Sata vuotta

Miten hieno, kiitos!

Runosi luettuani olen taas hitusen rikkaampi kuin hetki sitten.

"Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan;
sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan
erotan tarkkaan valosta varjon,
yön,avaruuden ja tähtisen taivaan.
Ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun herkin korvin öin,päivin kuulen
sirinät kaskaan ja kanarialinnun.
Vasaran kalkkeen,sadekuuron,koiran haukun
ja oman rakkaimpani äänen hellän.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen.
Kun sain selvän järjen ja sanojen voiman,
äidin,ystävän,veljen,sain valon hohteen
sen joka rakkaimpani teitä ohjaa.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa.
Rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin,
rannikot,vuoret,karun autiomaan helteet
ja sinun pihallesi viimein päädyin.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sydämen sainhan ,pakahtuvan ,täyden.
Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan
ja kun pahuus haihtuu,kun hyvyys sen voittaa.
Kun näen silmiesi loiston kirkkaan.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sain siltä itkun ja sain siltä naurun.
Onnen ja tuskan eron niin huomaan
ja niistä pystyn oman lauluni luomaan,
sen jota kaikki luovat kaikkialla.
Laulun,jota luodaan kaikkialla."

Violetta Parra

(suom. Pentti Saaritsa)

Kiitos Ich bin.. joo minustakin tästä tuli ihan ok yksilö, aina ei käy niin kun kirjoittaa suoraan ja en juurikaan työstä tai mieti näitä kauaa vaan "lonkalta lähtee"

Hienoa xxx!

"Yksi tärkeimmistä matkoista,
mitä

ihminen voi tehdä on
mennä toista puolitiehen vastaan"

Matkasta tulee pitkä, mutta se kannattaa :)

Kiittelen kommentistasi jälleen :)

Wau.. oikein kaunista xx.., en löydä sanoja kuvaamaan mutta pidin..

Kiitos, runo on pieni mutta maailma on suuri..