Kävin nyt gaysaniemessä kun luin täältä hölmönä että puolen yön jälkeen tullaan pokaamaan kännissä ketä tahansa, mutta se oli pelkkää paskaa, eikä kukaan puhunut minulle koko illan aikana yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Niin, pääsin TANSSIMAAN EKAA KERTAA 13 VUOTEEN, JIPPII!! Tietysti näytin kuin hölmöltä pomppivalta kengurupallolta, mutta joka tapauksessa mua pyydettiin tanssimaan, sellaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Tietysti se joka pyysi, pyysi säälistä ja suuresta sydämestä minut tanssimaan.
Kaikki olivat anorektisen laihoja kaksikymppisiä. Tossa porukassa ei pärjää jos on kolmivitonen stara jolla on vyötärön ympärys liian iso. Minä tiedän kun viimeiset vuodet on kohdeltu kuin ilmaa.
"Jokin aika sitten itkin välillä sitä ankeutta kun tuntui etten kelvannut kenellekään vaikkei mussa silloinkaan tietääkseni mitään vikaa ollu."
Minussa on vikaa, mutta laihdutan sitä koko ajan pois. Minäkin olen itkenyt omaa yksinäisyyttäni. Hassua, että juuri kun lähdin pöydästä pois, missä istuin yksin, siihen tuli toinen yksinäinen istumaan.
"Muistan muuten sinkkuajoistani sen että ne jotka sitten kiinnostui musta, oli itse seurustelevia... surkuhupaisaa :( "
Niinpä oli tuo minunkin tanssittajani.
Ylipäätään siellä ei kukaan ollut yksin, vaan kaikki tunsivat toiset entuudestaan, varmaan ovat tunteneet toisensa vuosia. Minä en tietysti koskaan tunne ketään.
"Itse en edes kiinnostu seurustelevista naisista! Se on mulle tabu. Tietysti voi ihastua seurustelevaan tietämättään mutta asian selvittyä en koskaan lähtisi sotkeutumaan keidenkään väliin vaikka kuinka tykkäisin. Suhde on mulle pyhää aluetta! Kyllä sen verran pitää itseään hillitä."
Minun on pakko alentaa kriteereitäni, mikä tuo minulle vain kärsimystä, sillä ne jotka minusta ovat kiinnostuneita, ovat olleet alkkiksia, mielenterveyspotilaita tai muuten ongelmaisia ja on ollut vähän pakko tarttua syöttiin sillä se saattaisi olla vika kerta kun käy flaksi.
"Sinkkuja on bileissä runsain määrin.."
Minä olin ainoa sinkku siellä.
Niin, pääsin TANSSIMAAN EKAA KERTAA 13 VUOTEEN, JIPPII!! Tietysti näytin kuin hölmöltä pomppivalta kengurupallolta, mutta joka tapauksessa mua pyydettiin tanssimaan, sellaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Tietysti se joka pyysi, pyysi säälistä ja suuresta sydämestä minut tanssimaan.
Kaikki olivat anorektisen laihoja kaksikymppisiä. Tossa porukassa ei pärjää jos on kolmivitonen stara jolla on vyötärön ympärys liian iso. Minä tiedän kun viimeiset vuodet on kohdeltu kuin ilmaa.
"Jokin aika sitten itkin välillä sitä ankeutta kun tuntui etten kelvannut kenellekään vaikkei mussa silloinkaan tietääkseni mitään vikaa ollu."
Minussa on vikaa, mutta laihdutan sitä koko ajan pois. Minäkin olen itkenyt omaa yksinäisyyttäni. Hassua, että juuri kun lähdin pöydästä pois, missä istuin yksin, siihen tuli toinen yksinäinen istumaan.
"Muistan muuten sinkkuajoistani sen että ne jotka sitten kiinnostui musta, oli itse seurustelevia... surkuhupaisaa :( "
Niinpä oli tuo minunkin tanssittajani.
Ylipäätään siellä ei kukaan ollut yksin, vaan kaikki tunsivat toiset entuudestaan, varmaan ovat tunteneet toisensa vuosia. Minä en tietysti koskaan tunne ketään.
"Itse en edes kiinnostu seurustelevista naisista! Se on mulle tabu. Tietysti voi ihastua seurustelevaan tietämättään mutta asian selvittyä en koskaan lähtisi sotkeutumaan keidenkään väliin vaikka kuinka tykkäisin. Suhde on mulle pyhää aluetta! Kyllä sen verran pitää itseään hillitä."
Minun on pakko alentaa kriteereitäni, mikä tuo minulle vain kärsimystä, sillä ne jotka minusta ovat kiinnostuneita, ovat olleet alkkiksia, mielenterveyspotilaita tai muuten ongelmaisia ja on ollut vähän pakko tarttua syöttiin sillä se saattaisi olla vika kerta kun käy flaksi.
"Sinkkuja on bileissä runsain määrin.."
Minä olin ainoa sinkku siellä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onneksi olkoon :) Itse en tanssi ollenkaan, paitsi hätätapauksissa hitaita kaverin kanssa.
Suhteellisen tanssitaidottomana tapauksena olenkin havainnut paremmaksi tutustua naisiin muualla kuin tanssipaikoilla ja baaritiskillä. Nykyinen kulta löytyi deittinetistä ja on niin suloinen ja kaikkea muuta minulle sopivaa, että tuskin olisin uskaltanut mennä ravintolassa juttelemaan hänen kanssaan. Ehkä pitäisi olla muutenkin elämässään rohkeampi, ottaa itsensä vähemmän vakavasti ja nauraa enemmän.
etten sittenkään lähtenyt niihin karkeloihin.Ystäväni pyysi minua,mutta olin varannut illan kuluttaakseni aikaa"laatuaikaa"naisen kanssa jota rakastan.Tosin suhde on yksi puolinen ja hän ottaa mut vaan ystävänä.Tietää kyllä rakkaudestani.
Siis siellä Kaisiksessa oisin voinut kokea saman kun Täällä Turussa bileissä käydessäni.Kukaan ei tule puhumaan saatikka hakee tanssiin tai muuten vaan "iskemään".Olen säteilevä ja rehellisen avoin karismaattinen 38v.nainen.Todella uskomatonta ja otan osaa...greit!
...laihoja kaikki sentään olleet?
Mielestäni siellä oli ihan "normaalipainoista" sakkia ;)
Eräs asia, johon päätin kiinnittää huomiota jo sinne mennessäni oli se, että seuraan kuinka nämä mm yksinistujat ja näennäisesti yksinolijat vastaavat katseisiin ja kontaktiyrityksiin.
Ihan testailumielessä, koska täällä usein puhutaan siitä, ettei noissa bileissä kuitenkaan löydä/tapaa ketään.
Seurasin pöytäkuntien touhua ja se on totta, että todella sisäsiittoiselta se vaikuttaa. Omalla porukalla tullaan ja pöydässä istuessa ei vahingossakaan vilkuilla naapuripöytiin. Vahingossa, jos katseet kohtaavat vieraan kummajaisen, niin äkkiä katse takaisin omaan pöytään. Lavalla käydään hyppimässä ennestään jo tuttujen kanssa.
Kukaan ei juurikaan uskalla hakea ketään tanssimaan, koska jokaisella "näyttää" olevan joku kumppani. Siis näyttää. Millä sen sitten estää näyttämästä siltä, jos ei oikeasti ole.. jaa.a..
Luulisin, että parhain tapa on kuitenkin se, että bongaa deittipalstalta mukavan tuntuisia tyyppejä ja sopii suoraan tapaamisen bileisiin. Silloin ei tarvii yksinäistenkään istuskella siellä yksin koko aikaa.
Syyllistyn itsekin tähän eli istun täydessä pöydässä, tulen porukalla, tanssin pääasiassa omassa porukassa, poistumme omalla porukalla..
Tosin en haekaan seuraa näistä paikoista. Uskon siellä kuitenkin olevan enemmänkin sinkkuja, kuin yksi..
Eli yksin ei kannata lähteä ellei satu olemaan erityisen rohkea ja sosiaalinen yksilö. Jos nyt fiktiivisesti ajattelee että olisin etsimässä jotain, en varmaan uskaltaisikaan lähestyä yksin istuvaa tyttöä, koska tutustuminen tuntuu luonnollisemmalta porukassa. Ja mulle jotenkin tulee yksinistujista sellainen fiilis että ne haluaakin olla itsekseen... en tiedä. Mutta mukavampaaon lähteä porukalla ja fiiliskin on "turvallisempi" kun ei tarvitse istua kuin "orpo piru" -eli netin kautta seuraa vaan! Itse aikanaan kävin rankemman kautta kun en tuntenut ketään... eli olin näitä "yksinistujia" (tosin tanssin paljon ja aina siihen jossain vaiheessa joku tuli kaveriksi) ja silloin kun en tanssinut, oli rehellisesti sanottuna TYLSÄÄ. Vain homot tuli juttelemaan ;) Kiitoksia heille siitä! Jotenkin vaan sitten menin itse heittämään tarinaa ja pikkuhiljaa aloin löytää omaa kaveripiiriä. Enää ei tarvi olla yksin :) Selviytymistarina tämäkin.
Noin tutustumisen kannalta minä olin se jolla oli aurinkolasit ja musta farkkutakki päällä ja blondit hiukset. Aurinkolaseistani en luovu edes hiilikellarissa.
:..laihoja kaikki sentään olleet?
Mielestäni siellä oli ihan "normaalipainoista" sakkia ;)
Köh? No ehkä mulla on sitten eri näkemys.
:Eräs asia, johon päätin kiinnittää huomiota jo sinne mennessäni oli se, että seuraan kuinka nämä mm yksinistujat ja näennäisesti yksinolijat vastaavat katseisiin ja kontaktiyrityksiin.
Huomasin että namuinen muija kragassa ja puvussa seisoskeli pitkään alkuillasta tanssilavan reunamilla, mutta rohkeus ei riittänyt tutustumiseen asti.
Multa yritettiin kertaalleen pölliä tuolit pöydästä, mutta sanoin tiukasti EI!
Kun kukaan ei tullut mun seurakseni, minä lähdin sitten liikenteeseen ja juuri lähdettyäni pöytään istuutui toinen yksinistuja. Olisi pitänytkin mennä istumaan takaisin, olisikohan lähtenyt karkuun? Joku sais tästä komedian aikaiseksi...
:koska jokaisella "näyttää" olevan joku kumppani. Siis näyttää.
Niin näyttää.
Ei millään pahalla mutta jos joku istuisi yksin aurinkolasit päässä ravintolassa niin minä en kyllä menisi juttusille. Se näyttää juuri siltä että aurinkolasipäinen on jollain tapaa epärehellinen kun ei paljasta silmiään. Tai sitten että hän on täällä yksin ensimmäistä kertaa ja ei viitsi ottaa aurinkolaseja pois ettei vain kukaan tunnista ja huomaa että hän on lesbo. Se ei muutenkaan antaisi istujasta kovin välkkyä kuvaa...
Eikä edelleenkään millään pahalla. Aurinkolaseja käytetään auringolta suojautumiseen.
Jos joku pitää aurinkolaseja sisällä, niin mulle tulee siitä sellanen vaikutelma, että tyyppi haluaa olla omissa oloissaan ja kattella muita rauhassa niiden lasiensa takaa. Ja jos ne lasit on tummat, niin eihän niiden takaa näy silmiä. Aika hankalaa yrittää pitää mitään silmäpeliä. Eli lasit pois, niin annat itsestäsi paljon ulospäinsuuntautuneemman kuvan.
Onpa hyvä, etten lähtenytkään perjantaina. Kaisaniemessä on toden totta aina sama meno. Kivannäköisiä naisia on kyllä, mutta he käyvät siellä vain näyttäytymässä ja bailaamassa kavereidensa tai tyttöystäviensä kanssa. Ja kaikki pyörivät aina omissa porukoissaan. En muista, että olisin koskaan tutustunut Kaisaniemessä kehenkään. Ainakaan ei ole flaksi käynyt. Ja se muuten, jos ei tulla pokaamaan, ei käsittääkseni johdu ulkonäöstä. Minua on kehuttu viehättäväksi, näyttäväksi ja kauniiksi, mutta eipä ole kukaan koettanut iskeä siellä. Itse en oikein ole aloitteentekijätyyppiä, mutta silloin kun olen rohkaistunut lähestymään jotakuta, sekään ei ole johtanut mihinkään. Minun lisäkseni ilmeisesti kukaan muu Kaisaniemessä käyvä ei ole etsimässä seuraa. Niinpä minäkin käyn siellä nykyään vain kavereitani tapaamassa - silloin kun jaksan sinne raahautua. Ilman kavereita sinne ei muuten kannata lähteä, saa ihan varmasti istua yksinään koko illan.
....joskin ne aurinkolasit ovat sellainen osa mua itseäni että riisun ne vain saunassa ja nukkumaan mennessä.
Jotkut saa migreenin välkkyvistä valoista niin että sikäli aurinkolasien käyttö sisätiloissa on ymmärrettävää. Tosin minä en saa, onhan vain piintynyt tyyliseikka.
en ollut koko bileissä.
Tuo Einasi on hyvä tyyppi, sen juttuja kun lukee niin väkisin hynyilyttää:))))
Kiinnitin huomiota lauseeseen "anorektisen laihoja"..Tokikin niitä laihoja löytyy joka porukasta muutamia mutta tuonkaltaista yleistystä en ymmärrä.Itse laukkaan baareissa tuon tuosta,myös Kaisaniemessä ja olen sentään reilusti ylipainoinen,enkä ole huomannut että se tuottaisi ongelmia näissä piireissä.Tyttöystävä löytyy ja laaja kaveripiiri.Omasta asenteesta se on kiinni, jos tahtoo uskoa siihen ettei kukaan huoli koska on ylipainoinen, niin silloin ei huolikaan.Kyllä se epävarmuus huokuu ihmisestä.
...siinä että omasta asenteesta se on kiinni. Mutta sitä asennetta on sika vaikea muuttaa.
Heipparallaa kaikki!
Minäkin olin kaisaniemessä ja olen läski.
Minulla on joskus tapana kuikuilla yksinäisiä
ja potentiaalisia uusia tuttavuuksia josko siitä
sitten voisi syntyä vuosisadan love story tai jonkunlainen ystävyyssuhde mutta eipä tällä kertaa ketään näkynyt.
Ja sehän on ihan totta, että asenne näkyy ulospäin. Tosin en ole paras neuvomaan, kun
itsekin olen sinkku :P
Ja veikkaan syyksi juuri omaa lihavuuttani
ja sitä, että olen kuitenkin jollain
tapaa kranttu. Mua ei todellakaan saa syttymään
anorektikot poikamaiset tupakoivat reisitaskupogoilijat. Pitäähän naisen naiselta
näyttää ja muotoja olla :) Okei joskus on
tullut vastaan pari poikkeusta.
Mut jos viestin aloittajalla oli silmälasit
päässä niin hankala tosiaan ottaa katsekontaktia.
Hmmm... hankala kommentoida, kun olin itse niin puuduksissa ( = väsynyt ja liikaa promilleja), että istuin pöydässämme kuin tatti sen muhkeat puolitoista tuntia mitä siellä olin...(noin klo 22.30 - 24)...sitten onneksi seuralainen ja autoileva ystävä näkivät, että tuo lyyli on parasta viedä pois täältä...
MUTTA, he kommentoivat, että ko. paikassa oli ollut sellainen ihmeellisen "painostava tunnelma"...
Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, mutta joskus jossain paikassa missä on paljon ihmisiä koolla saatta juuri syntyä joko positiivinen "yleisfiba" tai sitten negatiivinen...
...ja olihan se sääkin ollut pari edeltävää päivää tosi masentavan sateinen... ;)
..sillä jotenkin (väliaikaisesti) mennyt fiilikset bileisiin.
minä olin ekaa kertaa kaisaniemessä ja oli ihanaa. mun mielestä juhlat oli onnistuneet, tanssin hulluna ja katselin ihmisiä. ja kyllä muhun otettiin kontaktia siellä, ainakin silmää iskettiin ja tiskillä tultiin juttelemaan. tosin mullakin oli oma vaimo ja ystäviä mukana juhlissa, että sinänsä olen jäävi puhumaan yksinäisyydestä...
tuntuu silti kummalta kun täällä valitetaan, ettei kukaan ota kontaktia. mulle taas tuli sellainen olo, että mahtavaa, näin paljon ihania naisia joihin voi tutustua.
enkä tosiaan ole mikään anorektinen kaunotar, vaikka tykkäänkin koruistani ja meikeistä ja pukeudun naisellisesti... ihan tavallinen nainen vaan.
Hyvät bileet oli joo.Kyllä sitä juttuseuraa siellä on kunhan vain on asenne kunnossa eikä vain istu nurkassa naama norsun v*tulla.(sori)
Jos kaikilla on jo negatiivinen asenne sinne mentäessä niin ei mikään ihmekään että saa sitten koko illan kärvistellä.
Tämä oli kolmas kerta kun kävin Kaisaniemessä ja aion mennä uudestaankin.
..että nytkin tässä on muutaman päivän aikana näinkin monta sanonut että on ollut yksin ja silti meistä kukaan ei ole nähnyt ketään toista..hmm. Itsekin aikoinaan vittuunnuin mamaan ja kaisaan kun tuntui niin sisäpiirimeiningiltä. Kaikki olivat toistensa kopiota ulkonäöltään ja liikkuivat porukalla.
Yritin useaan otteeseen ottaa kontaktia muihin ja joskus onnistuin, mutta lopuksi sain kuulla aina olevani liian naisellinen tj.
Luulenpa vain että se että on yksin baarissa antaa kuvan että tuossa tyypissä on jotain outoa, kun se on yksin. Mutta kai helvetissä on yksin, kun on vasta muuttanut eikä tunne ketään.
Mutta chatin tai deitin kautta hiljalleen porukka on kasvanut, eikä nykyään itsekään tarvitse istua yksin, vaikka sinkku onkin.
Harvoin käyn, mutta minä kyllä pidän silmät avoinna kun käyn ja on ihanaa jutella uusien ihmisten kanssa (ikään ja kokoon katsomatta).
Rohkeasti vaan juttelemaan..aina löytyy joku toinenkin :)
Ite oon asunut 5v täällä ja tunnen joitakin
ja olen silti yksin paarissa.. revi siitä !!
Tosin olenkin oksettavan ruma ja luonteeltani
tosi ummikko ja vedän aina lärvit kun en
muuten kykene menemään.
Ja saahan täällä valittaa niin paljon kuin
haluaa.. lesbot tuntuu olevan ahdasmielisin
vähemmistö mitä maa päällään kantaa.
Ja jo valittamisesta valitetaan..
hankkikaa ihmeessä elämä.. mä ainakin
kovasti yritän :P
Eipä ne kaikki yksinäisetkään kehen tahansa
halua tutustua. Päätelmät kun alussa tehdään
ulkonäön perusteella. Kuka sitten ketäkin
miellyttää.Naisellisuus on kyllä hyvin iloinen asia :)
Jos joku "yksinäinen" haluaa tutustua niin meiliä
vaan sitten kehiin.
Ja joo samaa mieltä olen.. kannattaa tosiaan
repiä ne lasit päästä.