Ikää on kertynyt ja omaisuuttakin jonkin verran ja nyt mietin että kuka minut perii. Olen sinkku, omat vanhemmat kuolleet eikä minulla ole sisaruksia. Eli omia läheisiä ei ole ollenkaan. Lähimmät sukukaulset ovat tätien ja setien lapset ja heidän lapsensa.
Eli kuka perii minut ja olisiko viisainta tehdä testamentti esim. kodittomien kissojen hyväksi?
Eli kuka perii minut ja olisiko viisainta tehdä testamentti esim. kodittomien kissojen hyväksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tätien/setien lapset ovat serkkujasi ja tiennet, että "serkut eivät peri". Ilman testamenttia sinut perii Suomen valtio.
? lapsettoman tätini kuoltua piti kyllä kaivaa esiin koko serkkuarmeija (joka ei ihan pieni ollutkaan, 32hlö) koskapa tätini sisarukset olivat jo manan majoilla. Tädillä oli asianmukainen testamentti, mutta siitä huolimatta. Joku serkkurakkaista vielä jaksoi siitäkin valittaa ja olla hyväksymättä... n. 70000 arvoinen asunto siis jakoon 32 henkilölle? Perintöverot pois siitä n. 2000€/lätty perinnöstä, toisen asteen verolla. No, saipahan venytettyä ja hidastettua puuhaa, jossa ei asianajajan toimesta tehdyn testamentin vuoksi ollut mitään epäselvää.
"? lapsettoman tätini kuoltua piti kyllä kaivaa esiin koko serkkuarmeija (joka ei ihan pieni ollutkaan, 32hlö) koskapa tätini sisarukset olivat jo manan majoilla."
Voi Jeesus Kristus tätä typeryyttä!! Sanonta "serkut eivät peri" tarkoittaa tietystikin sitä että VAINAJAN serkut eivät peri häntä; ei sitä että jonkun randomin ihmisen, kuten vaikka sinun, serkut eivät peri ketään!
Sinun serkkusi, jotka kaivettiin esille, ovat tätisi siskojen ja veljien lapsia ja sellaisina tietystikin hänen perillisiään ja oikeutettuja moittimaan testamenttia jos sellainen on.
hykka perii, jos et tee testamenttiä vaikkapa animalialle, tai punaiselle ristille.....
Tiedätkö, miten voisit reväyttää vanhoilla päivilläsi ja päästä televisioon ja lehtiin ja mikä tärkeintä: voisit tehdä jonkun ihmisen onnelliseksi? Jonkun televisio- tai radio-ohjelman toimittajan tai lehdistön kautta järjestä haku. Pyydä Suomen köyhiä, ns "deserving poor" ottamaan osaa kilpailuun, jonka palkintona on se, että testamenttaat heille omaisuutesi. Valitset tuhansista vastanneista sen, jonka kirje eniten sydäntäsi koskettaa. Toimittajan kanssa käytte tapaamassa tätä henkilöä, tai vaikkapa kolmea finalistia, ja varmistat, että tarina oli totta. Sitten voit olla hyvä haltia ja heiluttaa taikasauvaasi, kynääsi, ja laatia testamentin. Tuo olisi varmasti jymymenestys katsojalukuinakin. Ajattele, sinusta tulisi kuuluisa vielä. Minäkin kirjoittaisin sinulle, mutta koska en tiedä, millainen tarina sinuun uppoaa, varmaan kirjoittaisin jotain väärin ja siirtyisit seuraavaan kirjeeseen.
Miltä kuulostaa?
Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta ajatukselta! Kuuluisaksi en ole kyllä koskaan halunnut mutta ehkä tuo olisi sitten sitä Ylen mainostamaan "Yllätä itsesi" -juttua.
Ideahan on hauska. Ideassa on se huono puoli, että tempauksen "loppuhuipennus" venyy turhan pitkälle. Pahimassa tapauksessahan testamentinlaatija saattaa elää vielä vuosia testamentin laatimisen jälkeen.
Tuo on kyllä totta sillä olen päättänyt elää 100 vuotiaaksi ja siihen on kyllä vielä jokunen vuosikymmen. Voi käydä niinkin että testamentin saaja ennättää kuolla ennen minua.
Päivällä lenkkeillä mietin tätä ja keksin että ohjelmaa voisi tehdä myös sen jälkeen kun testamentin saaja on saanut testamentatun omaisuuden. Ohjelmassa näytettäisiin kaikki perunkirjoitukset ym. ja samalla katsojat saisivat tietää miten paljon täysin ulkopuolinen joutuu maksamaan perintöveroa. Ja katsojia varmaan kiinnostaisi nähdä mitä testamentilla saadulla omaisuudelle loppujen lopuksi tapahtuu. Minulle itselleni sillä ei ole enää mitään väliä.
Tarkoitat kai, että parhaimmassa tapauksessa?
Loppuelämäksi testamentin laatijalla on sitten uusi ystävä, joka varmaan mielellään auttaakin, jos voi, kun on tällainen taloudellinen side välillänsä sitten.
Kuulostaa typerältä!
Tasan ei käy onnen lahjat.
Mulla ei oo kotia ja talvi painaa päälle. Kissat kyllä aina joku huolehtii mutta kuka huolehtii kodittomasta, sairaasta, yksinäisestä ja syrjäytyneestä? Voisit tehdä jonkun aidosti onnelliseksi esim vuokraamalla asunnon sitä tarvitsevalle. Köyhyys ei oo mikään pilkan eikä kilpailun aihe.
Hei pitää ottaa negatiivinen asenne? Joku näkisi mahdollisuuden voittaa perintö - mahdollisuutena. Sinusta se vaikuttaisi pilkalta ja stressaavalta kilpailulta. Yksi vanhus ei voi auttaa kaikkia, mutta ehdotettu kilpailu voisi tuoda todellisia hätätapauksia ihmisten tietoisuuteen. Eikä siihen olisi pakko ottaa osaa, jos ei halua, hyvänen aika.
Mikset usko, että juuri sinun tarinasi olisi kaikkein koskettavin?
Minulla on hiukan samantapainen ongelma aloittajan kanssa. Oikeastaan taidan jättää kaiken ystävälleni, joka, kun asiasta kyselin, sanoi "Kiitos luottamuksen osoituksesta". Toinen, sukulainen, vastasi pitkään sähköpostiini vain: "Kyllä sopii." Aivan kuin hän olisi tekemässä palvelusta minulle hyväksyessään armollisesti lahjani! Kai se sitten menee sille ystävälle, joka arvostaa, mitä on saamassa.
Minun tarina on koskettava, suorastaan riipaiseva sydänjuuria myöten, mutta minulla ei ole mitään halua antaa sitä julkisuuden reposteltavaksi. Haluan jakaa sen vain todellisten ymmärtäjien kesken. Miksi odottaa jonkun kuolemaa saadakseen paremman elämän, en ymmärrä. Elämä on tässä ja nyt.
Tuskinpa sinua kukaan on ollut patistamassa mihinkään paljasteluun? Keskity sinä elämään nyt ja tässä. Mitä se on sinulta pois, jos joku voittaisi perinnön? Ja voisi kiittää siitä köyhyyttään? Eikös se olisi, hänelle, aika mullistava elämänmuutos, vaikka perintö olisi pienikin? Turha olla jo etukäteen kateellinen. Ehkä ei kukaan koskaan tällaiseen proijektiin edes ryhdy. Kunhan ehdotin.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ehdotuksesi on TV:n "Big Brotheria" pahimmillaan!