Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta jo joitakin vuosia. Pikkuhiljaa olen taas alkanut kaivata kirjoittamista, koska tunnen sen olevan minua. Luen tällä hetkellä Mika Waltarin kirjaa "Suuri illusioni."
Kirjassa on runoilija nimeltään Hellas, joka useaan otteeseen mainitsee, että kaikki on jo kirjoitettu ja sanottu. Aika masentava ajatus. Minulla on jo vuosia pyörinyt päässäni eräs tarina, jossa on viisas opetus. Olen kehitellyt tarinaa ja se on tuntunut hyvältä. Suuri elämäntunto on vallannut minut kun tunnen, että mielessäni on hyvä tarina ja sanoma, teema. Kuitenkin tiedän erään elokuvan jossa käsitellään aivan samaa asiaa ja sanoma on täysin sama! Minua suututtaa, koska en halua toistaa samoja vanhoja opetuksia elämästä. Minua masentaa kun löydän jotain kerrottavaa ihmisestä ja elämästä, mutta huomaan sen olevan jo sanottu. Vaikka tarina on eri, ei se tyydytä!
Mitä mieltä olette? Varmasti joku on törmännyt samaan ongelmaan.
Kirjassa on runoilija nimeltään Hellas, joka useaan otteeseen mainitsee, että kaikki on jo kirjoitettu ja sanottu. Aika masentava ajatus. Minulla on jo vuosia pyörinyt päässäni eräs tarina, jossa on viisas opetus. Olen kehitellyt tarinaa ja se on tuntunut hyvältä. Suuri elämäntunto on vallannut minut kun tunnen, että mielessäni on hyvä tarina ja sanoma, teema. Kuitenkin tiedän erään elokuvan jossa käsitellään aivan samaa asiaa ja sanoma on täysin sama! Minua suututtaa, koska en halua toistaa samoja vanhoja opetuksia elämästä. Minua masentaa kun löydän jotain kerrottavaa ihmisestä ja elämästä, mutta huomaan sen olevan jo sanottu. Vaikka tarina on eri, ei se tyydytä!
Mitä mieltä olette? Varmasti joku on törmännyt samaan ongelmaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no mitä sie tyhjää jauhat,
etkö ole lukenut ketjua
Eeppinen kirjaidea (ÄLKÄÄ VARASTAKO!)
ja revi siitä. Siitä se lähtee !
Ainahan kirjat kertovat, pääasiassa, samasta aiheesta, vain eri sanoin ja tapahtuminin ja kuvailuin. Laulutkin, pääasiassa, kertovat rakkaudesta. Silti, jokainen laulu on lauluna tärkeä. Kyse on siitä, miten asiat ilmaisee ja miten niitä käsittelee. Eiköhän kaikki aiheet ja asiat ole jo 2000-luvulla jollakin tapaa keksitty ja kirjoitettu, mun mielestä.
Kaikki on sanottu mutta kaiken voi sanoa uudella tavalla. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat. Ainekirjoitustunneillakin kirjoitetaan samoista aiheista mutta jokainen aine on ihan omanlaisensa.
Kirjoittamisen oikeutus syntyy mielestäni siitä, että sitä osallistuu ikiaikaiseen jatkumoon: perinteeseen, jossa toki toistellaankin - mutta jos ajattelet kirjoittamista taiteena joka olisi verrannollinen musiikkiin, niin huomannet että kuuntelijat (lukijat) toivovat enenevästi ikivihreitä, vaikka sitten virkistävinä, uusinakin sovituksina.
En yllytä kopioimaan, mutta vanhojen mestarien jäljitteleminen on toisinaan aivan paikallaan ja edesauttaa sen oman äänen löytämistä. Tietenkin olennaiset teemat on aika päiviä sitten luotu, ja meidän osaksemme on jäänyt pääosin variaatioiden sinällään rikas ja esteettisesti pätevä jälkityö.
Aika ajoin joku löytää sen oman äänensä ja tuo esille jotakin uutta. Luominen ei sittenkään ole pysähtynyt, siitä on todisteena jo alkuperäisen kysymyksen esittävä viesti, jos osaa pysähtyä ja lukea rivit samalla kun todella kuulee sateen äänen ulkoa, sieltä mistä kerran palattuaan ei voi enää koskaan mennä takaisin. Aika kuluu ja siinä sivussa ihmiset: meidän on tehtävä oma leiviskämme, kuljetettava perintöämme. Omistamme sen vain ohimenevästi.
Ei saa siis väheksyä kirjoittamista, sen merkitystä jatkumossa eikä etenkään omaa työtään.
Nullum est iam dictum, quod non sit dictum prius. (Terentius)
(Nykyään ei sanota mitään, mitä ei olisi sanottu aiemmin.)
ajatellessani elän lainavaroilla
omavaraiseksi tuskin kukaan pääsee
(Mikko Kivekäs)
Kaikki suuret ajatukset ovat periytyneet meille, jotta ajattelisimme ne uudestaan. (V. A. Koskenniemi)
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. (Saarnaaja 1: 9)
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. (Saarnaaja 1: 10)