Malamuutti ensimmäiseks koiraks?

ja olen siis tutkinut rotua enemmänki ku vain"yleisiä piirteitä"

Kiitos vastauksesta, elikkä

pitänee lähtä ahistelemaa muuttien omistajia! :)

Malamuutti ei ole, eikä ole koskaan ollut agressiivinen rotu!!

No mikäs siinä, jos kerta uskot, että kyseinen rotu sopii sinulle ja pystyt varmasti tarjoamaan sille tarpeeksi liikuntaa. Jos ottaisit jonkin pienemmän ja helpomman koiran ensimmäiseksi koiraksi, niin sekin voisi elää vaikka 15 vuotta, ja sun pitäisi odottaa sen aikaa, että voisit ottaa malamuutin. Ellet sitten pitäisi kahta koiraa samaan aikaan.
Ystäväni perhe otti siperianhuskyn ja malamuutin sekoituksen ensimmäiseksi koiraksi ja heillä on minun käsitykseni mukaan mennyt ihan hyvin. Vastoinkäymisiä on ollut lähinnä sen kanssa, että koira vetää hihnassa ja tarvitsee todella todella paljon liikuntaa.

Oltiin miehen kanssa hankkimassa malamuuttia ja netissä lukiessa kaikkia keskusteluaja niin AINA kaikissa keskusteluissa ihmiset oli todella kauhuissaan että ensimmäiseksi koiraksi malamuutti - EI KOSKAAN! Että ei kokematon pärjää sen kanssa ja se on niin vahka koira yms.. Kyllähän se on vahva, mutta itse pienenä naisena voin sanoa että kyllä sille pärjää. Meidän muutti on pian 2 vuotias ja hyvin ollaan pärjätty vaikka ennestään kokemusta omasta koirasta ei ollut kummallakaan.

Tuo on totta, että malamuutti (ainakin meillä) on ollut tosi vaikea opettaa kävelemään vetämättä, mikä on ollut vähän ongelma varsinkin lenkillä kun muita koiria tulee vastaan.

Omasta mielestäni malamuutti ei ensimmäiseksi koiraksi sovi. Kova huiputtamaan ihmisiä, ja varsinkin koirista kokematon jää yleensä kakkoseksi arvojärjestyksessä. Mutta jos olet varma rodusta, niin suosittelen kuitenkin tutustumaan malamuutti kasvattajiin, käymään kenneleillä ja vaikka ALMA:n (alaskanmalamuuttiyhdistys) omissa tapahtumissa tutustumassa ihmisiin ja koiriin. Näyttelyissäkin kannattaa käydä, koska siellä on hyvin erilaisia koiria kuin vetotapahtumissa.

Mitä haluaisit koiran kanssa tehdä?

Kyllä Malamuutin kanssa pärjää kunhan sille antaa riittävästi laaduskasta liikuntaa ja henkisiä virikkeitä. Omakotitalo pihoineen ei tähän riitä.

Olen ehdottomasti samaa mieltä nimimerkin "luonne vaativa" kanssa sosiaalistamisen tarpeellisuudesta.

Tässä yhden malamuutin (17 kk vanha perheen ainut koira) normaali päiväohjelma:
Aamu-ulkoilu n. 5:30 alkaen: Vapaana aidatulla urheilukentällä kierros tai pari (800 m per kierros) joko toisen koiran (usein labradorin noutaja) tai yksin. Tähän vapaaseen ulkoiluun tosin liitty tottelevaisuuskertausharjoituksia (esim. seis, istu, maahan, paikka etäältä käskytettynä yleensä käsimerkein.) Kyseistä "verryttelyä/ vessareissua" seuraa 7-8 kilometrin lenkki "koiraskooteria"vetäen. Jos onnistaa (noin pari kertaa viikossa), lenkin jälkeen noin vartti leikkiaikaa jälleen vapaana aidatulla kentällä kultaisen noutajan kanssa.
Aamuateria heti ulkoilun ja tassujen pesun jälkeen (yleensä tuossa 7:30 ja kahdeksan välimailla.
Tätä suraa pääasiassa löhöilyä joko sisällä talossa tai pihalla, jonne vapaa pääsy talosta.
Iltaulkoilu usien auringon laskun tietämillä vuodenahasta riippuen: 3-5 km (edestakaine matka) pyörän vierellä ravaten aidatulle alueelle (kaksi vaihtoehtoa), jossa 30-45 minuuttia leikkiä toisten koirien kanssa (suosikki parivuotias Tanskandoggi narttu). Leikin lomassa taas hieman tottelevaisuus suoritteita.
Iltaruokailu kottin tulon jälkeen.
Tätä seuraa aktivointilelujen/alypelien kanssa pelailu, "köydenveto", tai piilotettujen namupalojen etsiskely.
Turkin harjaus (normaalisti kerran tai pari viikossa, paitsi loppukeväällä "talviturkin" heiton aikaan vähintään pari kertaa päivässä.)
Köllöttelyä isäntäväen läheisyydessä sisällä.
Yöunet joko sisällä tai ulkona (riippuen kummassa viileämäpää).

Malauuttia haluavan on hyvä tietää, että "muutit" (etenkin yhden koiran perheissä) haluavat osallistua kaikken mitä isäntäväki tekee.

Suurin haaste ainakin meillä on yksin olo.

Mutta jos aikaa ja energiaa riittää saat malamuutista ylivoimaisesti parhaan mahdollisen nelijalkaisen kumppnin,