Miten tulisi toimia? Tässä joitakin vinkkejä tarjoaa Jacques Vallee.
Ensinnäkin toimi ulkopuolella kaikista ufo-organisaatioista tai ryhmistä.
Ole tarkkana minkälaisia instrumentteja käytät tiedon analysointiin.
Älä juokse jokaisen raportoidun ilmiön perässä.
Jos raportoitu ilmiö saa paljon julkisuutta, niin pysy hyvin kaukana siitä.
Sen sijaan valitse tapaukset itsenäisesti ja sellaiset, joilla on hyvin vähän julkisuutta ja joista olet saanut tietoa henkilökohtaisten kanaviesi kautta. Nämä tapaukset ovat hyvin rikkaita ja niistä tuskin tehdään organisaatioille ufo-raportteja.
------------
Mitkä tapaukset kiinnostaa.
Sellaiset, joissa ilmiö on selvästi alle 300 metrissä ja kesto vähintään viisi minuuttia. Nämä ovat ns lähikontakteja.
Keskity havaitsijaan (havaisijoihin) ihmisinä, sillä nämä tapaukset ovat kokijalleen usein hyvin traumaattisia. He haluavat näkemälleen selitystä. Tärkeintä on ihminen ei varsinainen ufo-data. (Näissä tapauksissa ei ole merkitystä sillä, mistä päin tuuli tai oliko kirkas tähtitaivas ja missä vinkkelissä näky näkyi.)
---------------
Pyri menemään ilmiöön mukaan, jos se on jatkuva. Tässä tosin on todellinen vaara, jos henkinen kantti ei ole vahva.
Tältä osin käännä tämä itse: Vallee: Yes, there are dangers. Witness what happened to Morris Jessup or to Jim McDonald. But I think that now we’re more aware of what the dangers are. Once you realize the phenomenon may be deliberately misleading, then you can use certain safeguards. I’m not saying that safeguards are always going to work. There is an element of danger you really can’t avoid. There’s no way to do that kind of study just by reading books
Ensinnäkin toimi ulkopuolella kaikista ufo-organisaatioista tai ryhmistä.
Ole tarkkana minkälaisia instrumentteja käytät tiedon analysointiin.
Älä juokse jokaisen raportoidun ilmiön perässä.
Jos raportoitu ilmiö saa paljon julkisuutta, niin pysy hyvin kaukana siitä.
Sen sijaan valitse tapaukset itsenäisesti ja sellaiset, joilla on hyvin vähän julkisuutta ja joista olet saanut tietoa henkilökohtaisten kanaviesi kautta. Nämä tapaukset ovat hyvin rikkaita ja niistä tuskin tehdään organisaatioille ufo-raportteja.
------------
Mitkä tapaukset kiinnostaa.
Sellaiset, joissa ilmiö on selvästi alle 300 metrissä ja kesto vähintään viisi minuuttia. Nämä ovat ns lähikontakteja.
Keskity havaitsijaan (havaisijoihin) ihmisinä, sillä nämä tapaukset ovat kokijalleen usein hyvin traumaattisia. He haluavat näkemälleen selitystä. Tärkeintä on ihminen ei varsinainen ufo-data. (Näissä tapauksissa ei ole merkitystä sillä, mistä päin tuuli tai oliko kirkas tähtitaivas ja missä vinkkelissä näky näkyi.)
---------------
Pyri menemään ilmiöön mukaan, jos se on jatkuva. Tässä tosin on todellinen vaara, jos henkinen kantti ei ole vahva.
Tältä osin käännä tämä itse: Vallee: Yes, there are dangers. Witness what happened to Morris Jessup or to Jim McDonald. But I think that now we’re more aware of what the dangers are. Once you realize the phenomenon may be deliberately misleading, then you can use certain safeguards. I’m not saying that safeguards are always going to work. There is an element of danger you really can’t avoid. There’s no way to do that kind of study just by reading books
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellainen objektiivisuus on tärkeä pointti.
Kun oikeastaan mitään ei voi todistaa 'sillä itsellään', sellainen ei olisi objektiivista, eihän ajatuksessa "Raamattu on Jumalan sanaa kun Raamattu niin sanoo" ole objektiivista, se on todistettava Raamatun ulkopuoleta.
Siis ufo-tutkimus on suoritettava "ulkopuolisesti", eli mahdollisimman objektiivisesti laajasti ajatellen.
Ihmisen mielikin voi tehdä "tepposet" jopa siommalekin joukolle, eli siksi ne konkreettiset objektiiviset todisteet mm. kuvan, äänen muodossa voi viedä lähemmäs totuutta.
Tutkijan tulisi toimia siten, että hän kokisi ilmiön itse. Siten toimii tieteellinen metodi.
Tätä kautta tutkija pääsisi ilmiön taustalle. Mutta kuten kaikki tutkimusmatkat 'uusille mantereille', niin myös tämä alue saattaa olla vaarallinen.
'Ufo-tutkija', joka ymmärtää ilmakehän fyysisiä ilmiöitä, tuntee taivaan mekaniikkaa ja ilmaliikennettä sekä ottaa vastaan raportteja oudoista, havaitsijalle selittämättömistä, ilmiöistä on oikeastaan kirjuri, joka luokittelee tapaukset joko ufoiksi tai sitten ei. Tämä työ, vaikka lieneekin arvokasta, ei johda kuitenkaan itse ilmiön taakse, vaan lukemattomaan raporttipinoon, joista suurin osa - julkisuuteen tulevat - ovat joko selitettävissä tai ovat tahallisia valheita tai mieleltään häiriytyneiden tuotosta.
Oikealta ufo-tutkijalta vaaditaan ensisijaisesti rautasta otetta ja itsensä peliin pistämistä. Toissijaisesti erittäin hyvää tuntemusta fysiikasta, teknologiasta, psykologiasta sekä folkloriikasta. Mihinkään ufoseurapiireihin ei pidä kuulua, sillä siellä näitä ei ole. Joko puuttuu ensimmäinen tai toinen vaatimustaso.
Saako siitä palkkaa jos on ufo-tutkija?
Maineikas ufotutkija pääsee luennoimaan kv. ufopäiville, matkat maksetaan ja asuminen. Mutta tämä vain kovimmalle kermalle.
Tavalliselle tutkijalle ei rahallisia etuja. Näitä lienee kaikki Suomen tutkijat,
Kuten kaikissa taiteen ja tieteen lajeissa tärkeintä on logiikka ja äly sekä ulosanti.
Samoissa sairaaloissa toimii esimerkkinä samankaltaista palkkaa nauttivia suht saman koulutuksen läpikäyneitä lääkäreitä joista toinen saattaa olla ihan mitään aikaansaamaton tai jopa pelkkää vahinkoa aiheuttava urvelo ja toinen huippuosaaja ja parantaja.
Koulupohja, tieto ja oppi on vasta alku. Ne ovat vasta työkalut siihen mistä asioissa on todella kyse ja silloin punnitaan kenestä on ja kenestä ei.
On ufo-logeja ja ufo-logeja. Mutta kysymykseen ufologin palkasta.
Lienee selvää, että alue on poikkitieteellistä. 'Palkkaa' on mahdollista saada, jos saat aiheen liitettyä esim. teologian tai vaikka psykiatrian viitekehyksiin. Tällöin 'palkka' liittyisi lähinnä opinnäytetöihin ja mahdollisiin apurahoihin.
Tai toimimalla jossain suuremmassa ufo-organisaatiossa merkittävässä asemassa.
Tai toimimalla yksityisyrittäjänä pitäen aiheesta luentoja sekä kirjoittamalla kirjoja.
Tai esim. työskentelemällä aiheeseen liittyvän lehden tai julkaisun palveluksessa.
Mutta nämä kaikki eivät suoraan liity varsinaisen 'ufo-tutkijan toimenkuvaan', siten kuin aloituksessa (tai aiemmissa thredeissäni) esitin, vaan ovat lähinnä alueen oheistoiminnasta saatavaa tuloa.
Useimmat 'tutkijat' toimivat harrastuspohjalla ja oman toimen ohella; ja jos he kuuluvat johonkin organisaatioon, niin myös mahdollisesti saavat pientä kulukorvausta.
Mutta sanotaanko näin: Isot kalat eivät tässäkään asiassa ui pinnalla, vaan syvissä vesissä. Palkan voit arvioida siitä.
.
Tässä ketjussa on ollut mielestäni ihan asiaakin. Varsinkin neuvo pysyä mahdollisimman kaukana ufojärjestöistä on ihan järkevä ja tämän voin sanoa ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ne kun eivät anna mitään, mutta vievät varmasti vähintäänkin uskottavuuden.
Kun hankkii itselleen hyvän työpaikan, niin jää rahaa myös ufoiluun. Niin minä olen tehnyt. :)