Uskoisin etten ole ainoa joka on jäänyt kaipaamaan jatkoa muutaman kuukauden takaisiin upeisiin novelleihisi. Sanoit silloin että julkaiset ne jossain joskus syksymmällä ja että ilmoitat sitten mistä niitä voi etsiä. Kerro ihmeessä jotain lisätietoja mistä ja millä nimellä novellisi löytyvät! Nimim. Se joka sinua useasti rohkaisi julkaisemaan novellisi
SINULLE OLKINAINEN!!!
Lukija
73134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinä kävi niin, että tarina paisui... ja olen kirjoittanut noin 170 sivua ... työstämätöntä tekstiä. Koska muistit ja pyysit, on tässä yksi tarina ...enkä unohda kertoa, kun koko tarina on valmis.
t. olkinainen
Hiljalleen naisen lepattava sielu rauhoittui, hengitys syveni ja kaaoksen tilalle, mieleen astui tyhjyys ja rauha. Naisen aistit olivat valpastuneet äärimmilleen, hän oli valmis miestä varten, kuin maalaamaton puhdas kangas, joka odottaa, tullakseen maalatuksi. Hiljaa mielessään hän kuiski: ’Maalaa minuun, jaa kanssani, kauttani, kaikki ne tunnot ja tunteet jotka itseesi olet kasannut. Teemme matkan yhdessä. Kerro minulla. Kuulen jokaisen henkäyksesi, jaan jokaisen tunteen: tuskan, paineen, kärsimyksen, ilon, vapautuksen ja nautinnon.’
Nainen avasi hitaasti silmänsä, etsi miehen katsetta, ja löydettyään, kuiskasi hiljaa: ’Sir’. Pää painui raskaana vasten hartioita, paljastaen naisen kaulan, kertoen sanoja selvemmin, naisen olevan valmis, yhteiseen matkaan.
Mies hyväili sormenpäillään naisen kaulaa, näki miten kosketus sai naisen ihokarvat elämään. Hitaasti mies avasi naisen kimonon, sen mustan jossa kolibrit imivät mettä liljoista. Nainen ei liikahtanutkaan, vain nännipäät kovenivat ja iho niiden ympärillä kipristyi. Mies painoi huulensa melkein kiinni naisen rinnan ihoon ja odotti, siirtyi hetki hetkeltä lähemmäs nänniä. Odotus
sai naisen jännittymään, värisemään. Hengitys oli katkonaista, pinnallista. Pehmeän ja lämpimän, kostean suun painuminen vasten naisen nännipihaa sai tämän vaikertamaan.
Taas mies odotti, antoi naisen palautua, ja kuullessaan hengityksen tasaantuvan, ja tuntiessaan rinnanpään rentoutuvan vasten kieltään ja naisen odottavan, kuulevan, hän imaisi nännin ja nänninpihan suuhunsa ja imi voimakkaasti, niin, että melkein tunsi veren maun suussaan.
Nainen parahti ja vaikersi, mutta edelleenkin piti kaulansa avoimeksi taivutettuna ja kätensä sivussa, yrittämättäkään estää miestä. Ilmassa leijui naisen nautinnon tuoksu, ja mies jatkoi matkaansa, tehdäkseen samoin, naisen toiselle rinnalle.
Valmistautuessaan tulevaan, nainen varmuudeksi ujutti kätensä pakaroittensa alle, että ei refleksinomaisesti siirtäisi niitä rintojensa suojaksi, vaan kykenisi kuuntelemaan miestä ja hänen huuliensa kuisketta. Maistettuaan naisen toistakin rintaa. Mies vetäytyi aavistuksen ja katseli huultensa töitä. Naisen kaulan ja rintakehän iho hehkui, suonen kiivas syke näkyi selvänä kaulalla ja nännit työntyivät rinnoista esiin, kauniin tummanpunaisina, kuin kaksi juuri kypsynyttä kirsikkaa.
Nainen hengitti kiivaasti, silmät kiinni puristettuina ja hellästi mies, kädellään tukien, nosti naisen taakse kallistuneen pään pystyyn ja katseli naista syvälle silmiin.
’Pelkäätkö’, mies kysyi. Nainen nyökkäsi aavistuksen, ei kyennyt vielä puhumaan. ’Haluatko, että lopetan?’ Nainen ravisti päätään. ’Muistatko, mitä on tehtävä, jos perimmäinen tunne ei ole nautinto?’ Nainen nyökkäsi. ’Sano se ääneen, mies vaati.’ ’On lopetettava’, nainen kuiskasi. ’Hyvä tyttö, mies sanoi, kasvoillaan nautinnon sävyttämä hukanhymy ja veti naisen kainaloonsa, rutisti hellästi ja antoi vartalonsa heijata ja naisen tuuditella sylissään.
Naisen oli hyvä olla sylissä. Hän tiesi, että matka oli alussa, tiesi että mies veisi heidät tänään uuteen maailmaan, syvyyksiin jossa he eivät koskaan vielä yhdessä olleet käyneet. Mies opettaisi hänelle jotain itsestään, miehen nautinnosta, tavasta tuntea ja kokea. Jakaisi sen mitä ollessaan uros, elukka, mies tuntee ja haluaa. Suurempaa lahjaa, ei nainen voinut kuvitella, kenenkään osaavan tai voivan naiselleen antaa.
Mies lopetti naisen tuudittelun. Antoi vain ruumiinsa jännittyä, ja liikkeen pysähtyä. Käden silitellessä, leikitellessä naisen hiuksilla, alkoi hän puhella, liki tavalliseen keskustelusävyyn: ’Olit aikamoinen vittu eilen’. Mies antoi sormenpäidensä leikkiä naisen reidellä, saaden ne automaattisesti puristumaan aavistuksen yhteen. ’Vittu, jolle olisi mukavaa vähän opettaa kärsivällisyyttä’, mies jatkoi antaen sormensa hitaasti upota, läpi naisen karvoituksen ja yhteen puristuneiden reisien, kostuneille huulille. Miehen ääni oli paksu, ja siitä kuului miehen oma kiihotus, vaikka puhellessaan, mies naisen kuvitelmien mukaan, yritti esittää välinpitämättömämpää. Nainen avasi aavistuksen omia reisiään ja vastasi kiihotuksen kähentämällä äänellä: ’Voidakseen opettaa toista kärsivälliseksi, on oltava sitä itse,’ ja antoi lantionsa keinua hitaasti vasten miehen sormea.
Miehen käden liike pysähtyi. Hän katsoi naista silmiin. Kasvoillaan voitonriemuinen virnistys, ilme joka kertoi naisen langenneen, miehen onnistuneesti virittämään ansaan. ’On se hyvä, että narttuni tiedostaa noin hyvin Masterinsa tarpeet’, mies totesi, äänen samalla muuttuessa nautinnonkarheaksi, suorastaan rivoksi.
Mies tarttui naista, tukevasti, mutta ei kuitenkaan repien, takaraivon hiuksista, taivutti tämän katseen silmiinsä ja kysyi: ’Mitäpä pikku narttuni on ajatellut asian eteen tehdä?’ Naisen mielessä ehti, muutaman sekunnin aikana, pyöriä kymmenen näsäviisasta ja nokkelaa vastausta. Kiusaus venytellä ja vastata, että narttu hän voisi olla, mutta 180 sentin varrella varustettua amatsonia on vaikea muuttaa pieneksi, oli suuri. Tai jos vihjaisisi omien käsien onnesta, tai…
Miehen, hiuksissa kiristynyt, kuin ajatukset tunteva, ote piti kuitenkin huolen siitä, että nainen, ei lähtenyt itselleen niin tyypilliselle, viisastelujen tielle.
Ärsyyntyminen, ja muistikuvat taas siitä, mitä edellisellä kerralla, naisen pirullisesti leikkiessä, aulista ja ystävällistä, orjatarta pukuhuoneessa, oli käynyt, tukkivat senkin pakotien.
Nainen ei siis kyennyt, eikä osannut vastata, ja joutui vain katsomaan miestä silmiin, kehon väristessä erittyneestä adrenaliinista ja kiihotuksesta. Ilmeen, yhteen puristuneiden hampaiden ja niiden välistä purkautuvan sihinän paljastaessa, miehen saaneen naisen sielun seinää vasten.
Miehen voitonriemuinen virnistys, sai naisen kirahtamaan ääneen ja ilmeen vääntymään hetkeksi irvistykseksi. Mies vain piteli naista hiuksista ja nautiskeli, odotti hetkeä jolloin nainen olisi valmis, seuraavaan siirtoon.
Nainen kasasi itseään, hengitys alkoi tasaantua. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuunnella, mitä mies tulisi tekemään. Miehen sanat, ’minä vien, sinä vikiset’, kaikuivat naisen päässä ja nautinnon ja hämmennyksen puna lehahti hänen poskilleen. Nainen tajusi, että jatkaakseen, mies tarvitsi omille paineilleen purkautumista. Hänelle se olisi vasta alku, keino tehdä matkasta itselleen kokonainen ja nautinnollinen, ilman liiaksi paisuvaa turhautumisentunnetta ja kiirettä. Keino taata se, että nainen ’kituisi’ taatusti miestä enemmän. Ajatus tuntui naisesta, toisaalta raivostuttavalta ja toisaalta suunnattoman nautinnolliselta. Niinpä, miehen nostaessa naista hiuksista sohvalta ja painaessa tätä, pylly pystyssä, vasten sohvan selkänojaa ja himonsa karhentamalla äänellä hokiessa, vitun huora, nautti nainen tuosta kiihkosta. Ja uikuttaen kiimassaan hiljaa, totteli miestä.
Mies oli riuhtaissut naisen kimonon helmat ylös. Kädellään hän levitti naisen kosteutta, valuvaa märkyyttä naisen reisiin ja liukasti sillä penistään. ’Purista narttu jalkasi yhteen mies murisi’, kiiman kiristämien hampaittensa välistä, ’äläkä liiku!’ Miehen kädet kiristyivät naisen lantion ympärille, sormet upposivat kipeästi lihaan. Ja mies nai naista, tämän reisien väliin. Miten nainen olisikaan halunnut miehen sukeltavan sisäänsä ja mies upottaa peniksensä naisen sisään. Mutta, mies vain puristi otetta naisesta, antoi peniksensä soutaa reisien välissä ja suunsa hokea, ’vitun huora’, kunnes laukesi ja lämpimät spermaryöpsähdykset valuivat pitkin naisen yhteen puristettuja reisiä. Miehen lauetessa, nainen vaikersi, turhautumistaan, ääneen! Mies antoi itsensä valua rentona lattialle makaamaan, hyrähdellen helpottavasta olosta ja siitä rentoudesta minkä orgasmi, olipa se saatu millä tavalla hyvänsä, hetkeksi ihmiselle antaa. Nainen huohotti vielä vasten sohvanselkämystä, silmät kiinni, nieleskellen alkukantaista pettymystään jota väistämättä tunsi.
Mies katseli naista, sammakkoperspektiivistään, hitaasti valuvia spermanoroja ja tunsi sisällään miehistä tyytyväisyyttä, jotain samankaltaista mitä villieläimen maatessa, vatsa kylläisenä, hitaasti mureutuvan paistinsa päällä, voisi kuvitella tuntevan. Naisen liikahtaessa, tehdessä ensimmäisiä nousemisen eleitä, mies tarttui tätä nilkasta, puristi niin, että nainen tunsi otteen auktoriteetin ja varoitti: ’Olenko minä antanut sinulle luvan liikkua?’ Otteen kiristyessä, nainen hillitsi itsensä ja kuiskasi varovasti: ’Anteeksi ’,ja pysyi paikallaan, vaikka koki tilanteen alistavuudessaan hämmentäväksi.
Levitähän pikkuinen vähän jalkojasi, mies komensi, äänen pysyessä kermaisen rauhallisena, ja käden otteen silti muistuttaessa, sanojen painoarvosta.
Nainen henkäisi, puri hampaitaan, häpeilyn tunteen hulvahtaessa ylitseen. Makasihan mies lattialla, saaneen raukeana ja nainen, oli selvästi puutteessa ja altavastaajana.
’Mies sanoi vähän’, nainen ajatteli, ja otti pienen haara-askeleen. Mies ei sanonut mitään, kiristi vain sormiaan nilkan ympärillä, saaden naisen vaikertamaan hiljaa ja ottamaan haara-asennon, jossa miehellä oli suora näkymä naisen, märkään ja turvonneeseen jalkoväliin.
Miehen käheä naurahdus ja pirullinen hyminä, tuntui kiipeävän häpeänsekaisen nautinnon kiemuroina pitkin naisen reisiä, suoraan naisen vaginaan, saaden nautinnon sykähtämään naisen kohdunnipukassa asti. Ja nautinnosta kielivä hiljainen yninä karkasi itsestään naisen huulilta.
Aallon läikähdettyä, mies vain jatkoi. ’Kyykisty hitaasti’, hän komensi. Nainen keskittyi hetken ja lähti hitaasti kyykistymään, jalat harallaan, itseään sohvan selkämykseen tukien.
Taas, otteen kiristyminen nilkassa kertoi, että mies halusi naisen pysähtyvän. Mies ei puhunut mitään, piti vain naista odottamassa, herkistäen tätä äärimmilleen. Sormet hyväilivät naisen nilkkaa, ja nainen oli koko ajan hyvin tietoinen miehen kädestä ja katseesta. Käden irtoaminen, kosketuksen loppuminen, sai naisen lantion painumaan kohti sohvan selkämystä ja pakarat jännittymään. Nainen odotti, mitä tulisi tapahtumaan.
Untuvankevyt hipaisu. Suunnattoman nautinnollinen, miehen sormen kevyt liuku, pitkin naisen välilihaa, sai koko naisen lantion lihaksiston supistumaan. Kosketus loppui, ja nainen vain huohotti hiljaa. Kaikki hänessä valmistautui ja odotti, rukoili, että mies koskisi vielä uudestaan. Ja kun sormenpää kevyesti lähti uudelleen kulkemaan samaa nautinnon reittiä, nyyhki nainen, vaikersi, eikä hänen maailmassaan ollut kuin tuo jumalainen kosketus ja sen tuoma nautinto, ja nautinnon mukanaan tuoma pakahduttava jännite joka kasaantui, rakensi patoa jonka yli tuo kertyvä energia lopulta murtautuisi, muuttaen jännitteen kipunoivaksi nautinnon kurimukseksi.
Valmistautuessaan kolmanteen miehen kosketukseen, kuuli nainen tämän hiljaa kuiskaavan: ’Kärsivällisyyttä, pikkuinen, kärsivällisyyttä, sitähän sinulle lupasin tänään opettaa. Nyt on aika, pitää pieni tauko.’ Vain vaivoin nainen kykeni pitämään itsensä kasassa niin, ettei pettymys muuttunut turhautuneen naisen itkuksi ja ulinaksi. Rakkaus miestä kohtaan, ja luottamus, syvä tietoisuus siitä, että tie, mitä mies naista kuljetti, olisi suuren nautinnon tie, sai naisen antamaan itselleen luvan, pudottautua maahan, romahtaa selälleen, ja huutaa ääneen puristua sikiöasentoon, kädet tykyttävän vulvansa päälle painuneena, ja ulvoa.
Toivuttuaan vähän, nainen tavoitti katseellaan miehen ilakoivat silmät, ja kuuli miehen sanovan: ’Älä kuvittelekaan, että tämä tähän loppuu, haluan vain, että käymme pesemässä nuo kuivuneet spermat kintuistasi.’
Nainen makasi lattialla ja kuuli miten mies laski vettä kylpyammeeseen. Naisella ei ollut saunaa, vaan aikanaan hän oli talon remonttia tehdessä, päätynyt muuttamaan saunatilat suureksi ja viihtyisäksi kylpytilaksi, jossa keskeisenä osana oli suuri laatoitettu kylpyamme, sellainen jota lapset pienenä olivat, kavereittensa kanssa, kutsuneet uima-altaaksi. Kylpyamme oli rakennettu vanhaan löylyhuoneeseen jonka seinät oli kaakeloitu merenvihertävillä sävyillä. Ammeen laitoja kiersi tasanteet joilla oli helppo säilyttää kaikkea mitä kylvyssä saattoi kuvitella tarvitsevansa ja lisäksi seiniin oli pultattu kromatut kaiteet joissa elämäntilanteiden mukaan oli aikanaan ollut roikkumassa milloin mitäkin. Nainen muisti, miten lasten ollessa pieniä, kaiteiden väliin oli tungettu kylpyleluja kuivumaan. Kouluikäiset olivat säilyttäneet niissä snorkkeleitakin. Mutta nykyään, niissä oli korkeintaan pyykinkuivatuksesta unohtuneita 45 numeron urheilusukkia, huolimatta aiheeseen liittyvästä kroonisesta motkotuksesta.
Ylellisen kylpyhuoneesta teki ammeen päällä oleva kattoikkuna. Miten nautinnollisia hetkiä sitä saattoikaan viettää myöhäisillan kylvyssä, kuuman tuoksuvan veden syleilyssä, tähtiä katsellen, tai pilvien liikkeitä päivällä, sateen lasiin piirtämiä kuvioita sadesäällä, jääkiteiden muodostamia kuvioita talvipakkasilla, mitä milloinkin. Amme oli erotettu muusta kylpyhuoneesta lasitiiliseinällä ja suihkukaappi mahdollisti sen, että kylpijällä oli ammeen vallattuaan aikaa ja rauha.
Veden lorina lakkasi ja nainen tiesi miehen kohta tulevan hakemaan häntä. Lattialla makaaminen ja jännitteen helpottuminen hetkeksi oli tehnyt naiselle hyvää. ’Niin, se miehen sanoma pieni tauko, oli paikallaan, vaikka sitä äsken, perkele, en kyllä ymmärtänyt,’ hän ajatteli. Nainen kuuli miehen paljaitten jalkojen läpseen, lähestyvät askeleet, mutta piti silmänsä kiinni, ja odotti.
Askelten pysähtyessä, hän raotti silmiään ja näki miehen seisovan vieressään ja katselevan.
Katseiden kohdatessa, ensimmäinen ajatus naisen mielessä oli :’Hukkamies, matka jatkuu siis.’ Nainen ei osannut kuitenkaan kuvitella miten. Miehen silmät eivät sitä kertoneet.
Nainen saattoi kuvitella vain sen, miltä miehen silmissä näytti. Kimono auki, itkun valuttamat meikit, kädet jalkojen välissä, spermaroiskeita ja aavistuksen uhitteleva katse. ’Vittu, vaikka tappaisit, en tästä muuksi muutu’,huomasi nainen ajattelevansa,’ ja suupieliensä kiristyvän uhmakkaiksi. Tasaisen rauhallisella äänellä, mies kehotti naista: ’Tulehan siitä suihkuun.’ Nainen nousi, käveli muutaman askeleen miehen jäljessä ja antoi matkalla, kimononsa valua eteisen lattialle.
*
Nainen sulki suihkun, tuntui hyvältä kun hiukset roikkuivat märkinä ja sileinä pitkin selkää, se tunne naisen mielessä liittyi puhtauteen. ’Ja nyt kylpyyn’, mies sanoi ja odotti kylpytilan oviaukossa. Liki ajattomassa, unenomaisessa tilassa nainen istahti kylpyammeen reunalla olevalle askelmalle ja hitaasti, veden lämpöön totutellen, laskeutui altaaseen. Vesi tuoksui hennosti limetille, ja tuoksuun sekoittui lasihyllykössä palavien tuikkujen aavistuksen makea mango.
Nainen asettui puoli-istuvaan asentoon, selkä vasten ammeen seinää, ja anto niskansa levätä ammeen reunalla. Hitaasti mies liukui myös veteen ja nojasi toiseen päätyyn samalla tavoin. Jalat limittäin, muuten koskematta toisiaan he makasivat veden sylissä. Jossain tietoisuuden ja alitajunnan rajamailla, naisen mielessä soivat Boleron alkutahdit, odotuksen nautinnollinen kihelmöinti ja rakkaus matadoriin. Nautinnon aallot olivat kuin matadorin viitta. Välillä tuo mies antoi punaisen silkin sokaista, välillä käänsi viitan mustan puolen vasten naisen kasvoja, eksyttäen. Harkitut miekan pistot lisäsivät taistelun tanssin kiihkoa,
häivyttivät ympäriltä kaiken muun. Lopulta he olisivat yhtä, kuten matadori ja härkä miekan lävistäessä härän sydämen.
Vähitellen nainen alkoi taas aistia ympäristöään. Hän tunsi miehen katseen kasvoillaan, avasi silmänsä ja antoi nälkänsä näkyä. Rauhallisin liikkein, hiljaisena, otti mies tasanteelle varaamansa pitkät pehmeät, mutta tukevat, muutaman sentin levyiset kangaskaistaleet. Hän kietoi kaitaleet naisen käsiin ja jalkoihin niin, että paino jakautui leveämmälle ihoalueelle tasaisesti. Sen jälkeen mies sujautti naisen kaulaan kellukekauluksen joka tuki naisen niskan , ei tarvinnut jännittää sitä, eikä pelätä sidottuna hukkuvansa. Kun mies oli sitonut naisen käsien nauhat seinän kaiteisiin, kiinnitti hän myös jalat, jättäen jaloille ja lantiolle liikkumavaraa, enemmän kuin käsille niin, että halutessaan nainen saattoi asettaa jalkapohjansa vasten ammeen takaseinää ja keinua, veden kannattamana, edes takaisin. Lisäksi mies lisäsi vielä pari nauhakaistaletta naisen ristiselän ja lantion alle nostamaan naisen lantion sellaiselle tasolle, että iho vain juuri ja juuri jäi veden alle.
’Olet kuin perhonen hämähäkin verkossa, kuin naitava keinulauta’ mies sanoi, ihaillen kättensä töitä, silittäen naisen vatsaa ja rintoja veden alla. Äänestä nainen kuuli miehen kiihotuksen.
Saanko peittää silmäsi, mies kysyi, ja kiihotukseltaan sanattomana, nainen vain sulki silmänsä hetkeksi, myöntymisen merkiksi. Miehen huulilta karkasi nautinnon ähkäisy, naisen myöntyessä. Ja kumpainenkin heistä, tunsi tuon ähkäisyn nivusissaan. ’Joudun naimaan sinua kohta uudelleen, rauhoittuakseni’, mies naureskeli, saaden naisen hävyn supistelemaan jo pelkästä ajatuksesta. ’Mutta, en nyt sentään ihan vielä’, mies jatkoi, tietäen naisen tietävän, miten valta siitä, koska ja mitä ja miten, oli nyt todella selkeästi, vain miehen käsissä. Ja naisen tempoillessa ’verkossaan’ mies hymisi ääneen nautinnostaan.
Tulen kohta takaisin, kunhan olet rauhoittunut, mies sanoi ja jätti naisen totuttelemaan uuteen olotilaansa. Reuhtoessaan nainen ei kuullut kuin veden loiskeen vasten niskakelluketta.
’Ei pääse tästä nyt mihinkään’, nainen ajatteli. ’Olen juuri siinä missä haluan olla ja reuhdon, typerää, idioottimaista.’ Mieli oli sekava. Vesi oli lämmintä, hihnat kannattelivat. Kun vain pysähtyi kuuntelemaan, oli makaaminen veden syleilyssä enemmän nautinnollista, kuin epämiellyttävää. Ja vain makaamalla hiljaa, oli mahdollista kuulostella mitä ympäristössä tapahtui.
Missä mies oli? Oliko hän reuhtonut kauan? Ainakin iho, suun ympärillä, tuntui suolaiselta. Nainen yritti maata mahdollisimman hiljaa. ’Mies lupasi palata kunhan rauhoitun, hänen on pakko tulla kohta, jos makaan aivan hiljaa’, ajatteli nainen. Reuhtomisen jälkeiset aallot keinuttivat naista vielä hiukan, ihon päällä oleva vesi tuntui viileämmältä kuin naisen alla oleva. ’Olen kuin kala verkossa, keinun kuin se lokki rantavedessä. Odotan raatokärpäsiä ja kalanpoikia. Kosketukset, miehen kosketukset, hipaisut, ovat kuin viileitä kaloja uimassa ympärilläni.’ Ajatus liukkaasta kalasta uimassa naisen sisään, sai tämän ynähtämään nautinnosta. Silloin miehen ääni sanoi: ’Mitäs se tyttöni täällä oikein ajattelee.’ Nainen tajusi miehen saattaneen katsella vaikka kuinka kauan. Ja hän kykeni vain ynähtämään, nännien jännittyessä entisestään.
Mies laskeutui ammeeseen todeten: ’Uh, onpa tämä vesi jäähtynyt,’ Nainen kuuli miten tulppa aukaistiin ja tunsi veden virtauksesta miten viemäri imi sitä kitaansa. Viileä ilma tuntui kosteaa ihoa vasten kylmältä, ja mitä alemmas vedenpinta painui, sitä alemmas painui myös naisen pää, lantion pysyessä alla olevien hihnojen avulla edelleen koholla. Kunnes mies taas sulki tulpan ja kallistuminen pysähtyi. Tasapainottaakseen epämukavaa asentoaan, naisen oli taivutettava jalkansa ja leveässä haara-asennossa yritettävä etsiä tukea ammeen reunoilta. Lopulta mies armahti naista, ja tasapainotti tämän asentoa asettamalla kämmenensä naisen reisille. Ilmavirran viilentämällä ihollaan nainen tunsi miehen kuuman hengityksen, ja sen miten tuo lämmin hengitys, läheni ja läheni hänen avattua jalkoväliään. Tukien naisen reisiä kyynärpäillään, mies vapautti kätensä ja avasi naisen häpyhuulet käsillään ja upotti huulensa naisen vakoon, imien avoimella suullaan ja antaen kielensä upota hetkeksi syvälle naisen sisään. Imu, tuo sisään tunkeutuva kieli ja mieleen välähtävä mielikuva, sisään työntyvästä ankeriaasta saivat naisen parahtamaan ääneen nautinnosta.
Viivytellen mies irrotti huulensa naisen vulvasta. ’Olet lionnut tunnin täällä altaassa, ja vittusi maistuu kiimalta edelleen, miten se on mahdollista? mies kiusoitellen ihmetteli.
Nainen kuuli miehen avaavan vesihanan, ja säätävän käsisuihkuun sopivan lämmintä vettä. Kauhukseen hän huomasi veden lorinan saavan paineen rakossa tuntumaan sietämättömältä. Järkyttyneenä havainnostaan, nainen alkoi valittaa ääneen. Äänen hädän kuullessaan, mies sulki hanan ja katsoi naista huolestuneena, kysyen: ’Mikä hätänä?’ Melkein itkien nainen sopersi: ’Voi kulta, minua pissattaa.’ Mies ei malttanut, tai halunnut olla kiusaamatta naista. Suun vetäytyessä naurunvirneeseen ja äänen paljastaessa hymyn, sanoi hän naiselle: ’Mutta kulta, mehän olemme sopineet, että ei pissa eikä kakkaleikkejä.’
Naista itketti harmista ja hämmennyksestä. Itketti ja aavistuksen hysteerisenä naurattikin. Miten konkreettiselta avuttomuus tässä tilanteessa nyt tuntuikaan. Miten helppo oli mieheen nautinnossa luottaa, mutta hädän hetkellä, todellisen hädän, naisen mieli nauroi ironisesti, sitä joutuikin nöyrtymään. Oli nieltävä ylpeytensä. Sielun oli antauduttava autettavaksi. Sellaisena hetkenä, oli oltava ihminen.
Nainen itki, kurotti päällään, käsillään kun ei kyennyt, kohden miestä ja tuntiessaan miehen kasvojensa lähellä, painoi päätään vasten miehen reittä ja kuiski: ’Auta minua,’ ja itki ylpeydessään katkerasti. Mies kyykistyi naisen viereen. Hän antoi huuliensa hyväillä naisen poskea ja ohimoa, lämpimän hengityksen silittää ja rauhoittaa naista. Hiljaa, äänellä jossa oli kiihotuksen tuoma karheus, mies kuiskasi naisen korvaan: ’Rakas, en ole koskaan nähnyt, olen aina halunnut nähdä, mistä naiset pissii.’ Hengitys hyväili, ja mies jatkoi: ’Jaathan, olethan valmis, jakamaan senkin kanssani?’ Kasvot vasten miehen rintaa, kyynelten valuessa liinan alla tiukasti suljettujen luomien lomitse, nainen kuiskasi, nyökkäsi ja kuiskasi :’Autathan minua,’ ja itki. ’Shhhhhhh’, mies rauhoitteli, ’Odota ihan pieni hetki.’
Mies avasi suihkun, asetti sen naisen rinnalle lämmittämään tätä lämpimällä vedellä ja meni turhia pitkittelemättä hakemaan jotain. Nainen kuuli vain ääniä joita ei osannut tulkita ja odotti. Hihnojen paino tuntui selässä. Mies tuntui asettavan jotain ammeen peräpäähän. Nainen ei tiennyt sen olevan kylpyhuoneen peili jonka mies oli liu’uttamalla saanut helposti irrotettua kannattimistaan.
Kuului tulpan irtoamisen ääni ja samassa mies olikin taas naisen vieressä, asettuen niin, että tuki kehollaan naista, piti tätä sylissään kuin synnytysjakkaralla. Mies suihkutteli naisen ihoa lämpimäksi ja rauhoitteli äänellään. Pisaroiden osuessa peiliin, kuului ääni kuin ikkunalasiin olisi satanut, vaikka nainen ei sitä, mistä ääni tuli tunnistanutkaan. Kastelemalla peilin mies piti sen kirkkaana, huurtumattomana. ’Kulta, nyt vain odotellaan, olet turvassa tässä sylissäni, voit pissata ihan rauhassa’, mies kuiski ja samalla pienin puraisuin hellitteli naisen herkkää kaulaa ja korvanlehteä.
Rakon tuskallinen pinkeys, miehen kuiskailu ja puraisut saivat naisen, sekaisin. Hämmennys, avuttomuus ja suunnaton kiihotus sekoittuivat. Naisesta tuntui, että hän halkeaisi, ei ikinä kykenisi. Lämmin vesi valui pitkin naisen vatsaa, avattujen reisien välistä. Hengitykset sekoittuivat, oli vain veden lorina ja miehen syli. Nainen tunsi miten rakon sulkijalihakset lopulta antoivat periksi, miten virtsa lähti armahtavasti valumaan ja paineen purkautuminen sai naisen laukeamaan orgasmiin.
Kaikki lihakset supistelivat, nainen ulisi nautinnosta. Virtsan makea tuoksu tuntui kumpaisenkin nenään. Nautinnon myrskyn keskellä, naisesta tuntui, että se mitä hän nyt koki oli kuin miehen orgasmi, virtsan purkautuessa rytmikkäin ryöpsähdyksin ja suunnattoman paineen lauetessa, helpotuksen ja nautinnon sekoittuessa. Mies puristui naisen ympärille, puri naista kiihkon tarttuessa, kummankaan sitä edes huomaamatta, ja he huusivat yhdessä.
Nainen makasi vasten miehen syliä ammeen pohjalla. Lantion ja ristiselän alla olleet nauhat liu’utettuina polvitaipeisiin ja miehen antaessa veden huuhdella ammetta ja heitä puhtaiksi.
Nainen tunsi itsensä loputtoman väsyneeksi, tyhjäksi, uupuneeksi. Sanat olivat vielä kateissa. Ainut turva jonka nainen hetkessä tunnisti oli miehen iho, tukeva rinta vasten selkää. Siinä oli kaikki mikä edes oli oleellista. Hän vain lepäsi ja antoi kehonsa imeä itseensä voimaa miehen läheisyydestä.
Kovasti pinnistäen, sai nainen kuiskatuksi: ’Anna minulle kädet rakas, haluaisin pitää sinusta kiinni.’
Mies kurotti tasanteelle varaamansa sakset käteensä ja naisen kättä tukien, leikkasi nauhakaistaleen poikki. Naisen käsikin oli aivan voimaton ja mies, hellävaraisesti, nosti sen naisen rinnalle. Samalla tavalla, hän vapautti myös toisen käden. Puristaen naisen hellästi syliinsä ja lämmittäen tätä vedellä, mies sitten vain istui, tyynnytteli naista äänen hyminällä ja vuorotellen, leikkasi sidokset kokonaan irti naisen käsistä.
Varovaisesti naisesta irrottautuen, mies laski tämän pään ammeen pohjalle ja irrotteli myös tämän jalat niin, että nainen lopulta makasi kyljellään, kädet vasten rintaansa, aavistuksen kippurassa ammeen pohjalla, ja vain silmien side oli enää paikoillaan. Nainen oli täysin voimaton, kykenemätön liikahtamaankaan. Ja miehen kuivaillessa naisen ihoa pehmeään froteepyyhkeeseen, tämä vain hengitti.
Lopulta nainen löysi itsestään rippeen voimia, ja varovaisesti miehen avulla, ryömi pois ammeesta ja mies talutti ja tuki, vei naisen vuoteeseen, heidän yhteiseen pesäänsä, lepäämään.
Vuoteessa nainen painautui vasten miehen rintaa, takertui käsillään, joiden olemassaolosta oli nyt niin kiitollinen, mieheen kuin pieni apinanpoikanen. Ja kuiski vasten tämän ihoa: ’Rakastan sinua, rakastan enemmän kuin mitään muuta, maailmassa.’ Uupumus ja miehen läsnäolo, lämmin hengitys hiuksissa saivat naisen vaipumaan uneen. Unentokkurassa hän vielä, liki äänettömästi, huulillaan sanoja miehen ihoon piirtäen kuiskasi: ’Onneksi en ole mies,’ ja hymyili.
Upeaa, samaa taattua, herkkää ja kiihkeää Olkinainen-tyyliä! Hyvä ettet ole unohtanut meitä lukijoitasi, odotan innolla koko tarinan lukemista! Siltä varalta etten jostain syystä huomaisi viestiäsi täällä sitten kun ilmoitat tarinan julkaisusta, niin laitan varalta myös sähköpostiosoitteeni, jos viitsit ilmoittaa myös siihen, eli: [email protected].
Kiitos kun sain lukea vähän lisää, jäinkin miettimään mitä heille kuuluu!
upeaa... olin kovasti odottanut jotain!
Jos novelli julkaistaan olen takuuvarma ostaja!
On kuin kuuntelisi omaa ääntään...
Kiitos...