Eli saksanpaimenkoiraa tässä kovasti harkitsemassa. Rodusta on kokemusta siten että vanhemmilla oli sellainen kun olin nuori ja touhusinkin koiran kanssa silloin paljon. Aika jääräpäähän se koira silloin oli, ei ehkä ihan täydellisesti koulutettu kuitenkaan. Minä tosin tulin sen kanssa hyvin toimeen, ehkä parhaiten koko perheestä vaikka nuori olinkin, no tulen kyllä eläinten kanssa hyvin juttuun yleensäkin ehkä välillä paremmin kuin ihmisten.
Olen nyt vuosikymmeniä myöhemmin alkanut miettiä saksanpaimenkoiran hankkimista seuraksi ja osittain vähän "turvaksi" omakotitaloon syrjäseudulle, sekä tietenkin lenkkikaveriksi. Turvaksi siksi lainausmerkeissä etten aio silti opettaa siitä mitään tappajaa tms. kunhan nyt ilmoittaa kun ylimääräisiä tulee tontille ja ajaa ylimääräiset haukunnallaan hiippailemaan muihin pihoihin kun itse en ole paikalla. Vanhempien koira oli tälläinen, piti pelkällä äänenkäytöllään yölliset vieraat aika tehokkaasti poissa vastuualueeltaan, pari tilannetta kun joskus oli.
Myöntää täytyy että koirankoulutustaidot ovat varmaan vuosien saatossa vähän unohtuneet ja ajattelinkin että onko jotain hyvää keinoa prepata aihetta nyt ennenkuin pentu tulee, sitten se saattaa olla hyvinkin myöhäistä.
Varmaan ihan perus tottelevaisuuskoulutusta tuon kanssa aloitetaan sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelua ynnä tutustuttamista tuttujen koiriin sekä kissoihin joiden kanssa joutuu kuitenkin tekemisiin jossain vaiheessa?
Olen nyt vuosikymmeniä myöhemmin alkanut miettiä saksanpaimenkoiran hankkimista seuraksi ja osittain vähän "turvaksi" omakotitaloon syrjäseudulle, sekä tietenkin lenkkikaveriksi. Turvaksi siksi lainausmerkeissä etten aio silti opettaa siitä mitään tappajaa tms. kunhan nyt ilmoittaa kun ylimääräisiä tulee tontille ja ajaa ylimääräiset haukunnallaan hiippailemaan muihin pihoihin kun itse en ole paikalla. Vanhempien koira oli tälläinen, piti pelkällä äänenkäytöllään yölliset vieraat aika tehokkaasti poissa vastuualueeltaan, pari tilannetta kun joskus oli.
Myöntää täytyy että koirankoulutustaidot ovat varmaan vuosien saatossa vähän unohtuneet ja ajattelinkin että onko jotain hyvää keinoa prepata aihetta nyt ennenkuin pentu tulee, sitten se saattaa olla hyvinkin myöhäistä.
Varmaan ihan perus tottelevaisuuskoulutusta tuon kanssa aloitetaan sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelua ynnä tutustuttamista tuttujen koiriin sekä kissoihin joiden kanssa joutuu kuitenkin tekemisiin jossain vaiheessa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni on juuri noilla perusteilla ollut saku, ja luultavasti nykyisen jälkeenkin otetaan.Kunhan koulutut sille perustottelevaisuutta, huolehdit siitä että valvot ja opetat että se pysyy pihassa ( saku yleensä kyllä sen tekee) ja tosiaakin lankität sitä, mikä ettei sopisi. Onhan niitä kerrostaloissa yksinään kaikki päivät kun omistajat ovat töissä. Mieluusti seka-tai näyttelylinjainen koira. Käyttikset ovat ehkä liian energisiä pelkäksi kotikoiraksi.
Nykyinen seka- tai näyttelylinjainen koira ei edes muistuta sitä koiraa, jonka muistat vanhemmillasi olleen. Otat tuohon käyttölinjaisen tai vaihdat toiseen rotuun.
Mikäli taas haluat pelkän seurakoiran soveltunee näyttelylinjainen siihen, edellyttäen että saat rakenteellisesti terveen koiran.
Muuhun kuvaamaasi hommaan.. no voit tutustua kirjoittamalla youtubeen hakusanaksi: saksanpaimenkoirien rohkeuskoe
Minä en oikein uskalla näyttelylinjaista suositella enää kellekään, kasvattajia ei kiinnosta juuri ollenkaan terveys ja eikä luonteissa edes perusominaisuudet, mitkä ovat hyväksi mille tahansa koiralle, hermot/rohkeus/sosiaalisuus jne. Hyviä pentueita tulee hyvin vähän.
Toisesta päästä käyttölinjainen on pelkäksi seurakoiraksi yliammuntaa. Toiminnan tarve on suuri ja kovuutta/viettejä löytyy turhankin paljon seurakoiralle. Toisaalta meneehän sellainen seurakoiranakin, jos omistaja on tarpeeksi aktiivinen ja osaava, nykyään vaan turhan harva seurakoiranomistaja sellainen on. Ja pennun ostaminenkin voi olla vaikeaa, sillä kasvattajat myyvät mieluummin harrastajille.
Saksanpaimenkoirista puuttuu nykyään sellaiset keskitien koirat. Joku tietysti ehdottaa sekalinjaisia, mutta ei sekalinjaisuus tarkoita, että ne mitään keskitien koiria olisivat. Periytyminen on huomattavasti monimutkaisempaa, kuin että laitetaan yhteen kaksi ääripään koiraa ja saadaan keskivertoja. Suuri osa sekalinjaisista pentueista painottuu voimakkaasti jompaan kumpaan linjaan.
Yhteenvetona en oikeastaan suosittele saksanpaimenkoiraa seurakoiraksi, siihen parempiakin rotuja löytyy. Terveystilanne on huono ja linjajakautuminen tuo edellä mainitut ongelmat.
"Minä en oikein uskalla näyttelylinjaista suositella enää kellekään, kasvattajia ei kiinnosta juuri ollenkaan terveys ja eikä luonteissa edes perusominaisuudet"
"Yhteenvetona en oikeastaan suosittele saksanpaimenkoiraa seurakoiraksi"
Tähän väliin kehottaisin sinua vetämään itsesi vaikka narun jatkoksi. Olet toivoton yleistäjä, jolla ei ole oletettavasti minkään näköistä tietoa nykypäivän näyttelylinjaisista koirista. Kukaan ei varmasti kaipaa putkinäköisiä kannanottojasi eikä tule sinulta kysymään koiraa hankkiessaan, mitä sinä suosittelisit kenellekin.
Itselläni on näyttelylinjainen, tervepäinen, terverakenteinen 10-vuotias saksanpaimenkoira, jonka kanssa voi harrastaa mitä vain. Koirani on aina tarvittaessa valpas, innokas, valmis tekemään mitä vain omistajansa kanssa/pyynnöstä. On sopeutunut kaupunkiin sekä maalle, ei menetä hermojaan lasten eikä muiden eläinten kanssa koskaan, osaa rauhoittua kotona yksijäädessään, ei ole tuhonnut paikkoja edes pentuna.
Ehkäpä olen tavallista osaavampi koiranomistaja omistettuani sekä käyttö- että näyttelylinjaisia sekä voidessani kyseenalaistaa viestisi sisällön paikkansapitävyyden.
Vääristellyn tiedon levittäminen yleisenä totuutena julkista mediaa hyväksikäyttäen kuvastaa ihminen henkistä kypsymättömyyttä.
meillä 4 käyttölinjaista sakemannia ulkomailta ja aikalailla "seurakoirina".
tietty on paljon aktiviteettia jokaiselle päivälle mutta virallisesti emme mitään harrasta ja kaikille näille on annettu hyvä peruskoulutus. välillä kokeillaan jälkeä omatoimisesti metsässä/pellolla. ja myös vetoa varsinkin talvella "harrastetaan".sekä mieheni ottaa lintukautena koirat metsälle mukaan ja nuorin toimii hyvin "lintukoiranakin" ja tykkää noutaa/etsiä saaliin ja tuo saaliin, niin oudolta kuin tuokin kuullostaa :D
että mielestäni ei tarvitse olla mikään kisatykki kun omistaa käyttölinjaisen sakun.
ja terveys kaikilla näillä on ainakin hyvä niin luustoiltaan kun päistäänkin.
mutta juu en suosittele kyllä jos sohvaperuna-koiraa etsii vaan sitten kannattaa miettiä jotakin muuta rotua.
Vie seefferi kanitarhaan. Siellä se oppii pikku pupuksi.
Sakemannista ei saa millään seura tai sylikoiraa ikinä.Ei se ole edes jalostettu siihen.Seurakoiran määritys kaikille kiltti ja tottelee myös vieraita aina.
Minkä takia mun saku nukkuu joka ilta vähintään tunnin mun SYLISSÄ kun katson telkkaria????! On kyllä aika pieni narttu, vain 25-kiloa, mutta silti.
Ei tottele ketään muita kuin mua.
Joka ilta kun istun sohvalla, se pistää pään sohvatyynyn päälle ja kattoo mua silmiin, sitten kysyn siltä että tuutko syliin ni se hyppää siihen ja käy kerälle nukkumaan. Lähtee käskystä pois. Sanon sitä sylikoiraksi.
No ehkä seurakoiranimitys oli vähän väärä. Tuo mikä oli vanhemmilla oli sellainen että oli mukana aina perheen touhuissa ja tottui lapsiin alusta asti. Mutta ei se kyllä varmaan vieraita olisi totellut, eikä ollut sellainen koira että umpioutoa olisi pyytänyt esim. kusettamaan sitä jos oli itse muualla. Toki sellaisia pystyi pyytämään tuohon hommaankin jotka olivat tulleet koiran kanssa tutuiksi, esim. lähimpiä sukulaisia.
Seurakoiriahan sakut ovat parhaimmasta päästä.