Mistä ammennatte energiaa?

Tänään on kuitenkin paremmin kuin huomenna. Ei kai siinä muuta...

Mistä ammennan energiaa?

Itsestäni, en voi muista imeä energiaa.
Toki minulle tärkein on hyvä suhde puolisooni.

En ole koskaan tottunut saamaan vain hyvää,
liian paljon olen saanut elämältä negatiivisuutta,
silti täällä ja nyt.
Onhan tämäkin jo toiveiden täyttymys.

yhdessä, et ole ainoa sukimus, meitä on paljon muitaki.




keskittymällä pieniin asioihin,

lähtemällä ulos lenkille, jos ei jaksa kävellä istuu penkillä kattelemassa kun ihmset liikkuu kukanenki mitenki,
pyörällä, kävellen tai istuskelle,
uimalla, kuntosalilla,
pitää vain pakottaa ittesä lähtemään jos tympii,,,,
viimmesenä koitan unohtaa harmituksen ja v i t u t u k s e n, puistan päätä ja lupaan ittelle olla huomenna parempi, jonka tiedän aina kuitenki epäonnistuvaksi, olen aina se surkea tyyppi.

kiva kun kirjoitit ! " tuntematon "

Peilistä.

Minäkin tunnen itseni aina hieman iloisemmaksi ja energisemmäksi, kun olen tehnyt lenkin merenrannalla. Tänä syksynä on ollut melko sateista, joten niitä kuulaita syksyn aurinkosäitä on ollut vähän, mutta silti pyrin ulkoilemaan.

Positiivista energiaa saan myös radion ja musiikin kuuntelusta, TV:n katsomisesta, kirjoista, lehdistä ja ristikoiden ratkomisesta ja harrastuksestani.
Ja tottakai iloa tuottaa läheiseni ja muutamat ystäväni - ja onpa minulla mukavat naapuritkin kotikonnullani, joiden kanssa on kiva jutella ihan vaikka niitä näitä.

Sitten minulla on aina joku projekti meneillään - että pitää ajatella jotain uutta, ei sen tarvitse olla mitään erikoista mutta aina jotain suunnitteilla.
Oikeastaan huomaan, että minulla onkin aika paljon mistä ammentaa positiivista energiaa ja hyvän olon mieltä - vaikka toisinaan joskus kaihertaa alakulo aivoissa. (Jotenkin sellainen olo, että kesä meni niin nopeasti ja nyt on lokakuu - tulikin Juice mieleen).

Sorry-aloittajalle, tsemppiä huomiselle! Asennetavan muutosta tarvitaan elämän vaiheessa. Riittää se kun kun vaihdat nykyisen asennetapaasi tsemppavaan.
Päivä kerrallaan. Uusi päivä koittaa sinulle uusine fiiliksene, siis tsemppaa itsesi!

Voiko vitutuksseen kuolla?

Kyllä voi, useimiten kuolintapa on itsemurha, joka sitten merkitään papereihin joko itsemurhaksi, tapaturmaksi tai sairaskohtaudeksi. Sairaskohtaus on yleinen kuolinsyy, ihmisellä lakkaa jostain syystä sydän toimimasta, sydänkohtaushan se on, jos muuta ei sanota. Aika paljon ihmisiä kuolee sairauskohtauksiin...

Ihmisillä kaks yleistä tapaa selvitä hankaluuksista ja vitutuksesta. Yks on alkaa elää haavemaailmoissa. Alkavat uskotella itsellee, just että saavat muka energiaa jostain koiran ulkoiluttamisesta tai jotain. Se on tapa peittää ongelmia "hankkia muuta ajateltavaa" Toimii joillain, ei kaikilla, mutta se kai on se kaikista yleisin tapa prosessoida asioita, siis alkaa valehtelemaan itselleen. Näitä yltiöpositiivisia ihmisiä on todella paljon.

Toinen keino on totutella vituttukseen. Pikkuhiljaa vitutus muuttuu kyynysyydeksi ja sarkasmiksi. Syytä ei peitetä, mutta sen kanssa koitetaan elellä.

Ja päällisin puolin vittuuntuneita ihmisiä ei näyttäis olevan ollenkaan. Osa hymyilee itseensä tyytyväisenä ja osa mutisee kyynisiä kommenttteja. Loput on sitten niin vittuuntuneita, että ovat sitten joko suljetulla osastolla, tai avohoidossa lääkkeittensä varassa.

Energiaa saa kaurapuurosta, vitutukseen se ei auta.

=DW=

Joo niin menee, mutta menköön, päin vaikka mitä, mutta kun ei jää märehtimään murheitaan niin uusi päivä voi olla jo valoisampi, jos ei vielä sekään niin ehkä huominen...niin mie elän.

Sitten, voimaa antaa liikunta, - ulkoilu, lapsenlapset, ja kirjatkin taas..musiikki..ja ja..jne :)

Kun on perheessä paljon sairautta, muut huolet tuntuvat vähäpätöisiltä.
Jos voimat alkaa loppumaan panen aivot narikkaan. Teen mitä pitää enkä mieti huomista.
Kyllä päivä alkaa paistamaan risukasaankin.

Synnyinlahjana olen saanut peruspaketin, aina olen ollut tomera. Äitini, isäni ja sisareni sairastivat ja sain käyttää energiaani hyödyksi. Samalla näin, miten huonosti ihmisen asiat voivat olla. Myöhemmin rakkaus on antanut valtavasti energiaa. Olenkin sitä mieltä että aito rakkaus on valtava energiapaketti. Ja kiitollisuus siitä, että on terve.

"Keep calm and carry on" lukee jossain huoneentaulussa. Ja mulla tietsikan näytöllä, myös töissä.
Energiaa saan harrastuksista mm. geokätköilystä tulee hyvä mieli, samoin jos onnistuu raahaamaan ittensä vaik salille.
Jonkun hankalalta tuntuvan asian tullessa eteen vanhan äitini elämänohje oli, että ei sitä nyt aina pidä ajatella miltä joku tuntuu...Menee vaan eteenpäin ja tekee.

Jääkaapissa on tuoretta Kalkkunaa , au naturel, kuten Savolaiset sanoo.
Vanhan ruoan kaadoin vessanpytyyn jotta ei siitä tulisi vastoinkäyminen, ja jaksamaton olo.
Minusta tuntuu myöskin mukavalta, että geo saa sen kätkeä minne huvittaa.
Hauskaa on myös tietää, että sen joku joskus löytää.
H.

Perusasenne ratkaisee?

Kaikissa uhkissa on mahdollisuus.
Hilseilee vain niiden asioiden kanssa joihin voi itse vaikuttaa.
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa.
Realistiset tavoitteet.
Ei vertaa eikä valita.

Siinä hieman alkuun.

En mistään. En pysty, en jaksa ja joka paikkaan sattuu. Käsi ja jalat särkevät koko ajan, pallea sattuu, liekö joku syöpä, mutta välillä tuntuu että jos laittaisi hanskat tiskiin ja lakkaisi olemasta.

Kokemattomat uhoo vastoinkäymisten vahvistavan ja se mikä ei tapa niin se vast onkin hyvää piristystä,pashaa sanon minä.
Ei ihmine miksikään paremmaks muutu kärsimyksien avulla,kaik sen vahvuuret ja hyvyyret on jo syntymäs saatu.
Kuten DW kirjotti niin suunaton ketutus opettaa ja tasottaa ihmistä elämään sen kanssa.
Ens vaan päättää nousta ylös sänkystä ,tehrä välttämättömät työt ja henkitellä taas senkin pimiän päivän siit se sitten hiljaa lähtee menemään.
Se kuuluisa timantti ikäänkuin puristetaan vaan esiin ja sitten eletään ihan piruuttaan, kovasti toivoisin et kaikest huolimatta en olis kyyninen sen jälkeen ku lopullisest pyyhkin silmäkulmat kuiviks.

Olihan se aika muutama vuosi sitten, jolloin tuntui ettei aurinko paista milloinkaan. Sitä jaksoi uskoa huomiseen ja tulihan se päivä aikanaan.
Positiivista energiaa silloiseen tilanteeseen, kuten tänäkin päivänä, ammensin työstä, lapsista, musiikista ja luonnosta tarkemmin ilmoista, satoi tai paistoi se toi lohtua, nauroi ja itki kanssani.
Ja sitten tuli tämä netti..............kirjoittamisesta, niin se vaan oli.

Kyllä, huomenna on taatusti parempi päivä ja ylihuomenna vielä pikkusen parempi :) Tsemppiä aloittajalle.

Joskus narisee pienestä asiasta, mutta kun tulee vaikea asia eteen jääkin pohtimaan miten siitä selviäisi parhaiten.

Silloin kun tuntuu ahdistavalta, ikäänkuin seinät kaatuisi päälle on parasta lähteä ulos vaikkapa sen koiran kanssa lenkille, jos sellaisen omistaa. Saa sitten rauhassa miettiä asiaa että mitenkähän tämä taas menikään tähän malliin. Vastaan tulevien tuttavien kanssa voi jutella niitä näitä ja se ahdistava asia jää taka-alalle puheen kiinnittyessä johonkin muuhun.

Netti on yksi keino jossa voi keskustella niitä näitä silloin kun ei mikään muukaan huvita, tai sitten heittäytyä pitkäkseen ja viettää lepopäivä jatkaakseen taas seuraavana päivänä virkeämpänä.

Radiostakin tulee kuunneltavaa musiikin muodossa ainakin ja samalla voi neuloa vaikkapa sukkaa tai tehdä jotakin muuta käsitöitä.


Yksi keino ainakin on itselläni ollut se että puran ketutuksen johonkin työhön. Olen huomannut että työ edistyy nopeasti kiukkuisena. :)

Jos potkaisee varpaan kiveen, ei se helpota ketutusta vaan on lisänä entisille kivuille ja sekös sitten ketuttaakin ;-)

Parempi lähteä liikkeelle tai keksiä jotakin muuta tekemistä joka vie ajatukset pois kivuista, tai ainakin kivut ei ole päällimäisinä ajatuksissa.

Itkukin joskus helpottaa kun on itkun aika.

Minä tiedän senkin että voi olla sellainenkin fiilis, ettei jaksa edes nousta ylös sängystä satoi tai paistoi. Eeeiii sitten millään jaksa lähteä liikkeelle - tekee vaan mieli vetää peitto korviin ja nukkua. Eikä todellakaan jaksa ajatellakaan keksivänsä muuta tekemistä tai edes positiivista ajattelemista.

Mutta jotenkin sitä kumminkin jossain vaiheessa nousee ylös - pakko mennä vessaan.

Sitten tekeekin jo mieli kupillista kahvia ja ai, ai, miten kahvi saattaakin tuoksua houkuttelevalta ja maistua niin taivaalliselta. Sen on jo alku parempaan päivään.

Musiikin kuuntelusta saan energiaa, jos se ei auta lähden lenkille.
Sen jälkeen ei enää v*tuta. Liikunnasta saa sellaisen energia määrän, että riittää ainakin seuraavaan päivään.

Tuskin tosissasi olet kiinnostunut koska täältä ei apua löydy.
Kukin kokemukset ovat hyvin yksilö- ja tapauskohtaisia.

Mutta kuitenkin:
- mahdollisuudet ja tarpeet tasapainossa
- fyysisen kunnon perustekijät, terveellinen ravinto ja mieleinen, riittävä liikunta
- tyydyttävä, tasapainoinen parisuhde
- turvalliset päivittäiset ja viikottaiset rutiinit ( tulin juuri salilta ja vaimo on harmaahapsien kerhossa)
- sopiva vaihtelu vuositasolla
- sosiaaliset suhteet, läheiset ja ystävät
- minun kohdallani viimeisenä täydennystestot

Tuossa omaa lueteloani. Toimii meillä.

Kalkkunasta tuli tosi hyvää, myönteiskäymisen aalloilla vain tässä ratsastan.
Vaikka ruoan-laitto onkin kuin Puutarhan-hoito, niin siitä ei noin vain voi luopua, ruoan-laitto kun pidentää ikää, lähettää ympäristöön hyviäkin viboja, mitä nyt naapurit joskus pitelevät nenäänsä. Mutta kyllä minut pysäytetäänkin joskus, leskirouvat ovat alkaneet kaipaamaan miestään, koska heiltä ei hyvän ruoan-laitto suju.
Viisaasti tehtynä ruoan-laitto ei koskaan nosta V-käyrää, eikä sisäelimistön läskistä ole huolta.

H.

Nukkumisesta. Hyvin nukutun yön jälkeen illan kurja kummmajainen on aamulla kuin uusi ihminen. Ennen nukkumaanmenoa moni vaikea asia tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta, mutta yön aikana se kummallisesti kutistuu.