Miltä tuntuu olla sijaisvanhempi silloin,

lapsenryöstö

kun lapsen oikeat, biologiset, vanhemmat kokevat lapsensa tulleen ryöstetyksi?

16

338

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokemusta riittää

      Niin monta kokijaa, kun näkijää. Jos osaa toimia ammatillisesti ja hakee tarvittaessa apua, on asia työhön kuuluva osa.

      • Aaaaaaaaaaargh

        "Ammatillisesti", salli mun nauraa! Sijaisvanhemmuus ei ole mikään ammatti vaan harrastustoimintaa, joskin siitä maksetaan ylenpalttisia korvauksia, vaikka samalla rahalla voitaisiin tukea biologista perhettä, jolta ei näin tarvitsisi viedä lapsiaan taloudellisten huolien ja murheiden takia.

        Käännetään kysymys toisinpäin: miltä tuntuu, kun lapsesi on ryöstetty ja viety epämääräiseksi ajaksi, hyvin todennäköisesti täysi-ikäistymisesnsä asti, vieraaseen perheeseen ja menetät hitaasti mutta vääjäämättömästi yhteyden OMAAN LAPSEESI?

        Sijaisvanhemmat ovat vastenmielisiä ihmisiä, jotka tekevät bisnestä toisten ihmisten todellisella tai keksityllä hädällä.

        Huostaanottojen määrä pitää saada huomattavasti pienemmäksi ja niissäkin tapauksissa, joissa siihen joudutaan, on ammattilaisten ylläpitämä lastensuojelulaitos parempi vaihtoehto. Perheen jälleenyhdistämisen lähtökohdat ovat huonot, kun sijoitetut lapset itselleen omimaan pyrkivä sijarihirviö tekee kaikkensa tehdäkseen biovanhempien elämästä helvettiä ja rikkoakseen lapsen ja vanhempien välit. Laitoksessa on moniammatillinen verkosto lapsen ja perheen tukena ja tällöin perheen jälleenyhdistäminenkin pidetään koko ajan toimintaa ohjaavana tavoitteena, mikäli siihen vain mahdollisuuksia on. Lastensuojelulaitosten tulee olla kunnallisia, koska lasten hädällä ei saa tehdä bisnestä. Yksityisen hoitokodin intressissä ei tietenkään ole edistää perheen jälleenyhdistämistä, koska se katkaisisi siltä taatun tulonlähteen. Yhdestä sijoitetusta lapsesta saatetaan yksityiselle hoitokodille maksaa jopa 80 000 euroa vuodessa. Herää kysymys, millaiset määrät tukea voitaisiin biologiselle perheelle tällä summalla järjestää. Heidän kohdallaan vedotaan kuitenkin jopa lainvastaisesti siihen, ettei kunnalla ole resursseja järjestää avohuollon tukitoimia ja sen vuoksi lapsi pitää ottaa huostaan, vaikka lain mukaan tukitoimet ovat aina ensisijaisia ja huostaanotto aivan viimeinen keino turvata lapsen hyvinvointi ja niistä saadaan luopua vain, jos vanhennetutkaan pitkäkestoiset tukitoimet eivät ole auttaneet tai ne eivät jossakin täysin ilmiselvässä tilanteessa olisi tarkoituksenmukaisia. Resurssipula ei siis ole laillinen peruste kieltäytyä avohuollon tuen tarjoamisesta. Lakia kuitenkin rikotaan laajasti ja tietenkin kuntien resurssit ovatkin niukoilla, kun kaikki rahat käytetään kalliisiin huostaanottoihin.

        Vähintäänkin sijaisvanhemmilta pitäisi edellyttää edes jotakin, kun tällä hetkellä vanhempiin suhtaudutaan äärettömän tuomitsevasti, mutta samaan aikaan sijareiksi kelpaavat mitkä tahansa supikasvattajat useine omineen ja kymmenine sijoitettuine lapsineen, lapsettomuudesta ja ilmeisistä mielenterveyden häiriöistä kärvisiä pariskuntia, pitkin maailmaa alinomaa reissaavat karavaanarit ja herra ties ketkä. Sijaisäidit ovat useimmiten peruskoulun varassa olevia, jotka ovat ottaneet synnytysautomaatin roolin urapolukseen ja ahnehtivat sen lisäksi vielä toistenkin lapsia. Bioäidin kohdalla huonoa koulutustasoa pidetään yhtenä huostaanoton perusteena.

        Sijaisvanhemmiksi kelpuutettavilta pitäisi edellyttää sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa tai korkeampaa koulutusta sekä aitoa sitoutumista tavoitteelliseen työskentelyyn yhdessä lapsen biologisen perheen kanssa.

        Suomalainen lastensuojelu on perverssiä totalitarismia, jossa lapsen ja biologisten vanhempien suhteelle ei paljon painoa anneta. Sitten jotkut vielä väittävät, että biobanhemmuus on yliarvostettua. Ei pidä paikkaansa.

        P.S. Itseltäni ei ole lapsia viety. Tunnen kuitenkin niin monia kamalia tapauksia lastensuojelun ylireagoinnista, että tiedän mistä puhun. Samoin tiedän useita tapauksia, joissa lapset on jätetty virumaan todella surkeisiin oloihin, joihin sosiaalityöntekijätkään eivät ole halunneet itseään sotkea, ja näistä lapsista on sitten tullutkin vanhempiensa jalanjälkiä seurailevia taparikollisia ja monet ovat kuolleet nuorina joko väkivallan, huumeiden tai oman käden kautta. Samaan aikaan monien aivan kohtuullisissa perheoloissa kasvaneiden lasten elämä on pilattu liioiteltujen lastensuojelutoimien kautta. Joistakin on vasta sijaisperheessä tullut tupakoivia nuorisokriminaaleja.

        Mitä virkaa tällaisella lastensuojelulla ylipäätään on?


      • Muksi
        Aaaaaaaaaaargh kirjoitti:

        "Ammatillisesti", salli mun nauraa! Sijaisvanhemmuus ei ole mikään ammatti vaan harrastustoimintaa, joskin siitä maksetaan ylenpalttisia korvauksia, vaikka samalla rahalla voitaisiin tukea biologista perhettä, jolta ei näin tarvitsisi viedä lapsiaan taloudellisten huolien ja murheiden takia.

        Käännetään kysymys toisinpäin: miltä tuntuu, kun lapsesi on ryöstetty ja viety epämääräiseksi ajaksi, hyvin todennäköisesti täysi-ikäistymisesnsä asti, vieraaseen perheeseen ja menetät hitaasti mutta vääjäämättömästi yhteyden OMAAN LAPSEESI?

        Sijaisvanhemmat ovat vastenmielisiä ihmisiä, jotka tekevät bisnestä toisten ihmisten todellisella tai keksityllä hädällä.

        Huostaanottojen määrä pitää saada huomattavasti pienemmäksi ja niissäkin tapauksissa, joissa siihen joudutaan, on ammattilaisten ylläpitämä lastensuojelulaitos parempi vaihtoehto. Perheen jälleenyhdistämisen lähtökohdat ovat huonot, kun sijoitetut lapset itselleen omimaan pyrkivä sijarihirviö tekee kaikkensa tehdäkseen biovanhempien elämästä helvettiä ja rikkoakseen lapsen ja vanhempien välit. Laitoksessa on moniammatillinen verkosto lapsen ja perheen tukena ja tällöin perheen jälleenyhdistäminenkin pidetään koko ajan toimintaa ohjaavana tavoitteena, mikäli siihen vain mahdollisuuksia on. Lastensuojelulaitosten tulee olla kunnallisia, koska lasten hädällä ei saa tehdä bisnestä. Yksityisen hoitokodin intressissä ei tietenkään ole edistää perheen jälleenyhdistämistä, koska se katkaisisi siltä taatun tulonlähteen. Yhdestä sijoitetusta lapsesta saatetaan yksityiselle hoitokodille maksaa jopa 80 000 euroa vuodessa. Herää kysymys, millaiset määrät tukea voitaisiin biologiselle perheelle tällä summalla järjestää. Heidän kohdallaan vedotaan kuitenkin jopa lainvastaisesti siihen, ettei kunnalla ole resursseja järjestää avohuollon tukitoimia ja sen vuoksi lapsi pitää ottaa huostaan, vaikka lain mukaan tukitoimet ovat aina ensisijaisia ja huostaanotto aivan viimeinen keino turvata lapsen hyvinvointi ja niistä saadaan luopua vain, jos vanhennetutkaan pitkäkestoiset tukitoimet eivät ole auttaneet tai ne eivät jossakin täysin ilmiselvässä tilanteessa olisi tarkoituksenmukaisia. Resurssipula ei siis ole laillinen peruste kieltäytyä avohuollon tuen tarjoamisesta. Lakia kuitenkin rikotaan laajasti ja tietenkin kuntien resurssit ovatkin niukoilla, kun kaikki rahat käytetään kalliisiin huostaanottoihin.

        Vähintäänkin sijaisvanhemmilta pitäisi edellyttää edes jotakin, kun tällä hetkellä vanhempiin suhtaudutaan äärettömän tuomitsevasti, mutta samaan aikaan sijareiksi kelpaavat mitkä tahansa supikasvattajat useine omineen ja kymmenine sijoitettuine lapsineen, lapsettomuudesta ja ilmeisistä mielenterveyden häiriöistä kärvisiä pariskuntia, pitkin maailmaa alinomaa reissaavat karavaanarit ja herra ties ketkä. Sijaisäidit ovat useimmiten peruskoulun varassa olevia, jotka ovat ottaneet synnytysautomaatin roolin urapolukseen ja ahnehtivat sen lisäksi vielä toistenkin lapsia. Bioäidin kohdalla huonoa koulutustasoa pidetään yhtenä huostaanoton perusteena.

        Sijaisvanhemmiksi kelpuutettavilta pitäisi edellyttää sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa tai korkeampaa koulutusta sekä aitoa sitoutumista tavoitteelliseen työskentelyyn yhdessä lapsen biologisen perheen kanssa.

        Suomalainen lastensuojelu on perverssiä totalitarismia, jossa lapsen ja biologisten vanhempien suhteelle ei paljon painoa anneta. Sitten jotkut vielä väittävät, että biobanhemmuus on yliarvostettua. Ei pidä paikkaansa.

        P.S. Itseltäni ei ole lapsia viety. Tunnen kuitenkin niin monia kamalia tapauksia lastensuojelun ylireagoinnista, että tiedän mistä puhun. Samoin tiedän useita tapauksia, joissa lapset on jätetty virumaan todella surkeisiin oloihin, joihin sosiaalityöntekijätkään eivät ole halunneet itseään sotkea, ja näistä lapsista on sitten tullutkin vanhempiensa jalanjälkiä seurailevia taparikollisia ja monet ovat kuolleet nuorina joko väkivallan, huumeiden tai oman käden kautta. Samaan aikaan monien aivan kohtuullisissa perheoloissa kasvaneiden lasten elämä on pilattu liioiteltujen lastensuojelutoimien kautta. Joistakin on vasta sijaisperheessä tullut tupakoivia nuorisokriminaaleja.

        Mitä virkaa tällaisella lastensuojelulla ylipäätään on?

        Hyvänen aika, millaisessa ympäristössä oikein elät, kun tunnet useita niin kamalia tapauksia? Tämä avasi silmät todella, itse tiedän omasta suvustani yhden lapsen, joka elää sijaisperheessä viidettä vuotta (päihdeongelmainen yh-äiti), mutta en yhden ainoaa henkilöä, jossa lastensuojelu olisi ylireagoinut, vaikka suurimmassa osassa tuttujenkin perheitä, meillä myös, on kaikkien lasten vauvavuosina käynyt perhetyöntekijä säännöllisesti.


      • Aaaaaaaaaaargh
        Muksi kirjoitti:

        Hyvänen aika, millaisessa ympäristössä oikein elät, kun tunnet useita niin kamalia tapauksia? Tämä avasi silmät todella, itse tiedän omasta suvustani yhden lapsen, joka elää sijaisperheessä viidettä vuotta (päihdeongelmainen yh-äiti), mutta en yhden ainoaa henkilöä, jossa lastensuojelu olisi ylireagoinut, vaikka suurimmassa osassa tuttujenkin perheitä, meillä myös, on kaikkien lasten vauvavuosina käynyt perhetyöntekijä säännöllisesti.

        Olen ammatiltani luokanopettaja ja olen nähnyt näitä tapauksia niin paljon, että minä en enää koskaan tee yhtäkään lastensuojeluilmoitusta, en yhtäkään. Lastensuojeluun ei ole mitään luottamista, se reagoi silloin kun ei pitäisi ja jättää reagoimatta silloin kun ehdottomasti pitäisi. Tämän tietää jokainen lastensuojelun kanssa tekemisissä ollut.


      • kukkeliskuuvaan
        Aaaaaaaaaaargh kirjoitti:

        Olen ammatiltani luokanopettaja ja olen nähnyt näitä tapauksia niin paljon, että minä en enää koskaan tee yhtäkään lastensuojeluilmoitusta, en yhtäkään. Lastensuojeluun ei ole mitään luottamista, se reagoi silloin kun ei pitäisi ja jättää reagoimatta silloin kun ehdottomasti pitäisi. Tämän tietää jokainen lastensuojelun kanssa tekemisissä ollut.

        Ok. No tällä logiikallahan jos jossain perheessä lasta hakataan, on ihan vaan parempi olla hissun kissun, että lastensuojelu sitten reagoi, vai ylireagoi, vai siis miten se meni? Ja mielellään kaikista normiperheistä tehdä lasuilmot, ettei vahingossa kukaan tee mitään mielivaltaisia selvityksiä omin päin :)


    • molempi parempi

      Sijaisvanhempia on sekä hyvin toimivia että surkeasti toimivia. Näin vaan on. Molemmat on tullut kohdattua.

    • musta kolmiyhteys

      Ydin on siinä, miten kolmio omat vanhemmat / sukulaiset, sossut ja sijaisvanhemmat toimivat yhdessä. Joiltakin sijaisvanhemmilta tuollainen ei suju sitten millään. Sitten on näitä sijaisvanhempia nuolevia vanhan sukupolven sossuja, jotka keksivät rajoituksia vanhemmille / sukulaisille pienimmästäkin sijaisvanhemman ininästä.

      Enemmän minulla on kokemusta siitä, että sossu ja sijaisvanhempi ovat yhdessä liitossa omia vanhempia / sukulaisia vastaan.

    • Eihän se toki

      mukavalta tunnu, mutta tärkein on kuitenkin lapsen etu.
      Itsekin kuuntelin aikoinaan kun sijoitetun äiti soitteli ympäripäissään ja väitti, ettei edes juo alkoholia. Minä olin kuulemma lapsen ryöstänyt ja vienyt kauas, vaikka tämä äiti oli mielestään maailman paras.
      Lapsen isä, alkoholisti hänkin, oli kuitenkin toista mieltä.

      • oma suu lähinnä

        Ai että kaikki sijaisvanhemmat tuntevat lapsen edun. Älä nyt naurata. Joillain on se oma etu ja jopa oma suu lähinnä.


      • Eihän se toki
        oma suu lähinnä kirjoitti:

        Ai että kaikki sijaisvanhemmat tuntevat lapsen edun. Älä nyt naurata. Joillain on se oma etu ja jopa oma suu lähinnä.

        Kaikki sijaisvanhemmat? Siis en todellakaan ymmärtänyt, että aloittaja kuvittelisi minun tuntevan "kaikki sijaisvanhemmat".
        Tottahan minä kirjoitin vain meidän tilanteestamme. Vaikka tunnenkin muita sij.vanhempia niin en tiedä heille sijoitettujen taustoja. Eikä minua kiinnostakaan tietää, heillä saa olla oma yksityisyytensä.

        "Joillain on se oma etu ja jopa oma suu lähinnä."
        Tällaisia sijaisvanhempia en onneksi tunne.


    • nonnis11

      Jep ja biovanhemmat on kaikki ihan enkeleitä, jotka haluavat aina parasta lapselle. Ihan muuten vaan joku joskus mielivaltaisesti ottaa lapset rakastavasta kodista, eiks jeh :)

    • kuinkas kävikään?

      Joo, mutta oletushan on että sijaisvanhemmat ovat kaikki tyynni niitä enkeleitä, mutta...?

    • Koti on koti

      Ei ole oikeaa eikä väärää vastausta näihin asioihin..
      Loppujen lopuksi sijaisvanhemmat tietävät
      sossuja paremmin perheen tilanteen...
      Meillä yhden lapsen vanhemmat saivat elämänsä järjestykseen-
      ja meidän piti tehdä aloite sossuille päin että eikö voisi jo ajatella lapsen kotiuttamista...
      Tietysti tämä oli myös biovanhempien toive-
      mutta halusivat että me tuomme asian esille....
      Kun lapsen biologinen koti on se lapsen koti...
      Nyt lapsi ja vanhemmat ovat yhdessä ja hyvin tuntuu menevän...
      Lapsi käy meillä kerran kuukaudessa tukikäynnillä.....
      Saamme olla lapsen elämässä tukevana aikuisena mukana...

    • Unhappy12

      Kuulostaa oikein hyvältä, että teillä jatkuu lapseen suhde, monilla se valitettavasti katkeaa. Itse olen nyt siinä tilanteessa että pitkäaikanen tukilapsemme sijoitetaan sijaisperheeseen yllättäen. Meilel ei siis kerottu tilannetta. Tapasimme ko perheen
      yllättävässä tilanteessa kun olimme tukilapsemme syntymäpäivillä.
      Sijaisperheen äiti istui viereemme ja kysyi minulta, että tiedänkö kuka kän on. En tietenkään tuntenut tai tiennyt hänestä mitään. Sitten tajusin, että jotain on nyt tekeillä tukilapsen suhteen. Kerroin sitten me olemme lapsen tukiperhe ja haluamme myös jatkossa olla tämän lapsen elämässä mukana.
      Ko. tuleva sijaisäiti sanoi mulle, ettei heillä ole tarvetta tukiperheelle.
      Hämmästyin vastausta koska onhan ajateltava lapsen etua. Tukilapsemme on niin kiintynyt meihin ja haluamme olla hänen elämässään mukana. Tukilapsella ei ole kovin paljon läheisiä suhteita muihin ihmisiin ja olisi mielestäni tärkeää lapsen saada säilyttää myös olemassaolevat kontaktit
      En ymmärrä miten se olisi pois sijaisperheeltä jos tukiperhe haluaa pitää yheyttä ja tavata lasta myös jatkossakin!!

    • näe paikkasi

      Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tukiperhe on nimensa mukaisesti tukiperhe. Tukiperheen tehtävä ei ole ITSEKKÄÄSTI jäädä roikkumaan lapsesta, vaan olla valmis luopumaan suhteesta silloin, kun se on ajankohtaista. Minulle ovat viranomaiset joskus jopa sanoneet, että tukiperhe on sitä varten, että lapsen vanhemmat jaksavat paremmin. Olen lisäksi ymmärtänyt, että tukiperheys sovitaan usein vuodekeksi tai kahdeksi yhdelle lapselle / perheelle.

      Tiedän tapauksen, jossa sijoituksen jälkeen kotiin palaava lapsi viranomaisten toimesta "velvoitettiin" jatkamaan sijaisperheessä tukilapsena. Se oli huostan purkamisen ehto. Mutta mitä sitten paljastuikaan? Lapsi alkoi todella pitkän ajan kuluttua terapiassa kertoa kaltoinkohtelusta, jota oli saanut kokea ko. sijaisperheessä. Tukiperheys tietenkin lopetettiin heti ja vasta sitten lapsi pikkuhiljaa alkoi käsitellä enemmän ja enemmän kokemaansa väkivaltaa.

      Mielestäni jokainen tapaus on käsiteltävä yksilöllisenä, eikä mitään tiettyä SAA JATKAA tilanteessa kuin tilanteessa tule olla olemassa. Joskus vaan on hyvä katkaista siteet johonkin tukiperheeseen, jos esim. uusi elämäntilanne vaatii lapselta paljon sopetutumista ja toisaalta tuo tilalle uusia ihmissuhteita. Tällöin tukiperheeltä on parasta tukea, että osaavat vetäytyä vähin äänin.

    • toinen kaupunki

      Tukiperheeksi kannattaa lähteä vain sellaisten, jotka osaavat käsitellä tunteitaan ja uskaltavat kokea pieniä pettymyksiä. Esim. silloin, kun tukisuhteessa oleva lapsi on saanut jotain parempaa, eikä enää tarvitse tukiperhettä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      91
      1595
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      172
      1263
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      104
      1090
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      1037
    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      86
      930
    6. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      68
      861
    7. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      44
      858
    8. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      61
      779
    9. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      753
    10. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      748
    Aihe