En muista uniani!

Kiitos vastauksestasi. Tuo mitä kirjoitit "vähäunisuudesta" pätee kyllä minuunkin. Nukun, en nyt sentään kuutta, mutta seitsemisen tuntia yössä ja herääminen on minulle miltei aina hyvin helppoa, en oikeastaan halua jäädä sänkyyn makoilemaan herättyäni, se ärsyttää minua. Toki jos edellisenä yönä on mennyt aamuyön tunneille tai on kertynyt univelkaa pitemmältä ajalta syystä tai toisesta, saatan nukkua ehkä kahdeksan-yhdeksänkin tuntia... Mutta tosiaan olen siinä suhteessa erilainen kuin useimmat tuntemani ihmiset, että unimaratonit joissa nukutaan todella todella pitkään eivät luonnistu minulta. Eli olen siis aamuvirkku. Tämä varmasti liittyy myös unien näkemiseen/muistamiseen.

Mukava kuulla että kuusikymmentä vuotta pärjää mainiosti ja täysissä sielun sekä ruumiin voimissa hyvin vähällä unella ja unennäölläkin :)
Lähinnä vaan toivoisin että pääsisin kosketuksiin tunteideni kanssa unien kautta... Siis jos muistaisin niitä. Olen pähkäillyt, että ehkä en muista unian juuri siitä syystä että ne liittyvät tukahdutettuihin tunteisiini. Kuulostaako tämä järkevältä?

Niin, alkoholi ja kannabis eivät tietenkään paranna mitään. Onneksi tiedostan tämän ja ajoittain kohtuuton käyttöni on tasoittunut. En koe kumpaakaan päihdettä ongelmaksi, mutta tarkkana täytyy tietenkin olla. Tunnustan toki että käytän niitä mielialani kohentamiseksi, tai ainakin muuttamiseksi. Vitamiineja syön, en pelkkää monivitamiiniporetta silloin tällöin vaan olen todella panostanut niihin: kalaöljyä, b- ja c-vitamiinia, hivenaineita, magnesiumia. Kuntoilu on melko vähäistä, mutta silloin tällöin innostun. Ja ruokailutottumuksenikin ovat keskivertoa terveellisemmät, vaikka en äärimmäisyysihminen ole (tässäkään) asiassa.

Jii kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Tuo mitä kirjoitit "vähäunisuudesta" pätee kyllä minuunkin. Nukun, en nyt sentään kuutta, mutta seitsemisen tuntia yössä ja herääminen on minulle miltei aina hyvin helppoa, en oikeastaan halua jäädä sänkyyn makoilemaan herättyäni, se ärsyttää minua. Toki jos edellisenä yönä on mennyt aamuyön tunneille tai on kertynyt univelkaa pitemmältä ajalta syystä tai toisesta, saatan nukkua ehkä kahdeksan-yhdeksänkin tuntia... Mutta tosiaan olen siinä suhteessa erilainen kuin useimmat tuntemani ihmiset, että unimaratonit joissa nukutaan todella todella pitkään eivät luonnistu minulta. Eli olen siis aamuvirkku. Tämä varmasti liittyy myös unien näkemiseen/muistamiseen.

Mukava kuulla että kuusikymmentä vuotta pärjää mainiosti ja täysissä sielun sekä ruumiin voimissa hyvin vähällä unella ja unennäölläkin :)
Lähinnä vaan toivoisin että pääsisin kosketuksiin tunteideni kanssa unien kautta... Siis jos muistaisin niitä. Olen pähkäillyt, että ehkä en muista unian juuri siitä syystä että ne liittyvät tukahdutettuihin tunteisiini. Kuulostaako tämä järkevältä?

Niin, alkoholi ja kannabis eivät tietenkään paranna mitään. Onneksi tiedostan tämän ja ajoittain kohtuuton käyttöni on tasoittunut. En koe kumpaakaan päihdettä ongelmaksi, mutta tarkkana täytyy tietenkin olla. Tunnustan toki että käytän niitä mielialani kohentamiseksi, tai ainakin muuttamiseksi. Vitamiineja syön, en pelkkää monivitamiiniporetta silloin tällöin vaan olen todella panostanut niihin: kalaöljyä, b- ja c-vitamiinia, hivenaineita, magnesiumia. Kuntoilu on melko vähäistä, mutta silloin tällöin innostun. Ja ruokailutottumuksenikin ovat keskivertoa terveellisemmät, vaikka en äärimmäisyysihminen ole (tässäkään) asiassa.

Viestisi perusteella vaikutat ihan mukavalta ja järkevältä nuorelta ihmiseltä. Terveyttäkin olet näköjään ajatellut. Mutta tuon lauseen "En koe kumpaakaan päihdettä ongelmaksi" voi kyllä kuulla hyvin pitkälle päihdeongelmiin vajonneiltakin. Yleensä ongelman näkee ensin ulkopuolinen. Mutta sinulla ei varmaankaan ole siinä suhteessa ongelmaa. (Olen kyllä edelleen kannabis-asiasta eri mieltä kanssasi.)

Epäilet ettet muista uniasi, koska ne liittyvät tukahdutettuihin tunteisiin. Minä taas epäilen että nämä asiat eivät liity toisiinsa. Esimerkiksi eräs ystäväni jolla on voimakas unimaailma ja joka muistaa unensa hyvin, on kokenut rankan lapsuuden.

Erittäin hyväksi havaittu keino omien asioidensa ja tunteidensa selvittämiseen on kirjoittaminen. Viestistäsi näkee että se on sinulle helppoa. Jospa tekisit tietokoneelle oman, salasanalla suljetun tiedoston (voikohan uudemmilla koneilla suojata koko kansion?), johon kirjoittelet ajatuksiasi, elämäkertaa, vaikka fiktiotakin. Kaikenlaista mikä tulee mieleen. Voit kirjoittaa niistä ahdistavista asioista, joita olet kokenut, ja sitä kautta pääset niihin paremmin käsiksi ja samalla myös pääset niiden aiheuttamasta ahdistuksesta.

Jos sinulla on elämässäsi ollut tai tällä hetkellä on joku ihminen, jota vihaat, inhoat, joka on tehnyt pahaa tms., kirjoita hänelle kirje jota et tietenkään lähetä. Kirjoita siihen kaikki se viha ja paha olo jota koet. Pelkkä kirjoittaminen siis riittää. Voit vaikka hävittää sen, kun se on valmis ja olet kertaalleen lukenut. Tämä on vanha hyväksi koettu keino saada selvitetyksi suhteita esimerkiksi vanhempiin, joiden kanssa lapsuuden aikaisista asioista ei ole kovin helppo puhua.

Olen itse kirjoittamalla käynyt omaa elämääni läpi, ja itse asiassa kirjoittaminen on minulle helpompaa kuin puhuminen. Kun joutuu olemaan vastakkain toisen ihmisen kanssa, siihen tulee lisäjännityksiä tästä läsnäolosta. Haaveilin joskus (haaveilen ehkä vieläkin?) romskun kirjoittamisesta, mutta koskaan ei tunnu näiden arkisten paineiden keskellä löytyvän aikaa niin pitkän projektin toteuttamiseen. Lyhyitä kirjoitelmia on "pöytälaatikossa" eli tietokoneella vaikka kuinka paljon.