Täällä on käyty pari viikkoa vilkasta keskustelua toisena naisena olosta ja pettämisestä yleensä. Täytyy tunnustaa, että minä olen toinen mies. Meitäkin on!
Minun naisystäväni on naimisissa, kahden pojan äiti, eikä halua erota, ei rikkoa kotia, vaikka avioliitto ei ruusuinen ole ollutkaan.
Minä olen eronnut viisi vuotta sitten ja neljä vuotta on pian siitä, kun naisystäväni tapasin.
Tiedättekö hyvät ihmiset, miksi näin jatkuu?
Siihen on varsin selkeä syy: minä rakastan häntä. Luulen että se on se syy aina, kun avioliiton ulkopuolinen suhde jatkuu vuosia,vuosikymmeniä. Rakkaus se on, joka ihmiset siihen ajaa. Ihan yksinkertaista. Toista on tietysti yhden illan jutut.
Minun naisystäväni on naimisissa, kahden pojan äiti, eikä halua erota, ei rikkoa kotia, vaikka avioliitto ei ruusuinen ole ollutkaan.
Minä olen eronnut viisi vuotta sitten ja neljä vuotta on pian siitä, kun naisystäväni tapasin.
Tiedättekö hyvät ihmiset, miksi näin jatkuu?
Siihen on varsin selkeä syy: minä rakastan häntä. Luulen että se on se syy aina, kun avioliiton ulkopuolinen suhde jatkuu vuosia,vuosikymmeniä. Rakkaus se on, joka ihmiset siihen ajaa. Ihan yksinkertaista. Toista on tietysti yhden illan jutut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja epäoikeudenmukaista teitä kolmea kohti.
- Naisystäväsi ei halua rikkoa "kotia", mutta hän rikkonut jo.
- Hän menee sinun luota ´kylmän´taloon, juttele hammpaiden narskuen aviomiehelle, menee hänen kanssa sänkyyn... velvollisuudesta? Hän näyttele kotona onnelista vaimoa... ja mies ei huomioi mitään... niinkö?
- Kuka tästä voittaa ja mitä?
- Sinä ainakin paitsiössä, vaikka rakastat, mutta valetta tämä on ja nainen käyttä sua hyväksen. Sori.
Mun iskä oli tosi surullinen vuosikausia. Ja äiti myös. En tiedä mikä heillä oli, kun eivät kertoneet meille lapsille.
Sitten iskän elämään ilmestyi toinen nainen. Iskä kertoi sen meille muutaman vuoden päästä, kun sitä suhdetta oli kestänyt. Äiti ja iskä erosivat kaikessa sovussa. Äidilläkin on nyt uusi mies. Luulen että joskus on hyvä ratkaisu erota, eikä näivettyä, jos ei ole kivaa yhdessä.
Olin 16 kun erosivat. Ei se niin kaamalaa ollut, kuin vanhemmat aina luulee. Mieluummin katselen onnellisia vanhempia kuin onnettomia, vaikka lapsilla olisikin sitten kaksi kotia. Nyt olen jo 20 ja muuttanut kotoa pois. Mutta kaikki sujuu, eivätkä vanhemmat kanna kaunaa toisilleen. Elämä vaan meni sillä tavalla.
elämää sulle Nuppu ja muutenkin toivon menestystä elämässäsi, niin rakkaudessa, kuin urallasi!Minäkin olen eronnut kylmästä ja tunteettomasta liitosta! Ihanista lapsistani olen silti aina pitänyt hyvän huolen ja olen myös tunteeni näyttänyt!
Vielä sen haluaisin sanoa, että rakkaudessa on kyse tosi suurista voimista. Tiedän sen itse nyt, kun olen todella rakastunut. Minä ymmärrän sitä naisystävääsikin, joka ei halua rikkoa kotia. Hän varmaan kamalasti rakastaa myös lapsiaan. Minut on opetettu hyväksymään erilaisia ihmisiä ja erilaisia tunteita. Siitä olen vanhemmilleni kiitollinen.
..fiksu toi Nuppu ikäisekseen : )
ja ensimmäinen mielipide lapsen vinkkelistä. :)
En yhtään ymmärrä miksi olisi niin paha olla yhdessä, jos kerta rakastaa toista ihmistä. VAIKKA se suhde olisikin avioliiton ulkopuolella. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen. Jos ei toinen ihminen ole saatavilla avioliitossa, niin hyvä on, jos on ystävä/rakastettu avioliiton ulkopuolella.