Yli 80-v. pariskunnalla on kaksi lasta. Toisella on oma perhe, talo ja asiat kunnossa.
Toinen lapsi (molemmat lapset 50-v) asuu kotona, ei perhettä eikä lapsia, työtön.
Pariskunta omistaa osakehuoneiston (tietojen mukaan arvo n. 120.000e).
Pariskunta ovat laatineet testamentin missä sanotaan että kotona asuva "lapsi" saa heidän jälkeensä huoneiston. Heillä on myös vanha torppa (arvo n. 40.000e). Torppa on annettu lahjana perheelliselle lapselle, vanhemmilla elinikäinen käyttöoikeus, lahjakirjassa sanonta "ennakkoperintö".
Entäs sitten kun on perinnönjaon aika? Jotenkin tämä järjestely tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Mikä on se lakiosa, kuinka iso, miten lasketaan?
Ehkä joku viisas voisi neuvoa, onko tähän vaan tyytyminen?
Toinen lapsi (molemmat lapset 50-v) asuu kotona, ei perhettä eikä lapsia, työtön.
Pariskunta omistaa osakehuoneiston (tietojen mukaan arvo n. 120.000e).
Pariskunta ovat laatineet testamentin missä sanotaan että kotona asuva "lapsi" saa heidän jälkeensä huoneiston. Heillä on myös vanha torppa (arvo n. 40.000e). Torppa on annettu lahjana perheelliselle lapselle, vanhemmilla elinikäinen käyttöoikeus, lahjakirjassa sanonta "ennakkoperintö".
Entäs sitten kun on perinnönjaon aika? Jotenkin tämä järjestely tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Mikä on se lakiosa, kuinka iso, miten lasketaan?
Ehkä joku viisas voisi neuvoa, onko tähän vaan tyytyminen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmettelen, että testamenttiin on laitettu torpan osalta ennakkoperintö. Miten vanhemmat voivat olla epäoikeudenmukaisia lapsiaan kohtaan. Verotuksellisista syistä vanhempien olisi syytä testamentata omaisuutensa lapsen lapsilleen ja käyttöoikeus vain lapsille.
Omaisuus 120.000 40.000=160.000 eur ja ilman testamenttia osuutesi puolet tuosta perinnöstä eli 80.000 eur ja siitä puolet on lakiosa eli 40.000 eur.
Vanhempasi ovat antamassa toiselle lapselleen vain lakiosan tuon mitä he ovat antamassa eli sen torpan ja toinen saa osakehuoneiston.
Tuli mieleeni, että hävitä se testamentti, jos löydät sen tai kun tulee perunkirjoituksen aika, niin yritä sopia veljesi/sisaresi kanssa, että testamentti hävitetään.
Sinulle tai lapsillesi jää kyllä lapsettoman perintö aikanaan, ellei hän sitten testamenttaa saamaansa perintöä edelleen jollekulle ulkopuoliselle.
"Omaisuus 120.000 40.000=160.000 eur ja ilman testamenttia osuutesi puolet tuosta perinnöstä eli 80.000 eur ja siitä puolet on lakiosa eli 40.000 eur."
Torpan arvoa vähentää lahjan antajien itselleen pidättämä elinaikainen hallintaoikeus. Jos torppa on lahjoitettu äskettäin, vähennys on 10.000 euroa ja lahjan = ennakkoperinnön arvo perinnönjaossa 30.000 euroa. Tällöin lakiosa on 37.500 euroa, mikä merkitsee, että torpan lisäksi toinen lapsi on saamassa perintöä 7.500 euron edestä.
Vastaus I on perusasetelma ja kysyjä on itsekin ollut aavitelussaan aivan oikeassa.
Testamentin mukaan toinen perillinen oli saamassa osakkeen vai oliko se talo ja arvo 120.000 euroa.
Nimim. Sianajaja mutkistaa mielestäni selvää asiaa. Olisit antanut neuvon, ettei pidä ryhtyä riitaa haastamaan. Asian pitkittyessä se mutkistuu varsinkin perintöasioissa.
Miksei pidä ryhtyä riitaa haastamaan? Mitä tässä vielä voisi tapahtua? Muuten - eikö asianajajalla, joka on auttanut tässä ja laatinut testamentin, eikö hänen pitäisi kertoa mitä tämä järjestely merkitsee? Vanhemmathan luulevat tekevänsä oikein näin, kuin sillä kotona asuvallahan ei ole mitään ja toisella lapsella on jo oma koti...
Kiitos kuitenkin kaikista neuvoista!
Kirjoittakaa lisää - tässähän oppii vaikka mitä!
Niin onneksi on laki olemassa. Muuten kaikki tekisivät niin kun kokisivat olevan oikein... ja mitä siitä tulisi!
Tiedän myös tapauksen, jossa toinen lapsista oli asunut koko ikänsä vanhempiensa omistamassa asunnossa (vanhemmat ei asuneet siellä) ilmaiseksi.
Toinen lapsi maksoi omasta asunnostaan korkeaa vuokraa ja sitten osti asunnon josta maksoi lainaa. (vanhemmat kyllä sanoi toisellekkin, että no voithan sinäkin muuttaa sinne asumaan. Mutta asunto oli toisella puolella Suomea jne.)
Vanhempien mielestä olisi ollut oikein, että asunto olisi jätetty sille joka siellä asui. Kun hän ei vielä omistanut mitään ja hänellä oli pienemmät tulotkin jne. Ei toinen olisi tarvinnut mitään.