Tulipa mietittyä tänään menneitä kouluaikoja. Olin niin sanotusti hyvä oppilas, hikipinko, tai miksi sitä nyt tahtookaan kutsua. En koskaan kehuskellut, vaan hoidin läksyt tunnollisesti, enkä näytellyt koepapereita muille.
Varsinkin yläasteella opettajilla oli tapana kysyä koko luokalta jotakin. Usein minulta kysyttiin vastausta erikseen, että "etkö sinäkään tiedä". Yleensä viittasin silloin kuin muutkin, mutta joskus jätin viittaamatta vaikka tiesinkin vastauksen, koska en halunnut kuunnella ivailuja luokkakaverilta tai en vain viitsinyt viitata. Kai minullakin olisi siihen ollut oikeus kuten muillakin. Oli nöyryyttävää, että minun osaamiseni otettiin jotenkin irralleen muista.
Kerran koko luokka oli tehnyt kotiläksyt huonosti. Kun opettaja vilkaisi minun tehtäviäni, totesi vain että "sinäkin, Brutukseni". Miksi minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni olisivat sen kummempia?
Kerran sain ruotsin kokeesta "kymppi miikan". Minulle 10- oli ihan ok, mutta se ei ollut ok, että opettaja kuulutti saamani arvosanan koko luokan kuullen ja kysyi vielä vinosti hymyillen, että "harmittaako kun sait miinuksen?". Nöyryyttävää minulle, lisää vettä myllyyn ilkkuville luokkatovereille. Ihan kuin opettaja olisi kalastellut ääniä minun kustannuksellani, ja onnistuikin siinä. Ehkä luokkatoverini pitivät tästä opettajasta, mutta minusta hänen tapansa toimia oli epäammattimainen.
Lukiossa onneksi sai opiskella rauhassa ja pitää arvosanat omana tietonaan. Muistan ainakin yhden kerran, kun opettaja kehaisi minua kaikkien kuullen, että "pian kirjoitat laudaturin aineita". Olisin oikein mielelläni ottanut kehut vastaan kahden kesken tai kirjoitettuna esseepaperin kulmaan, mutta en kaikkien kurssitovereiden kuullen, jolloin sain vain mulkaisuja osakseni.
Eivätkö opettajat tajua, että tietynlaiset kommentit ovat kuin myrkkyä koko luokan kuullen sanottuna? Herkän oppilaan mieleen ne ovat jääneet lujasti, eivät kannustuksena vaan tilanteina, joista luokkatoverit saivat hyvän syyn härnätä. Olisi kai pitänyt tehdä tahallaan virheitä kokeissa ja häiriköidä tunneilla, että olisin paremmin sulautunut massaan ja tullut hyväksytyksi luokassa. Puhelias ja ulospäinsuuntautunut persoona ei tätä ehkä ymmärrä, eikä näe tässä ongelmaa.
Mietin silloin monesti, että jos minusta joskus tulee opettaja, otan ihan varmasti ujot oppilaat huomioon ja pyrin rohkaisemaan heitä. En myöskään kuuluta oppilaiden koulumenestyksestä muille.
Opettaja, ethän toimi luokassa tavoilla, joista kerroin ylempänä? Älä ota tiettyjä oppilaita silmätikuiksi ja vastuunkantajiksi tunnilla. Jokaisella pitäisi olla luokassa oikeus olla sellaisena kuin on, ei lokeroituna pingottajaksi tai opettajan pelastajaksi silloin, kun muu luokka häiriköi tai ei osaa vastata kysymykseesi.
Hyvää syksyä kaikille, opettajille ja varsinkin niille kaikille ujoille hikipingoille. :)
Varsinkin yläasteella opettajilla oli tapana kysyä koko luokalta jotakin. Usein minulta kysyttiin vastausta erikseen, että "etkö sinäkään tiedä". Yleensä viittasin silloin kuin muutkin, mutta joskus jätin viittaamatta vaikka tiesinkin vastauksen, koska en halunnut kuunnella ivailuja luokkakaverilta tai en vain viitsinyt viitata. Kai minullakin olisi siihen ollut oikeus kuten muillakin. Oli nöyryyttävää, että minun osaamiseni otettiin jotenkin irralleen muista.
Kerran koko luokka oli tehnyt kotiläksyt huonosti. Kun opettaja vilkaisi minun tehtäviäni, totesi vain että "sinäkin, Brutukseni". Miksi minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni olisivat sen kummempia?
Kerran sain ruotsin kokeesta "kymppi miikan". Minulle 10- oli ihan ok, mutta se ei ollut ok, että opettaja kuulutti saamani arvosanan koko luokan kuullen ja kysyi vielä vinosti hymyillen, että "harmittaako kun sait miinuksen?". Nöyryyttävää minulle, lisää vettä myllyyn ilkkuville luokkatovereille. Ihan kuin opettaja olisi kalastellut ääniä minun kustannuksellani, ja onnistuikin siinä. Ehkä luokkatoverini pitivät tästä opettajasta, mutta minusta hänen tapansa toimia oli epäammattimainen.
Lukiossa onneksi sai opiskella rauhassa ja pitää arvosanat omana tietonaan. Muistan ainakin yhden kerran, kun opettaja kehaisi minua kaikkien kuullen, että "pian kirjoitat laudaturin aineita". Olisin oikein mielelläni ottanut kehut vastaan kahden kesken tai kirjoitettuna esseepaperin kulmaan, mutta en kaikkien kurssitovereiden kuullen, jolloin sain vain mulkaisuja osakseni.
Eivätkö opettajat tajua, että tietynlaiset kommentit ovat kuin myrkkyä koko luokan kuullen sanottuna? Herkän oppilaan mieleen ne ovat jääneet lujasti, eivät kannustuksena vaan tilanteina, joista luokkatoverit saivat hyvän syyn härnätä. Olisi kai pitänyt tehdä tahallaan virheitä kokeissa ja häiriköidä tunneilla, että olisin paremmin sulautunut massaan ja tullut hyväksytyksi luokassa. Puhelias ja ulospäinsuuntautunut persoona ei tätä ehkä ymmärrä, eikä näe tässä ongelmaa.
Mietin silloin monesti, että jos minusta joskus tulee opettaja, otan ihan varmasti ujot oppilaat huomioon ja pyrin rohkaisemaan heitä. En myöskään kuuluta oppilaiden koulumenestyksestä muille.
Opettaja, ethän toimi luokassa tavoilla, joista kerroin ylempänä? Älä ota tiettyjä oppilaita silmätikuiksi ja vastuunkantajiksi tunnilla. Jokaisella pitäisi olla luokassa oikeus olla sellaisena kuin on, ei lokeroituna pingottajaksi tai opettajan pelastajaksi silloin, kun muu luokka häiriköi tai ei osaa vastata kysymykseesi.
Hyvää syksyä kaikille, opettajille ja varsinkin niille kaikille ujoille hikipingoille. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi, laitoin vahingossa miinusta, vaikka piti laittaa plussaa. Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta!