Cirkus...

Tsau. kirjoitti:

Sinä kesänä Maxim Gorkin puistossa...
oli Cirkus..joka ikinen kesä...puiston
laidalle se kohoaa aina uudestaan vuodesta toiseen..kesästä toiseen antamatta periksi.......Lehmusten viereen..niiden mustat muhkuraiset rungot..ovat nähneet
tämän näytelmän niin usein..että, ovat oppineet olemaan vaiti..ne eivät kysy...ne puut..ei valita enää kun Cirkus syksyn tullen puretaan..ne tietävät keväällä saisivat Cirkuksen jälleen..vierelleen..keväällä pitkä odotus palkittaisiin..

Veit minut päättäväisesti.. sinne..
Meillä on liput ostettuina etukäteen..
Ilta oli lämmin..ja pilvinen..
Aurinko oli laskemassa puiston ylitse..
ja minulla oli sinun takkisi..harteillani..minua paleli
ja nälkä..

Ehtisimme syömään myöhemmin..tule nyt...
Vedät minua kädestä levottomasti eteenpäin...ja minun täytyy
ottaa lisä-askelia pysyäkseni sinun perässäsi..

Olet niin innoissasi...katso, tätä: Tässä sanotaan...
Näytät minulle ohjelma-lehtistä josta en ymmärrä
sanaakaan...se on venäläisin koukeroisin kirjaimin
painettu esite...kannessa on teksi Program..ei se ole englanniksi..meidän kirjaimin kirjoitettu...
mutta sen täytyy tarkoittaa sitä..

Minä muistan..kuitenkin
vielä ne kirkkaat Neon Värivalot...jotka olivat suurta
suihkulähdettä valaisemassa siinä vanhassa puistossa keskällä hälisevää kaupunkia...kuinka kaunis tuo puisto olikaan..suihkulähteen vesi.. jotka vesi kuitenkin pehmensi sateenkaarenväreiksi..... värit vaihtuivat
musiikiin tahtiin..
Miten kaunista..katso..ensin hitaasti, ja nyt..
Neuvosto-tekniikkaa...sanot.niiden täytyy tehdä kaikki
perässä...matkia amerikkalaisia turismin takia saadaakseen valuuttaa....valot
eivät sinua häikäisseet. ei tekniikka jonka tiesit olevan muualla edellä....minut ne saivat huokaisemaan..-
kumpa meilläkin..miksei meilläkin..


Muistan lähteen veden solinan...kuinka he ovat tämän tehneet..
musiikin ja valot liikkumaan samaan aikaan? miten kaunista...

Pääsimme vihdoin sisään isoon telttaan:, Odotuksen tunne jännityksen kummallinen outo tuntui vatsanpohjissa saakka..
Kavuttiin huteria metallisia portaita, ylös askel askeleelta varoen jalkaisi ei saisi lipsattaa raosta..
ne liikkuivat jalkojamme joka askeleesta, painosta...
istumaan viimein kapealle puu penkille..yläriville lähes katon rajaan.....teltta täyttyi
ääriään myöten ihmisistä, äänistä, puheensorinasta,
hälinästä, villieläinten eksoottisesta tuoksusta, kosteiden sahanpurujen tuoksusta..
voimakkaiden tupakoiden, hajuveden tuoksuista...jotka
lähtivät ihmisistä tuoksut sekoittuvat toisiinsa, villavaatteiden kosteudesta niiden tuomasta painavasta tuoksusta.....ja sitten hiljaisuus...täydellinen hiljaisuus..

Suljin silmäni. Minua pelotti, taidokkaat
trapetsi-taitelijat kauniit, vahvat ja samalla sirot naiset jotka liitelivät pelotta
teltan harjakatossa tekivät rohkeita siirtojaan köysien ja tikkaiden varassa.....rumpujen päristys...halkaisi pään...suuret valkoiset kirkkaat valot liikkuivat katonrajassa..
seuraten näiden naisten liikkeitä..musiikkia joka..seurasi jokaista liikettä..
huokausten ääniä...ooh...sitten kätten villiä taputuksia....vihellyksiä..

Tartuin käteesi...lähdetään jo..kumpa tämä esitys
loppuisi..käteni taisi olla kylmät sylissäsi..ja sinä puristit takaisin..;
kohta..ihan kohta....
Katselit lumouteena...Katso, näetkö kuinka..upeaa..

minä en juuri muista. En enää...

Meidän pihamme jalkapapallo -kentälle..ilmestyi nyt...
joka tuossa pienen katumme toisella puolen näetkö..jos, katsot tarkkaan erotat..... Koivujen ja
lehmusten reunustama kenttä. siinä vasemmalla..hiekkakenttä...
Kohoaa nyt Sirkus..en minä tiedä kuinka kauan
se on päättänyt kyyhöttää siinä...

Se on varisin monenkirjava teltta..saa minut muistamaan
Maxim Gorkin puiston jotenkin..sanotaan kuinka
suuret taitelijat Venäjällä esiintyvät siellä,
on lahja ja etuoikeus päästä kesällä Tivoliin...
Moskovan suureen Cirkukseen...

Mitä ajattelet...
haluanko nähdä edes tuota pientä mitätöntä telttaa..nyt läheltä...
joka on yksin kyhöttää sateisella
kentällä...se on surkea ja alakuloisen näköinen..mitätön.

Se on kuin minä.

Yksinäinen. ja surullinen.

Sen sisältä ei kuulu edes rumpujen päristys,
eikä sen edessä käyskentele ihmisiä jännittyneenä
puristaen sisäänpääsylippu kädessään..seisten jonossa joka
kiemurtelisi loputtomiin..kentän edes kentän toisen laitaan..ei kuulu lasten
iloista naurua, ei laulua, ei musiikkia..eikä suihkulähde solise
värivaloin sen edessä...ihmisten äänet..puuttuvat...

Ei grillimakkaran tuoksu aei tuoreen kahvin tuoksua...ei popcornien imelää hajua...mikää ei
ylety edes tänne ikkunaani...joka on auki myös iltaisin ja öisin...odottaen sinua..viestiä sinulta..

Niin tavottaman Surkeaa. Aikaa....

Pientä ja mitätöntä.
Kuten minäkin...
Kumpa saisit minut tänä yönä edes lentämään...luoksesi...
lentämään minut edes huomiseen..
ohittamaan tämän ikävän sateen..ja ajan
tämän harmaan lokakuun..tämän ylitsepääsemättömän... ikävän.

Tsau:Friidu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä