Miten tehdä

Hihnalla! Tosin on muistettava, että etäisyysvaatimus saattaa hiukan muuttua sinun mielialasi mukaan, joten älä koiraa ainakaan syytä.

Että hihnalla. Fleksi 8 metriä on oivallinen apu ongelmaasi.

Tuon olen keksinyt itsekin, vaan entä miten se opetus tehdään kun koira on irti ??
Ja sitäpaitsi tuo on vanhaan malliin koulutettu, kun se on kiinni, se kävelee sivulla, ei edessä.
Ja miten niin etäisyys vaihtelee mielialani mukaan ?? Minä uskon että tilanteen, ei minun mielenalani.
Vaan tarkennan vielä, onko vinkkejä irtiolevan koiran totuttamiseen siihen että välimatka olisi lyhyempi ?

No, joo... yleensä en sitten juuri mitään opeta makupaloilla, mutta saapihan tuota kokeilla =), se on varsin ahne herkuille, mielenkiintoista nähdä toimiiko tuo.

Meillä on käytetty leluja jakehuja samaan tarkoitukseen koska mekään emme pidä makupalojen syöttämisestä. Hyvin on toiminut ja jokainen koira oppinut. Kun koira ajautuu etäisyydelle jota kauemmas et halua sitä päästää, kutsu se takaisin ja leiki hetki sen kanssa. Heitä palloa pari kertaa ja jatka matkaa, tai jotakin vastaavaa; mikä nyt koirasi lempilelu onkaan.

Toinen asia mikä toimi tämän hetkiselle koiralleni, oli se, että kun se harhautui nuuskiessaan liian kauas, pysähdyin ja odotin että se palasi luokseni. Kun se huomasi että matkan teko tyssää aina kun se menee liian kauas, se alkoi pysyä lähempänä. Tämä ei toimi kaikilla, mutta sitäkin voi silti kokeilla.

Tuo on konsti joka saattaa oikeasti toimia, makupalojen kanssa tyyli on se, että namut naamaan ja menoksi....
tämä on melkoisen itsevarma tapaus, ja ei hevin ole sillä mielellä etteikö yksinkin katso pärjäävänsä.Vaan, se ei tosiaan päästä minua hukkaan, ja tulee heti jos minua ei näy. Katsotaanpas mitä seisahtelu saa aikaan. Mielenkiinnolla katson äkkääkö se sitä että pysähtymisellä ja välimatkalla on yhteys.

Noinhan siinä helposti käy namien kanssa. Tämä mun koirani on pk collie, mutta samanlainen itsevarma seikkailija. Vielä tuli mieleen sellainen mahdollisuus, että jos siellä päin on metsiä tms, niin voisit kokeilla mennä piiloon kun välimatka kasvaa liikaa. Meillä tätä temppua käytettiin kun tämä minun koirani oli pentu eikä pitänyt ollenkaan silmällä minua. Se vain meni omia menojaan, tuli kyllä kun kutsuin sitä, mutta alkoi harmittaa kun se käyttäytyi kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Mutta asia korjaantui kun se muutamia kertoja sai etsiä minua pensaikosta tai puiden takaa. En ole varma toimisiko tämä tuossa sinun tapauksessasi, edelliset lienevät parempia kun koirasi kerran jo pitää silmällä sinun puuhiasi. Mutta elleivät ne tehoa, kokeile tätä.

No siis voithan vaihtaa kävelysuuntaa sillon kun koira on pitkällä, mene kiven taakse piiloon ja tee äkkikäännöksiä jolloin lähdet karkuun juoksemaan niin kyllä koirakin oppii että pitää sinua paremmin silmällä eikä juokse kovin kauas.
Älä noissa tilanteissa kutsu koiraa ollenkaan, koska tarkoitushan oli että itse osaisi lyhentää sitä välimatkaa.
Omani juoksentelee ehkä 10-20m päähän jos olemme vaikka pellolla ja jää jo odottelemaan tai muuten vaan katselee missä oikein liikun. Sen pidemmälle ei mene. Metsissä välimatka on lyhyempi ehkä tuon 10m luokkaa pisimmillään. Useasti löntystelee ihan vierellä tai edellä.

Piiloon se ei minua enää päästä, tänään pysähtelin, ja niin vaan koira odotti mäkirinteessä kunnes tulin mäenpäälle ja sain näköyhteyden.Ja se oli hyvä huomio että koiraa ei kutsuta, annetaan sen itse tulla. Ihan ekan kerran kun kokeilin sitä pysähtymista se vähän hölmönä seiskeli ja odotti "mikä nyt maksaa, miksei matka jatku", vaan tuli viimein luokseni ja jatkoimme matkaa =).Sitä vaan kertakaikkiaan hajut kovasti kiinnostaa, ihmiset se saattaa ohittaa niinkin ettei nenää maasta nosta. Koiria tavattaessa se pystyy ja ikäänkuin odottaa ohjeita siitä mitä nyt tehdään.

Itse olen kyllä eri mieltä tuosta kutsumisesta. Kyseessä on uusi juttu koiralle ja sitä täytyy opastaa siihen mitä sen halutaan tekevän. Eli kun pysähdyt, kutsu koiraa, niin se oppii, että kun pysähdyt, sen odotetaan palaavan takaisin. Ja kun se tajuaa mistä on kysymys, sinun ei enää tarvitse kutsua sitä vaan se palaa luoksesi automaattisesti. Kauanko oppimiseen menee aikaa, riippuu siitä miten nopeaoppinen koirasi on.

Sanoit sen odottaneen sinua mäellä. Luultavasti se ei tullut luoksesi, koska se ei tiennyt miksi olit pysähtynyt, eikä ollut tarpeeksi utelias tullakseen katsomaan. Joten se jäi odottamaan ohjeita. Jos et kutsu koiraa vaan menet mieluummin itse sen luokse, se oppii vain sen, että sinä seuraat sitä eikä päinvastoin. Tästä syystä on parempi kutsua koiraa kuin kävellä itse sen perään.

Muistit kai kehua koiraa kun se tuli luoksesi?

Meillä on aina kutsuttu koiria tässä tilanteessa, ja jokainen on oppinut idean hyvin nopeasti eikä ole sen jälkeen tarvinnut niiden perään huhuilla.

Toki, aina kehutaan kun luokse tulee, tämä on jo vanha herra, tai reilusti keski-ikäinen, joten jo tarkasti tietää että milloin tilanne on se että luokse on tultava ( esim kun tietä yliteään ) minulle riittää että se odottaa kunnes olen lähempänä, mutta ehkä se nyt tässä opetusvaiheessa on selvempää koiralle että kutsun sitä. Yhtenä syynä siihen miksi tätä asiaa nyt haluaisin korjata on se että kun koirani tuosta vanhenee vielä, sillä kuulo huononee ja vielä kun on luppakorvat, joutuuu ääntä sinne etäälle kutsuessa korottamaan niin että kaikki tuonnimiset koirat ja ihmiset tulee ympäriltä paikalle ............... Vanhana ja kuurona sitten opetellaan viittomia =)

Hyvä juttu! :) Ja nimenomaan opetusvaiheessa se kutsuminen, tuskin sitä myöhemmin enää tarvitseekaan. Meillä koirat oppi jossain matkan varrella sanan "odota", mikä toimii oikein hyvin sillon kun koiran pitää vain pysähtyä hetkeksi. On ollu hyödyllinen sana monta kertaa, mutta tässäkin asiassa kukin taaplaa tyylillään.

Olisi muuten kiva jos jossain vaiheessa laittaisit tänne viestiä siitä miten on sujunut vai onko ollenkaan.

Meillä meni tämän etäisyysasian opettamiseen toisen kanssa pari päivää, toisen kanssa melkein toista viikkoo.

Taitaa noi luppakorvat olla vähän hankalia.. En olekaan koskaan ajatellut niitä tuolta kannalta. :)

"Itse olen kyllä eri mieltä tuosta kutsumisesta. Kyseessä on uusi juttu koiralle ja sitä täytyy opastaa siihen mitä sen halutaan tekevän. Eli kun pysähdyt, kutsu koiraa, niin se oppii, että kun pysähdyt, sen odotetaan palaavan takaisin. Ja kun se tajuaa mistä on kysymys, sinun ei enää tarvitse kutsua sitä vaan se palaa luoksesi automaattisesti."

Kaikki koirat ei automaattisesti osaa yhdistää näitä. Moni saattaa jäädä vaan kyyläämään että mitäs nyt ja tulla AINA luokse vasta kutsuttaessa.
Siksi itse annoin aiemmin neuvon, että älä kutsu.
Koira kyllä alkaa lyhentämään välimatkaanne, kunhan aloittaja osaa olla yllättävä.

Oletko aloittaja muuten kokeillut sellaista, että kävellessänne vaihdat yhtäkkiä suuntaa (sillon kun koira menee edellä eikä näe sinua)? Juokseeko ohi vai tarkkaileeko sinua enemmän? Jos löntystää ohi, tee sama uudestaan ja monta kertaa lenkin aikana. Välillä voi hölkätäkin eri suuntaan.

Toki olen suuntaa vaihtanut, se tulee aina luokse, mutta se ei fiffaa sitä että haluaisin sen olevan lähempänä, se on hauskan näköinen se kaukaakin kurkkii missä olen. Mutta se kun pysähdyn ja odotan on toiminut tähän asti parhaiten. Käytin ja käytän edelleenkin tarvittaessa namia, mutta vain avaan kämmen ja odotan sen tulevan. Nyt kun se on keksinyt mitä on tulossa kun seison.. se tulee oikein tyylikkäästi. Nyt treenaan sitä että pysähdyn aina kun välimatka on liian pitkä.
Tämä on aika mielenkiintoinen vaihe, hallinnassa on monta tärkeää asiaa, luoksetulo ennenmuuta, mutta sitten on tämä yksityiskohta.... Tässä saa isäntäkin käyttää päätänsä, ei vain koira =)
Tuo luppakorvaisuus on muuten ihan todettu juttu vanhalla koiralla, Sen korvakäytävän päällä on läpät, se ei kuule yhtähyvin kuin esim vanha sakuni.

Heissan, 1 1! Koirat joita olen kutsumalla opettanut, ja toistaiseksi ne joiden omistajille olen saman keinon neuvonut, ovat kaikki hiffanneet idean. En silti väitä että olisit väärässä. Mainitsemassasi tapauksessa voi todellakin olla parempi jättää kutsumatta, mutta koska itse olen päässyt parempin tuloksiin kutsumalla, suosittelen luonnollisesti sitä.

Mikäli tulkitsin aloittajan viimeisimmän viestin oikein, hän ei ole koiraa kutsunut mutta pysähtely tuntuu silti toimivan. Hyvä juttu!

Ja aloittajalle: Korvaläpät korvissa?! Enpä ole ennen tuollaisesta kuullut vaikka olen koko ikäni koirien kanssa pelannut. Tosin luppakorvien kanssa vähemmän. Onko tuo tyypillistä juuri novascotille, vai onko sitä muillakin lupparoduilla? Mitähän varten evoluutio on sellaisen kehitellyt? Eihän se palvele mitään tarkoitusta. Kai. Vai?

Vai tarkoititko läpällä itse korvia? Kävisi järkeen paremmin...

Hauska tuo kommenttisi pään käyttämisestä. :D Aivojumppaa molemmille... XD

No nih, ilokseni voin kertoa että pysähdyin aina kun eteni liian kauas, en kutsunut, en tehnyt yhtikäs mitään. Oli liikuttavaa kun näin se pysähtyvän, odottavan ja sitten somasti luokseni tulevan !Namit ei olleet mukana, mutta reipas kehu ja leikki riittivät palkkioksi. Useampaan kertaan pysähdyin ja loppua kohti aina vaan tuli luokseni, koiran odottama aika vaan lyheni. Katsoisin että oppi meni jakeluun juuri tuolla pysähtymisellä.Toki olimme koiralle tutussa maastossa, miten se toimii vieraassa ympäristössä, tai kun lenkillä on muita koiria, en tiedä vielä. Mutta kokeilen aivan varmasti kun sopiva tilanne tulee.

Läpillä tarkoitan luppakorvaista koiraa esim noutajia, ajokoirat, verrattuna pystykorviin =) Ja sittenkin sillätavoin että korvakäytävä on sen korvalehden alla, ja ääni menee korvaan sen korvalehden kautta. ( toivottoman kömpelö selitys, mutta näin illasta se kelvatkoon )

Ja sitten jotkut väittävät ettei "vanha" koira opi uusia juttuja... Vaan hyvinpä kuuluu sinun koirasi ainakin oppivan. :) Hauska kuulla että on toiminut.

Juu, kyllä tuosta korvaselityksestä sai tolkkua. Omat mietteeni vain kulkevat joskus vähän omituisia polkuja. Hetken ajattelin, että niillä on siellä korvan sisällä käytävässä joku ihme läppä joka estää vanhempia koiria kuulemasta kunnolla.

Pitäis varmaan yrittää nukkua vähän enemmän...

Vanha se vasta oppiikin, koska se on jo rauhoittunut siitä nuoruuden häilämisestä =), sen ainakin huomasin että liian herkästi ja turhan pian tulee annettua koiralle käskyä , joskus kannattaa ihan rauhassa odottaa ja katsoa miten se koira toimii. Koira voi hyvinkin toimia ihan oikein, kunhan vaan malttaa odottaa.
Siitä kuuroudesta koiralla, vanhalla sakulla toimi viittomat siinä vaiheessa kun kuulo oli jo mennyt, vaan kun koira kulki edellä piti heitellä hiekkaa jalkoihin että kääntyi katsomaan ja sai komennettua sen esim tänne jos poikettiin metsään tms.

Totta. Se on kai sitä mitä sanotaan vanhuuden viisaudeksi. :)
Etäliikkeet voivat olla hyödyksi muutenkin kuin huonon(tuvan) kuulon takia. Ellei muuta, se tarjoaa ajankulua molemmille niitä opetellessa.

Juuh, ja vanhakin voi nauttia uuden oppimisesta, niin vaan tämän päivän lenkit meni lähempänä kuin ennen, se keksii jotain nuuhkimista aina niin että olen sen näkyvissä.Ei pidä aliarvioida kehonkielen merkitystä koiran koulutuksessa. Aina ei tarvita käskyä, ei herkkuja, itse ainakin vähän yllätyin itse että keksii se koirakin itse jotain =).
Viikonloppuna on katsottava miten juttu toimii uudessa ympäristössä ja toisten koiren kanssa.

Kerro ihmeessä miten kävi. Jotkut koirat eivät ole millänsäkään uudesta paikasta, toiset unohtavat kaiken oppimansa kunnes niille muistuttaa että täällä toimitaan samalla tavalla kuin sielläkin.

No nyt se on testattu =). Piti välimatkaa kyllä, mutta tuli melkoisen äkkiä luokse jos minua ei kuulunut. Eli, ei ole hanskassa vielä, mutta se edistys on tapahtunut että luokse nopeammin jos en ole näkyvillä.
Lisää uusia paikkoja ja harjoitusta.

ja Swid
juuri sama asia täällä, jos kuuluvalla äänellä sanon odota, siinä voipi joku ihmetellen seistä jalkakäyvän reunalla.......... =) : Olen ajatellut niin ettei se varovaisuus hukkaan mene ihmiselläkään .......

Koirani katselee minua hieman omituisesti, kun hihittelen täällä itsekseni keskellä yötä... Muistelen vain niitä muutamia kertoja kun tuo odota-käsky on tosiaan pysäyttänyt myös ihmisiä. Onneksi nämä hämmentyneet kansalaiset ovat osanneet ottaa tilanteen huumorilla!

Hienoa että edistytte! Harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan. :)