kun tapaa isäänsä. Tapaamiset ovat peruuntuneet, koska lapsi vain huutaa suoraa huutoa isänsä kanssa. Mistä tämä kertoo? Vierastaako lapsi isäänsä? Isä ei ole ollut lapsen elämässä kuin noin kerran viikossa kahdessa.
9kk lapsi itkee
aina näin?
599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu .Liian vähän tapaamisia.Ei muutakuin lisää yhteistä aikaa isän ja lapsen välillä.Meillä eron jälkeen 3krt/vko 1-2 kerrallaan.Itsestäni se tuntui vähältä.
Totta maar vierastaa kun harvoin näkee. Siinäpä on iso haaste että lapsi tottuu isäänsä. Enemmän yhdessäoloaikaa, niin kyllä se siitä.
Meillä ei ole käytännön mahdollisuuksia edes pitää isää ja lasta yhdessä enempää. Isällä ei ole aikaa/mielenkiintoa/työ.
täällä vähän sama tilanne, lapsi on nyt reilun vuoden ja isänsä käy vain parin kuukauden välein tapaamassa.
Ei taida kovin läheinen suhde kehittyä tällä menolla, ja ei minä en estä häntä käymästä ihan itse valitsee milloin tulee.
omasta kokemuksestani voin sanoa että jos tilanne on nyt niin ettei voida tavata enempää niin sitten kuuntelette lasta ja menette hänen ehdoillaan. Hän on vielä niin pieni ja varsinainen tapaamishomma alkaa vasta kun alkaa olla valmis yökäynteihin. Jos ei ole tottunut isäänsä/asunut tämän kanssa tai juurikaan, niin yökyläily kannattaisi alkaa 1,5 - 2 vuotiaana riippuen eroahdistustilanteesta.
Kuulostaisi siltä että nyt hänellä on sellainen ja sen vuoksi ei kannata nyt tehdä pitkiä erossaolohetkiä päähoitajasta. Liian suuret järkytykset varhaislapsuudessa jäävät traumoina jopa loppuelämään heijastamaan, lisäksi liian rankka alku tekee loppupeleissä hallaa tapaamisille jotka voivat loppua tähän rankkaan alkuun.
Vierastukset ja eroahdistukset tulee ja menee, tärkeintä on antaa hänelle nyt sellainen tunne että äiti on siinä lähettyvillä tarvittaessa tai tapaamiset ovat riittävän lyhyitä, koska näin jatkumo tapaamisten hankaluudelle ei tule.
Kannattaa antaa lapsen mukaan joku tuttu asia/esine äidistä jossa äidin tuoksu, meillä oli rätti joka on lapsella vieläkin lähes kaikkialla mukana.
Kirjallisuutta: Mirjam Kalland ja Jari Sinkkonen; varhaislapsuuden tunnesiteet
tämä on aika hyvä opus ja lähinnä tarkoitettu lastenalan opiskelijoille ja työskentelijöille mutta valottaa melko paljon pienen lapsen näkökulmaa.
Muina aikoina, kun ei olla isän kanssa, voisitte lapsen kanssa katsella säännöllisesti valokuvia isästään jotta henkilö olisi edes jotenkin tutun oloinen.