Sana epävarmuus saa ainakin itseltäni mielen seikkailemaan jollain tasoa.
Kun on siinä kropassa missä sinun kuuluukin ja olet epävarma siitä miten kontrolloit itseäsi, mitä teet.. Mitä puhut ja miten sen teet.. Miten saat itsesi asialliseksi vai saatko ollenkaan ja lähden kaupasta korvat luimussa pois.
Kun et saa lompakon nappiakaan enään kiinni yhtä nopeasti.. Häpeät olevasi epävarma ja kyllä, sinua katsotaan aika pitkään.. Tunnet piston sydämesäsi kun teet asioita väärin, teet arkipäiväisistä asioista numeron koska se on suojautumisreaktiosi tilanteisiin, joissa pelkäät mokaavasi. Ehkä se on jäänyt siitä, kun minua kiusattiin paljon nuoruusaikoinani.. Ehkä se on siitä, kun en sopeutunut joukkoon toisten mielestä.. Pelkään sopeutumistä siis joka puolella. Kyse on siitä, että kun ihmisen annetaan ymmärtää olevansa kelvoton niin hän tuntee näin aina. Halusin kirjoittaa tänne, koska olen masentunut ja koska häpeän sieluani, kun en tunne itseäni enään. Kuka minä olen ja miksi minä en riitä? Tunnen aina itseeni kohdistuvan häpeän ja sen myötähäpeän tunteen jonka muutkin tuntevat. Miksi minun täytyy tuntea toistenkin tunteita? .. Kunhan vain saisin elämäni kuntoon. Pääsisinpä yli traumoista jotka kannattelevat mieltäni. sydäntäni ja sieluani vieläkin. Luulin kaiken olevan ohi, kun kiusaaminen loppui muttei se ollutkaan.. En koskaan ole puhunut kenellekään näin paljon, kuin mitä olen kirjoittanut tähän viestiin.
~ En koskaan halunnut kiusaajieni antaa voittaa.. He tunsivat minun olevan liian kova pala heille ja siksi he tekivät siitä aina suuremman helvetin, siksi koska he huomasivat kestävyyteni. Fyysisesti kestin kaiken aina loppuun saakka. Henkisesti annoin kaiken takaisin minkä pystyin vedettynä alas.
Minusta on tullut aikuinen, olen pian 18-vuotias ja olisin halunnut jäävän käteeni isompi pala sydäntäni joka vietiin pois.. Olisin saanut asettaa sen takaisin sinne, minne se oikeasti kuuluukin ja jatkaa tuntematta tätä masennusta. Janoan silti uusia tuulia elämääni, ja lujempaa tornia itsestäni.
Kun on siinä kropassa missä sinun kuuluukin ja olet epävarma siitä miten kontrolloit itseäsi, mitä teet.. Mitä puhut ja miten sen teet.. Miten saat itsesi asialliseksi vai saatko ollenkaan ja lähden kaupasta korvat luimussa pois.
Kun et saa lompakon nappiakaan enään kiinni yhtä nopeasti.. Häpeät olevasi epävarma ja kyllä, sinua katsotaan aika pitkään.. Tunnet piston sydämesäsi kun teet asioita väärin, teet arkipäiväisistä asioista numeron koska se on suojautumisreaktiosi tilanteisiin, joissa pelkäät mokaavasi. Ehkä se on jäänyt siitä, kun minua kiusattiin paljon nuoruusaikoinani.. Ehkä se on siitä, kun en sopeutunut joukkoon toisten mielestä.. Pelkään sopeutumistä siis joka puolella. Kyse on siitä, että kun ihmisen annetaan ymmärtää olevansa kelvoton niin hän tuntee näin aina. Halusin kirjoittaa tänne, koska olen masentunut ja koska häpeän sieluani, kun en tunne itseäni enään. Kuka minä olen ja miksi minä en riitä? Tunnen aina itseeni kohdistuvan häpeän ja sen myötähäpeän tunteen jonka muutkin tuntevat. Miksi minun täytyy tuntea toistenkin tunteita? .. Kunhan vain saisin elämäni kuntoon. Pääsisinpä yli traumoista jotka kannattelevat mieltäni. sydäntäni ja sieluani vieläkin. Luulin kaiken olevan ohi, kun kiusaaminen loppui muttei se ollutkaan.. En koskaan ole puhunut kenellekään näin paljon, kuin mitä olen kirjoittanut tähän viestiin.
~ En koskaan halunnut kiusaajieni antaa voittaa.. He tunsivat minun olevan liian kova pala heille ja siksi he tekivät siitä aina suuremman helvetin, siksi koska he huomasivat kestävyyteni. Fyysisesti kestin kaiken aina loppuun saakka. Henkisesti annoin kaiken takaisin minkä pystyin vedettynä alas.
Minusta on tullut aikuinen, olen pian 18-vuotias ja olisin halunnut jäävän käteeni isompi pala sydäntäni joka vietiin pois.. Olisin saanut asettaa sen takaisin sinne, minne se oikeasti kuuluukin ja jatkaa tuntematta tätä masennusta. Janoan silti uusia tuulia elämääni, ja lujempaa tornia itsestäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viestin sanoma on se, että kaikki kiusaaminen, kaikki väkivalta ja kaikki miten ihminen voi tuhota toisen ihmisen.. Nämä kaikki vaikuttavat pysyvästi ihmiseen arpina, jotka eivät lähde.
Oli koskettavaa lukea kirjoittamaasi. Nuo ovat varmasti tuttuja tunteita hyvin monille nuorille ja on hienoa, että uskallat kirjoittaa niistä ja avata sitä tuskaa mikä kiusaamiseen liittyy. Se on jo eteenpäin menemistä, että käsittelet asiaa ja olet pohtinut sitä itseksesi.
Sinun ei tarvitse elää tunteidesi ja kipuilujesi kanssa yksin vaan voit halutessasi hakea keskusteluapua itsellesi. On olemassa erilaisia auttavia tahoja, joihin voit ottaa yhteyttä jos haluat. Lisätietoa niistä saat vaikkapa NettiSaappalta.
Toivon elämääsi kaikkea hyvää ja niitä uusia tuulia myös. Muista, että sinun ei tarvitse yrittää olla yhtään vahvempi kuin mitä ole, jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin itse kokee luontevaksi. Sinä et ole kelvoton, eikä sinun tarvitse hävetä itseäsi, maailman on aika sopeutua siihen mitä sinä olet.
Voimia syksyysi!
Sanna, erityisnuorisotyönohjaaja
NettiSaapas
[email protected]