Jotenkin tuntuu siltä, että yleensä tai ainakin tosi usein ihmiset ihastuvat niihin koirarotuihin, joihin pääsevät kaduilla tutustumaan oikein rapsutellen ja omistajaa jututellen. Vaikka ennestään jostain rodusta olisi sellainen "en ikinä hommaa"-vaikutelma, niin läheltä kunnolla ystävällinen koira nähtyään hurmaantuu heti, ainakin monet tapaamani ihmiset. Ihmiset kokevat sellaisten koirien pitävän heistä ja samalla uskovat jotenkin olleen onnekkaita sellaisen koiran tavatessaan. Onko kukaan huomannut, että tämä olisi normaali peruste ihmisen rotuvalinnalle, eli kadulla tai vastaavassa paikassa tapaa ohimennen ihmisen, jonka koira sitten hurmaa sen tavanneen ihmisen totaalisesti?
Onko tämä teistä yleinen rotuvalintaan liittyvä muoto?
kadulla vastaan"
379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se taitaa enemmän johtua saatavuudesta kuin kadulla ihastumisesta, vaikka varmaan silläkin voi olla pieni vaikutus. Viimeistään kusi- ja paskarumbaa ajaessa tai murrosikäisen koiran kanssa tapellessa karisee harhaluulot rodusta kuin rodusta ja koiranpidon ihanuus valkenee vasta sateella ja pakkasella koiran kanssa kärvistellessä..
Oma rotuvalinta oli sama kuin mitä perheessä ja suvussa oli ollut jo vuosikymmeniä ellei satoja. Millään muulla ei ollut niin paljon vaikutusta kuin sillä viimeisellä rekulla joka meillä oli kun kotona vielä asuin. Rehellisesti jos sanon, niin ei mikään muu käynyt edes mielessä. Niin hieno on kansalliskoiramme.
Kyllähän sitä tapahtuu. Medialla on myös vahva vaikutus, esim dalmatialais-buumi 101 Dalmatialaista-elokuvan jälkeen :)
Omat koirani ovat myös hurmanneet ja käännyttäneet isojen koirien harrastajia, mutta olen aina tarkka siitä että ymmärtävät millainen rotu on ja mitä vaatii. Koirani käyttäytyvät hyvin koska olen panostanut koulutukseen, ei koska kyseessä olisi perushelppo rotu :)
Katsokaas kun myös itselleni on niin käynyt. Minulla on mustaterrierinarttu. Tapasin 2009 kesänä mustaterrierinarttua ulkoiluttavan naisen kadulla. Sain luvan rapsuttaa koiraa. Olin kuullut sitä ennen mustaterriereiden olevan taipuvaisia vartiointiin ja ylisuojelevuuteen. Sen koiran omistajakin kertoi minulle, että mustaterrierillä on erittäin voimakas vartiointivietti. Hurmaannuin totaalisesti mustaterrieristä yhtenä hetkenä, vaikka aiemmin mustaterrieri ei netti- ja kirjatietojen perusteella ollut minussa mielenkiintoa herättänyt. Kasvattaja luovutti minulle mustaterrierin narttupennun, koska ensimmäinen koirani oli kyseessä. Hän ei olisi luovuttanut minulle mustaterrierin pentua lainkaan, jos en olisi vakuuttanut keskustelleeni jo aiemmin rodun oikean omistajan kanssa ja ottanut myös kasvattajan vakavia neuvoja kuuliaisesti vastaan. Ainakin oma koirani on todella kiltti, mutta iältään vasta 2 vuotta. Mahtava rotu, vaikka itse sanonkin :-)