Olen 19 vuotias, sinkku. olen jo hyväksynyt itseni, olen Gay.
mutta en voi hyväksyä julkista elämääni... Siis elämistä tällä tavalla...
Ehkä joskus mutta nyt on jyrkkä ei.
Kauheinta tässä on se että kaipaan niin kovasti Rakkautta! =(
Se on vaikea asia...joka päivä tuntuu kun olisin yksin.
minulla on 2 henkilöä joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä---
mutta ongelma on siinäkin, Etäisyys on melkein 500 km kummankin luo.
Ja kumpikaan ei tahdo enempää mun kanssa...kysymys on vain periaatteesta,
eivät tahdo poikaystävää tässä vaiheessa elämää. heidän ikänsä 21 ja 20
Kysymys ei ole luonteestanikaan.
Aina kun joku qruiseriin laittaa viestiä niin ikä sellainen 50 ja seksiä vain.
tai sitten ei tule laisinkaan viestiä... ei ole ainoa viesti jonka olen kirjoittanut tänne.
mutta en voi hyväksyä julkista elämääni... Siis elämistä tällä tavalla...
Ehkä joskus mutta nyt on jyrkkä ei.
Kauheinta tässä on se että kaipaan niin kovasti Rakkautta! =(
Se on vaikea asia...joka päivä tuntuu kun olisin yksin.
minulla on 2 henkilöä joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä---
mutta ongelma on siinäkin, Etäisyys on melkein 500 km kummankin luo.
Ja kumpikaan ei tahdo enempää mun kanssa...kysymys on vain periaatteesta,
eivät tahdo poikaystävää tässä vaiheessa elämää. heidän ikänsä 21 ja 20
Kysymys ei ole luonteestanikaan.
Aina kun joku qruiseriin laittaa viestiä niin ikä sellainen 50 ja seksiä vain.
tai sitten ei tule laisinkaan viestiä... ei ole ainoa viesti jonka olen kirjoittanut tänne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä tarkoitat julkisella elämällä? Julkihomona elämistä? Oletko siis kaapissa?
Joo, poikaystävän löytäminen tuntuu olevan todella hankalaa ja erityisesti Rakkauden! Mä oon itse ihan täynnä rakkautta, mutta eipä oo sattunut kohdalle ketään, jolle sen kaiken voisi antaa : ) Mahdatkohan asuu missä päin? Mä oon 16-vuotias ja asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Onko sulla Qruiser-tunnusta? et ole ainoa 16-vuotias homo Pohjois-Pohjanmaalta :)
Ei, mut mese kylläkin : )
Haluaisiks antaa sen? :D
Voin laittaa sähköpostissa :) Kysäse: [email protected]
Laitoin viestiä :)
PS: Luin muuten noita sun aiempia viestejä tälle palstalle, kun oot ilmeisesti kirjoittanut samalla nimimerkillä ja aattelen itekki paljon samalla tavalla sun kaa. Mua ensinnäkin ärsyttää kauheesti pinnallisuus ja juuri sellanen ihmisten luokittelu! En ees ymmärrä, miten joku voi rakastua ulkonäköön, sillä itse en siihen kykene. Voin myös myöntää, et oon aika yksinäinen.
Heh, en tiedä, miks kirjotan näitä tähän :D Jonku mielestä tää saattais olla säälittävää, mut mä ite mielelläni kuulisin joltain tällasii juttui. Samanhenkiset ihmiset nimittäin on jotenkin kiven alla : (
Kärsivällisyys on hyve, mutta aseta istellesi tavoitteita. Sinulle hyvä tavoite voisi olla suhde, joka näyttää kaveruudelta muiden silmissä. Usko pois, se sopii monelle homolle. Joskus isot suunnitelmat tuntuvat isoikta vuorilta. Mitä, jos otat ensimmäiseksi tavoitteeksi halin joltain söpöltä pojalta?
Kaksi henkilöä on hyvä alku, mutta tutustu ihmeessä isompaan joukkoon. Muista, että kaveriesi kautta voit hyvin tutustua elämäsi rakkauteen. Niin tapahtuu heteroilla usein, joten ei se ole mahdotonta meilläkään. Siksi suosittelen, että tutustut niihinkin, joista et ole kiinnostunut seurustelumielessä. Heillä voi olla hyviä kavereita. Ja, kuten kaikessa, tökeröt ehdotukset sopii jättää omaan arvoonsa. Ne ihmiset eivät ymmärrä parisuhteen iloja ja sopivatkin tulla torjutuksi.
Yksinäisyys on kurja tunne. Ennenkuin löydät suuren rakkautesi, sinun kannattaisi tutustua vaikka sitten kirjeenvaihdolla, useampiin homoihin ja "nähdä" sitä kautta heidän arkeaan. Rakkaus on ihana asia, mutta nautit varmasti myös muiden ihmisten elämään liittyvistä arkidraamoista. Elämähän ei ole pelkkää halia.
Minä elin yksinäisimmät teinivuoteni hyvän mielikuvitukseni varassa. Olisin ehkä halunnut toisin, mutta näillä mentiin ja näin jälkeenpäin ajatellen kirjallisuus on tarjonnut paljon henkilökohtaisia kokemuksia. Haaveilin paljon ja ne haavekuvat olivat usein täydellisempiä kuin kukaan tapaamani mies. Ruoki mielikuvitustasi. Elämällä on kyllä tapana yleensä jossain välissä tarjota myös oikeeta romatiikkaa, jota voi löytää myös heterojen keskuudesta. Olen löytänyt molemmista.
Pelkäät elää julkisesti homona. Mitään pakkoahan ei ole eikä minusta luonnolisista asioista tarvitse toitottaa. Silti suosittelen sinulle tulevaisuudensuunnitelmaa, jossa joko työsi sisältää matkustelua tai muutat isompaan kaupunkiin. Hyväsydänmisiä ihmisiä löydät kyllä kaikkialta, mutta vanhempiesi vaikutuspiirin ulkopuolella voit rentoutua ja löydät helpommin paikkasi.
Ymmärrän todella hyvin, mitä tarkoitat..
Minäkin olen pikku hiljaa joutunut hyväksymään oman homouteni. En ole silti kertonut asiasta kuin parille kaverille. Tiedän hyvin, että suurin osa ystäväpiiristäni ei hyväksyisi homoutta missään suhteessa.
Voin jakaa sinun kans tuon yksinäisyyden tunteen. Minusta tuntuu myös, että kukaan ei oikeasti välitä minusta. Muiden ihmisten keskuudessa joudun aina olemaan "väärä minä". Kenelläkään ei kiinnosta, mitä minulle oikeasti kuuluu - pääasia että menestyy ja saavuttaa haluamansa.
Minulla yksinäisyyden ympärille kietoutuu rakkauden kaipuu, joka on välillä niin sydäntä raastavaa. Haaveilen paljon, mutta mikään niistä haaveista ei varmaan koskaan toteudu. Tuntuu siltä kuin olisin jo elänyt elämäni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivottavasti pystyt nauttimaan nuoruudestasi tästä vaikeasta asiasta huolimatta.
Mä oon aina ollut yrlisuorittaja, koska tuntuu siltä että ympäristöni arvostaa minua vain suoritusteni perusteella. Nyt 24 vuoden ikäisenä ja yhden yliopistotutkinnon suorittaneena voin todeta olevani edelleen epävarma kelpoisuudestani yhteiskuntaan.
Olen asunut ulkomailla 20-vuotiaasta asti mutta nyt viimeinkin ymmärsin, että elämässä tärkeintä on tulla toimeen itsensä ja kotiseutunsa kanssa. Päätin hakea opiskelemaan Turkuun ja kohdata kaiken, mitä olen viimeiset viisi vuotta pakoillut.
Olen ymmärtänyt vasta viimevuosina, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään este uusien kontaktien solmimiselle, ihmiset arvostavat rehellisyyttä ja aitoutta. Olen ollut viimeiset kolme vuotta elämästäni avoimesti homo, eivätkä ikäiseni ihmiset ole minua sen kummallisemmin kohdelleet. Enemmänkin he kokevat sen rikkautena. Toisaalta foorumina yliopisto on ehkä hieman avoimempi. Olen saanut lisää itseluottamusta ihmisten suhtautumisesta minuun ja alkanut suhtautumaan itseenikin hieman vähemmällä kritiikillä. Nyt tuntuu siltä, että voin palata Turkuun ja olla oma itseni jokapaikassa. Paras tapa poistaa trauma on kohdata se uudelleen.
Muista se, että ihmiset eivät luokittele ihmisiä seksuaalisuuden perusteella, vaikkakin siltä usein tuntuukin.
Hei!
Aluksikin, tervetuloa takaisin Suomeen! Mukava kuulla, että voit olla oma itsesi, pärjäät ja menestyt noin hyvin ja ympäristö on ollut ymmärtäinen homoseksuaalisuuden suhteen. Olen iloinen puolestani!
Kuitenkin meillä monilla on hyvin erilaiset elämäntilanteet ja ympäristö. Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa suhtautuminen homoihin on kuulema paljon myönteisempää. Kun matkustat pohjoisemmaksi, niin kohtaat todennäköisesti enemmän homovastaisuutta - ihmisiä todella luokitellaan seksuaalisuuden perusteella.
Minulla homoseksuaalisuuteen liittyy voimakas epäonnistumisen tunne. Osittain tähän on syynä se, että minua kiusattiin yläasteella samaan aikaan, kun tajusin oman poikkeavan seksuaalisen suuntautumiseni. Omaan homouteen liittyvä jatkuva epäonnistumisen tunne on johtanut siihen, että minulla on vaikea hyväksyä pieniäkään muihin asioihin liittyviä epäonnistumisia tai sellaisen sattuessa otan sen erityisen raskaasti. Myös ihmissuhteiden tai mahdollisen seurustelusuhteen luomiseen minulla liittyy pelko epäonnistumisesta – tunne on omiaan lisäämään arkuutta ja epävarmuutta omasta itsestä. Minulle onnistumisen tunnetta ja elämänjärjestystä luovat pakonomainen suhtautuminen terveelliseen ruokaan, suuret määrät liikuntaa, parhaat arvosanat, jatkuva suorittaminen ja valtava tarve miellyttää muita ihmisiä. Joidenkin mielestä tuollainen kuulostaa sairaalta, mutta minulle ne on kuitenkin selviytymiskeinoja. Niiden avulla yritän todistaa itselleni, etten ole niin paljoa muita huonompi. Omilla selviytymiskeinoillani pyrin saamaan merkitystä elämään. Olen aidosti iloinen siitä, jos huomaan muiden (varsinkin läheisten ja tuttujen) ihmisten olevan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Olen myös onnellinen niiden puolesta, jotka kokevat oman elämänsä merkitykselliseksi ja saavat rakkautta – itseltäni puuttuvat molemmat.
Tesktisi antoi muuten paljon ajattelemisen aihetta. Ehkä totuuden kertominen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta katkaisisi kahleet ja sitten vihdoinkin voisi hengittää vapaasti.
Hei Eemeli! Etten vain sattuisi tuntemaan sua? Itse olen oululainen ja tunnen erään 20v. Eemelin. :) Sitä en vielä hänestä tiedä, onko hän homo. Hyväksyisin kuitenkin asian muitta mutkitta, koska itsekin olen homo. Tämä Eemelikään ei vissiin tiedä mun olevan homo, ehkä.
Minä ainakin välitän susta. :) Ja varmasti sun porukatkin. Itselläkin on välillä vähän sama fiilis, vaikka useimmat jo tietävät homoudestani. Se on vähän sellanen asia, joka tiedetään, mutta siitä ei puhuta. Ainakin heterojen keskuudessa. Oletko kokeillut qruiseria tms.? Sieltä löytää oikeasti kavereita ja saa kontakteja. Sieltä löydät mutkin kuvan kanssa. ;)
Rakkautta löytyy varmasti ennen pitkää. Se voi tietenkin olla haasteellista, kun nykyään harrastetaan niin paljon yhden yön juttuja. Silmät ja korvat vain auki, niin huomaat, kun elämäsi rakkaus kävelee kadulla vastaan :) Ollaan vielä kuitenkin nuoria. Ei vielä heitetä kuitenkaan kirvestä kaivoon. :)
Ja vastauksena aloittajalle. Se, että olet hyväksynyt itseni, on jo iso juttu! Julkihomonakaan eläminen ei kuitenkaan välttämättä auta sen oikean löytämisessä. Sen olen huomannut. Aika paljon on myös itsestä kiinni, joskus täytyy itse olla se aloitteen tekevä osapuoli. Suomalaiset kun tuppaavat olemaan niin ujoja uusien ihmisten kanssa. Ja on parempi, että on muutama läheisempi kaveri, kuin 100 sellaista pinnallista tuttavuutta. Pidä toki yhteyttä noihin ystäviisi, vaikka he eivät välttämättä suhdetta etsisikään. Ystävyys on kaunein ja antoisin suhde, kun se kukoistaa!
Kaikkea hyvää teille!
Kiitos! Hyvä, että sinä ajattelet noin positiivisesti.
Minä tavallaan haluaisin kertoa homoudestani muutamille läheisille ihmisille, mutta en varmaan koskaan uskalla. Se on sitten peruuttamaton asia, ja kaikkia seuraamuksia ei voi etukäteen aavistaa. Kaikista pahinta olisi se, että vielä ne harvatkin ystävät hylkäisivät minut.
Todellista rakkautta on nykyisin vaikea löytää. Olen lähes luopunut toivosta sen asian suhteen. Tiedän, että minulla on ylipäätään korkea vaatimustaso. Mutta en koskaan aio alistua "yhden yön juttuihin", sellainen on minusta halventavaa ja perustuu pelkkään seksiin. Mieluummin eläisin yksin koko elämän.
Mietin monesti, että miksi lähiympäristön ihmiset ovat niin homovastaisia. Jos joskus kertoisin heille homoudestani, niin minulla on yksi, jonka haluan heidän ymmärtävän. Homoseksuaalisuus ei ole minun oma valinta.
Minulla ei ole qruiser-profiilia. Se olisi kumminkin minun kohdalla turhaa, kun väsyttää niin paljon.. Tiedätkö mitä, tuntui niin hyvältä, kun sanoit välittäväsi MINUSTA! En ole kuullut noita sanoja niin pitkään aikaan.
t. -Eemeli20-
ps. Jouduin muuttamaan nimimerkkiä, että voin vastata.
jännityksessä. Et kerro oletko Oulusta ja toinen taas ei kerro olisiko kiinnostunut tuntemastaan Eemelistä.
Haha. Niin, eipä Eemeli tosiaan sitä kertonut. :D Oletin vain, että hän on sitten jostain muualta, kun ei sitä sanonut. Ja, mitä siihen kiinnostukseen tulee, niin ystävänä totta kai! Mutta olemme tunteneet jo sen verran kauan, että suhteemme on jo aika platoninen. ;)
Varmuudella voin sanoa, etten ole se tuntemasi Eemeli. Hauska sattuma on kuitenkin se, että olen Oulusta :)
PS. En ennestään tuntenut käsitettä platoninen suhde, joten piti tarkistaa asia Wikipediasta. Platonisesta rakkaudesta sanotaan mm. seuraavalla tavalla:
"Platoninen rakkaus tarkoittaa syvää psyykkistä tai toverillista rakkautta. Sillä viitataan tyypillisesti ns. henkiseen ja epäaistilliseen rakkauteen. Platonisessa rakkaudessa kaksi henkilöä tuntee voimakasta kiintymystä toisiaan kohtaan, mutta suhteessa ei ole eroottisia aineksia." - - - "Prosessi huipentuu siihen, kun rakastaja oppii rakastamaan itse kauniin ideaa."
Hmm.. Oispa lukion filosofian kirjassa ollut tällaisia esimerkkejä!
Joo, ei mitään. Olen vain tällainen synnynnäinen optimisti. :)
Helpottaa hirveänä oloa sitten, kun on saanut kerrottua asiasta jollekin. Sen voin sanoa. Se jännittää ja pelottaa ihan sikana, mutta sitten kun sen on saanut ulos suustaan, niin se auttaa. Itsekin kerroin läheisilleni yksitellen aikanaan. Odotin vain sopivaa tilannetta ja sanoin sen. Loppujen lopuksi itse siitä oli itselleen sellaisen hirveän kynnyskysymyksen tehnyt. Kaikki ottivat asian aivan hyvin lopulta, vaikka pieni yllätyshän se varmasti oli. Samoja ihmisiä sitä edelleen ollaan. Vaikka olenkin ns. julkihomo nykyään, en silti julista asialla. Jos joku kysyy, niin kerron totuuden. En silti kerro kättelyssä, että "hei olen N. N. ja homo, hauska tutustua". Eiväthän heterotkaan julista, vaikka toisaalta, ei heidän tarvitsekaan. Todelliset ystävät ja varsinkin sellaiset jotka olet jo tuntenut jo kauan, eivät takuulla hylkää tuollaisen takia.
Luulen, että aivan yhtä vaikeaa on ollut löytää rakkautta aiemminkin. Nykyään ihmiset ehkä vaan odottavat enemmän mahdolliselta kumppaniltaan, sekä itseltään. Uskaltaisinpa veikata, että suurin osa kaipaa vierelleen kumppania. Ihmisten pitäisi vain nähdä vähän enemmän niitä hyviä puolia toisessa, eikä tuijottaa vain niihin huonoihin. Myös estoja saisi laittaa vähemmäksi. Toisaalta syyllistyn joskus tähän itsekin. :D Yhden yön jutuista harvoin seuraa mitään vakavampaa, mutta poikkeuksiakin tosin on. Toivoa ei kannata kuitenkaan heittää. On meitä kumppanin etsijöitä muitakin. Meidän pitää vaan ensin löytää toisemme. :D
Homovastaisuus on hankala asia. Toisaalta yhteiskuntamme on yhä enemmän homomyönteisempi, mutta vastakkaisilmiönä homovastaisuuskin lisääntyy myönteisyyden lisäksi. Ei kaikkien tarvitsekaan oikeastaan hyväksyä asiaa. Olisi mielestä epärealistista edes odottaa sellaista. Eiväthän kaikki homotkaan hyväksy tai ymmärrä heteroseksuaalisuutta. Sekin, että monikaan ei tunne homoja henkilökohtaisesti, on omiaan ruokkimaan ennakkoluuloja. Jokainen voisi siis olla jonkun heteron ystävä, että homous ei olisi niin vieras asia. Homoseksuaalisuuttahan tai seksuaalisuutta yleensäkään ei voi ainakaan nykytietämyksen varjossa todistaa millään tieteellisesti. Oli se sitten valinta tai luonnonvalinta, oikeastaan ihan sama. Tärkeintä on se miten itse asian näkee.
Tuuhan varsin qruiseriin mukaan. Itselläkään ei ollut aluksi oikeastaan homokavereita, mutta sieltä heitä sitten löytyikin. :) Vertaistuki on korvaamatonta. Mukava kuulla, jos pystyin piristämään päivääsi!
Suomi24 tekee tuota joskus...
Ymmärrän sua kyllä täysin. Ite oon kans 19-vuotias ja oon viime aikoina ruvennu kaipaamaan läheisyyttä tosi paljon. Ku haluis olla jonku vierellä nii paljo.. ei oikeen pysty keskittymään mihinkään muuhun, kun sitä ajattelee niin paljo. Tuntuu kans, että välillä oon maailman yksinäisin ihminen..
Qruiserissa on toisaalta se hyvä, että sieltä on kyllä löytynyt paljon fiksuja tyyppejä ja yksi hyvä kaverikin :)