jokseenkin alusta. Opettaja oli Etelä-Amerikasta muuttanut. Hän oli hauska, ja hänen karismansa ja harmaantuvat hiuksensa purivat meihin. Jopa niin hyvin, että olisimme hyvin voineet keskittyä opiskeluun. Hänen opetustyylinsä oli kuitenkin vauhdikas ja sekava. Sitä sekoittivat entisestään lukuiset tarinat nyrkkeilystä ja elämästä slummeissa. Hän käytti opetuksessaan niin paljon espanjaa, joka ylitti tasomme, että olimme pudota kärryiltä.

Ysiluokan viimeiset ajat kuluivat, ja keskittyminen tuntui mahdottomalta. Opettaja oli kaikesta huolimatta inspiroiva. Päätin vielä yrittää ja jatkaa opiskelua myös lukiossa.

Peruskoulun viimeisiin tehtäviin kuului puheemme arviointi. "

Pakkoruotsin murre pois kouluista!