aina aamuisin
istuin puumme alla
- haaveillen
joskus sinäkin olit siinä
useimmiten et
sitten minäkään en enää jaksanut ilmestyä paikalle
aavetta odottamaan
mutta sinäpä tulit
kertoi viimainen pohjoistuuli
mutten kääntynyt enää
matkani kulki kohti etelää
istuin puumme alla
- haaveillen
joskus sinäkin olit siinä
useimmiten et
sitten minäkään en enää jaksanut ilmestyä paikalle
aavetta odottamaan
mutta sinäpä tulit
kertoi viimainen pohjoistuuli
mutten kääntynyt enää
matkani kulki kohti etelää
Vastaukset 6
Vanhimmat
..pisti ajattelemaan :) kiitos. Aivojumppa ok :)
Niin..
ehkä se oli tarkoitus, että käy näin.
Oli aave tai ei niin haaveilla saa.
Loppu meneekin omalla painolla :)
Kahden minuutin pikalehahdus tämä runo=)
Ja mieltäni kyllä lämmitti, jos pidit siitä, kiitos!
Jo otsikko on niin kiehtova, että pakkohantämä on lukea. Runokaan ei petä.. täytyy sanoa, että pidän tästä runoasenteesta, jossa ei surra, tunneta kipua vaan: Piste. Ja eteenpäin. Niukahko kerronta kertoo enemmän tunnetta kuin tuhat vertavuotavaa sanaa. Minun mielestäni.
Kerran annoin erään toimittajan lukea runojani ja hän sanoi,
että otsikot olivat hyviä, runoista ei sanonut paljon mitään:/
Mutta nyt sain sitten palautetta molemmista ja se kirkasti päiväni,
siitä monet iloiset kiitokset:D
Matkasi kohti etelää :)
se on rakkaus...
aaveita ei ole.
Kärsimme aina kun
harha ja totuus ovat ristiriidassa.....
haron harhaa
kaipaan muutakin kuin kärsimistä
lakkaan haaveilemasta aaveita
tulkoon jääkausi
mihin ihmeen väliin tähä vielä sopisi rakkaus
* kiitän vastauksestasi*