Eli siis olen kohta 2viikkoisen tytön tuore äiti. Kävimme aikasemmin viikolla lastenvalvojalla isyyteen liittyvissä asioissa. Olin ilmoittanut jo puhelimessa että aion kieltää kaiken (tähän minulla löytyy kyllä hyvät syyt). No siis asiaan. Menimme tytön kanssa lastenvalvojalle ja nainen kertoi tietty yksityiskohtia mitä lapsi tulee "menettämään" kun isyyttä ei tunnusteta. Kerroin että olin jo aika raskauden alussa ottanut asioista selvää, että olin kyllä tietoinen asioista, nainen ymmärsi sen. Hän vaikutti asialliselta eikä alkanut syyllistää millään tapaa, kunnes törmäsin suureen epäkohtaan jossa hän yritti harhauttaa minua. Eli siis tämä työntekijä sanoi minulle että jos haluan niin voin halutessani antaa hänelle tiedon esimerkiksi lapsen isän nimen joka merkitään papereihin sitä varten jos mies ottaa sinne yhteyttä niin tiedetään mistä lapsesta on kyse. Niin juu ja sanoi myös että tämä tieto ei näy kun siellä papereissa, että se ei mee eteenpäin se tieto, et käytetään vaan sillon jos mies ottaa yhteyttä. En tietenkään kertonut mitään, koska tyhmä en ole vaikkakin 19-vuotta kohta vasta täytän. Tiedän tasan tarkkaan että lastenvalvojalla on velvollisuus ilmoittaa lapsen isälle samantien jos nimen lipsauttaa. Käsittämätöntä kuinka tuo työntekijä valehtelemalla yritti harhauttaa minua. Nyt olen joka tapauksessa tyttöni onnellinen yksinhuoltaja
Täysin uskomatonta!
hillerwi
33515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ja tarkennukseksi, raskaus ei ollut mikään vahinko vaan yhteistuumin päätetty asia. Sitten kun olinkin raskaana niin suhde kääntyi täysin päälaelleen ja mies enään ollutkaan valmis.
Kyllä minun mielestäni isällä on kuitenkin oikeus tietää lapsestaan vaikka ei haluaisi olla tämän kanssa tekemisissä.
Varmaan sinun lapsesi,kun kasvaa isommaksi ottaa ennemmin tai myöhemmin selvää kuka hänen isänsä on! Tyhmää salata isältä tuollaista asiaa
Isä ei tiedä lapsesta? :D missähän vaiheessa olen niin sanonut? Tietääkseni kerroin selvästi että yhdessä tuumin lapsi on tehty, laitettu alulle, ja lähti kun olin 8 viikkoa raskaana :D Kyllä lapsi saa tietää sitten kun kasvaa siihen ikään että ymmärtää asian oikein, että kuka hänen isänsä on, aivan varmasti.
Pitäähän nyt isän maksaa elarit sulle!
Kuka sanoo että pitää? Minä en halua kyseisen ihmisen kanssa olla enään missään tekemisissä, minulle riitti että sain pelätä lapseni hengen puolesta hänen takiaan. Voin yhtä hyvin hakea ne kelalta, enkä koe siitä mitään tunnontuskia.
Jos ei o isää tunnustettu, elarit saa sossusta. Äiti ei jää ilman rahaa tai se lapsi.
Riippuu miehestä haluuko esitellä lapselle, jos on jotain, niin ei pakko oo.
annatkin sitten lapselle hienon mallin, miten maksatat elämänne yhteiskunnalla. entä jos maksaisit elämänne ihan itse?
onnea matkaan
mihin meinaat että ne verorahat sitten menis jos ei siihen että autettaisi vähäosaisia? Minulla menee kyllä kaikki raha mitä saan niin lapseen, itselle ostan vain välttämättömimmät, sellaiset asiat mitä tarvitsen etten kulje esim rikkinäisissä vaatteissa. Ihmisillä sellainen käsitys että ne rahat väärinkäytetään silloin. Voin kertoa että yksinhuoltajana ne eivät ainakaan minulla mene alkoholiin, ei mene tuppakkaan myöskään kun en polta. Jos haluan hemmotella itseäni jotenkin, ostan jotain hyvää syömistä. Töihin menisin mutta mihin ihmeeseen pieni kahen viikon ikäinen lapsi laitettaisiin?? Järki käteen hyvät ihmiset!
No minun mielestä ihmiset, jotka tekevät tuollaisia päätöksiä, voisivat kantaa vastuunkin päätöksistään. Siis ei pidä olettaa, että yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan näistä maksuista. Täysin itsekästä tuollainen.
Kuinka niin, maksaahan tuo ap sitte taas veroja, kun menee työhön, omiaan tavallaan saa takaisin elareina, ja kasvattaahan hän tulevaa veronmaksajaa.
Olet yksinhuoltaja jos niin haluat vaikka myönnät ja tunnustat lapsen isän koska olette aviottomia. Lapsella on oikeus myös toiseen vanhempaan. Vaikka lapsi tapaa biologisia isovanhempia ja isää se ei riistä sinulta huoltajuutta pois. Kasvappas nyt nopeasti aikuiseksi ja ajattele lapsen parasta, lopeta kiukuttelu ja ota oikeasti kokonaisvaltainen vastuu lapsestasi, siihen kuuluu myös isän oikeus lapseensa.
Eikö tuossa tullu jo täysin selväksi että se isä ei halua ottaa lapsestaan sitä vastuuta eikä olla osallisena? Se on hänen valintansa. Äiti voi kertoa lapselle isästä, kun hän on vanhempi, eli sitten kun lapsi väistämättä kysyy asiasta. Jos lapsi haluaa sitten isänsä tavata, voi äiti siinä vaiheessa ottaa isään lapsen kanssa yhdessä yhteyttä ja kysyä joko hän tahtoisi tietää lapsestaan jotain..
Isällä ei ole oikeutta lapseen vaan LAPSELLA on oikeus isään. Tämä usein unohdetaan!!!
Asioita pitää katsoa lapsen näkökulmasta ei isän tai äidin. Jos lapsen hyvinvoinnin kannalta on NYT parempi ettei tapaa isäänsä (esim. isä uhannut vahingoittaa sikiötä/vauvaa), teet kaikin puolin oikein hillerwi.
Juu isällä on oikeus lapseen, ja lapsella isään, mutta tilanne tosiaan on näin että lasta on uhattu hänen toimestaan ja isä ei millään muotoa halua olla lapsen kanssa tekemisissä, onko luetun ymmärtäminen tosiaan joillakin niin heikkoa ett vääntää asia kuten haluaa?? Minä aion kertoa lapselle isästä kun tulee siihen ikään, ja itse saa päättää haluaako ottaa yhteyttä kaikesta huolimatta. En tosiaan jätä lasta pimentoon mutta minkäs sille mahtaa jos isä haluaa olla siellä?
Ei kaikki ole hyviä isiä, eikä silloin saa väkisin lasta työntää isän luo tai toisinpäin. Pitää olla ralistinen ja katsoa tilanne. Väkisin ei voi lasta luokseen ottaa jos mies ei halua. Ei vaikka kuin olisi lapsen oikeus. Enempi lapsi siitä kärsii kuin isättömyydestä.
Monet nyt aikuiset ohmiset ovat ihan onnellisia ja sanovat, ettei siättömyys ole haitannut, kun ei tiedä millaista ollisi jos on isä.
Liian suuri juttu tehdään siitä että lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen....jokainen tapaus pitää katsoa erikseen.
Ymmärrän ap:ta täysin. Itselläni pitkä huoltajuuskiista edessä. Vapauduin viimein täydellisestä painajaisesta eli lyhyestä avioliitosta jonkinlaisista mielenterv.ongelmista kärsivän kanssa. Oli miehen itsemurhalla uhkaamista, henkistä väkivaltaa, läpsimistä, valvottamista, asejupakkaa... olisi siinä ollut lapsella hieno ja tasapainoinen lapsuus. Mitään apua en saanut, vaikka lukemattomista paikoista sitä pyysin. Pyysin apua miehelleni, mutta eipä Suomessa saa toiselle apua, jos ei hän sitä itse koe tarvitsevansa. Siispä lapset ja muu perhe kärsimään. Ei ollut muuta keinoa kun itse lähteä suhteesta. Nyt on elämä mallillaan, mutta huoltajuuskiista jatkuu. Ei siksi, että miestä lapsi kiinnostaisi, vaan tämän "pelin" voittaminen ja minun alistamiseni. Ei tätä ymmärrä kukaan joka ei oikeasti ole tällaista kokenut. Vaihtaisin paikkaa ap:n kanssa milloin vain jos se olisi mahdollista! Tsemiä sylin täydeltä!
Minulle selvisi vasta kun mies oli lähtenyt että hän oli mielenterveydeltään hyvin epävakaa ihminen. Tai ehkä silloin aloin näkemään sen vasta. Itsemurhauhkauksia oli tullut useaan otteeseen ja muutenkaan ei kaikki ollut ihan paikallaan. Hyvä että olet kaikesta huolimatta jaksanut, ja ennen kaikkea puolustanut lastasi tuollaiselta ihmiseltä. Voimia sinulle!
Mulla alkamassa kanssa huoltajuusjupakka. Taustat ex:n tuolla sun kirjoittamisella näyttäsivät samalta mitä tällä meidän toisella osapuolella on. Voimia sinulle ja samoin myös kirjoituksen aloittajalle !
Uskallatko verikokeisiin sillä se selvii ne nappaa sen sulta.kysymät.
No eikä nappaa :D Siihen tarvitaan oikeudenkäynti koska minähän en omatahtoisesti suostu mihinkään. Miten voitkaan sanoa noin??
Entäs sitten, kun tämä mies saa toisen lapsen, vaikkapa pojan. Aika kuluu, lapset kasvaa tietämättöminä, että ovat sisaruksia. Mitä jos he ihastuvat ja perustavat perheen? Tämä on sinusta ok?
Minä kyllä saan tietää siinä vaiheessa jos tämä kyseinen mies saa lapsia, älä sinä huoli. Täällä piirit on niin pienet että tieto kulkeutuu samantein, etenkin kun tämä mies on niin kova puheenaihe tekojensa takia ihmisten keskuudessa.
Ja uskot, että mies on pitänyt suunsa kiinni lapsesta? heh...
Täh?:D Nyt en ihan tajunnu pointtiis kommentissa. Siis pitänyt suunsa kiinni mistä lapsesta?:D
Et siis vielä tiedä???:D
Tiedä mitä?
Eli hän siis haluaa maksaa elarit pussistaan?
kun ei halua :D ymmärrys taas täys kymppi!
vastaa 18v alkuperäinen alottaja,paljos on sun bruttovuositulot viime vuosilta? entäs tämän ryhdikkään isukin? laita vaan isukki maksaa elarit ettei meidän veronmaksajien tarvii reilun 30 000e kakkua maksaa lois isukin puolesta...
Olen yksinhuoltaja ja mies lähti kiitämään oikeastaan heti kun sai tietää että olen raskaana . Annoin päättää haluaako olla isä edes paperilla . Ei halunnut . En ota vastaan mistään suunnalta mitään elatusmaksua vaan alkuun elin säästöillä ja sitten hankin töitä . Mainittakoon että olin 18 kun lapseni sain . Mies siis tietää ja olen sanonut että yhteyttä saa ottaa jos joskus tuntuu siltä että se jossain elävä oma tytär muistuu mieleen ...no ei ole muistunut . Tyttärelleni aijon kertoa kuka hänen isänsä on kun täyttää 18 mutta pahaa sanaa en hänestä suostu sanomaan . Kaikki me olemme omat valintamme tehneet .
Aloittajalle sen verran että jos lapsesi isä haluaa että isyys selvitetään niin sinut viedään vaikka väkisin verikokeisiin . Kuten sanoit pienet piirit joten aikavarmasti todistajia ja todisteita löytyy että olette olleet yhdessä kun lapsi on saatettu alulle ja näinollen on syytä epäillä että ko henkilö voisi olla lapsen isä . Tätä sinä et voi millään estää . Eli toivo että hän pysyy päätöksessään vielä 5 vuodenkin päästä .
Siis kyllä minä sen tiedän että verikokeisiin määrätään, mutta minun tilanteessani vain oikeuden päätöksellä koska isä ei ole ottanut minkäänlaista yhteyttä. Eli jos ja kun joskus haluaakin olla lapsensa elämässä, voi hakea oikeudelta päätöstä dna-testiin.
Vaihtaisin aloittajan kanssa paikkaa koska tahansa. Olen kahdessa oikeusasteessa taistellut pienokaisteni puolesta kun näiden isä tekee hyvin ikävää kerta toisensa jälkeen eikä haluaisi suoriutua velvollisuuksistaan.
Onneksi viimeisimmässä istunnossa tuomarit antoivat läksytystä tälle isukille.
Apuja ei sossujen suunnalta tule ennen kuin lapsella on niin vakavat ongelmat että on peruuttamatonta ja kärsii loppuelämänsä.
Joskus vain on niin että lapselle on parempi rakentaa isähahmo jostain ei-biologisesta mieshahmosta. Voihan sitä joskus biologiseen olla yhteydessä jos siltä alkaa tuntumaan.
Ymmärrän ettei ikäviä lapsensa puolesta kokematon kykene tajuamaan mistä tämmöisessä on kyse. Sanonpa kuvastukseksi että mies on läpimätä jos toiminnallaan aiheuttaa alle 2vuotiaan psykiatriseen tarpeeseen. Nämä mätämunat osaavat esittää hyvää mutta todellisuus on jotain aivan käsittämätöntä jota jopa lähisukulaiset kummastelevat.
Viimeisin lauseesi kiteyttää kaikki tunteeni exääni, lapseni isää kohtan! Kaikki se yhdessä lauseessa mitä olen yrittänyt sanoa. Voimia!!!