Eihän sitä nyt viiskymppisenä vanhoja olla, viisaita kyllä. Kivaa, että on jo elämänkokemuksia, mutta on vielä mieleltään nuori.
0Äänestä
ajattelin
Äiti. Silmissäsi näen oman kuvani, kuihtuneessa kehossasi näen elämäsi kovuuden ja huomaan että olet tullut vanhaksi. Askeleesi on lyhyt ja jalkasi ovat kankeat, kättäni puristava kätesi luinen ja kova sinisten suonten risteilevän verkon kuvioima.
Otsaltasi ja poskiltasi on poissa pyöreys eikä niillä ole elämän hehkuvaa punaa, poissa on hikipisarakin jonka muistan uurastuksesi jälkeen niillä kimmeltänenn.
Enää et hengästy liikkumisesta jalkasi eivät väsy liiasta kävelemisestä, et jaksa yksin nousta vuoteeltasi... mutta silmissäsi palaa elämän halu ja hehku joka ei ole sammunut.
Katsot minua tutkien, omaa lihaasi ja vertasi, jälkeläistäsi jonka pian jätät ikävään. Et sano mitään, mutta tiedän että mietit samaa itsekin. Haluat katsoa minua kuin muistaaksesi, tallettaaksesi kuvani mieleesi sitä hetkeä varten kun et enää näe silmilläsi, eikä katseesi tavoita elämää.
Sinunkin on ikävä... suret sitä hetkeä jolloin Sinun on lähdettävä ja me jäämme. Kuin olisit lähdössä pitkälle matkalle ja ero tuottaa kipeän tunteen... Tulevaa emme tunne ja tuttu jää taakse.
Pelkäätkö? Et kyllä näytä sitä minulle, tekekö pitkä elämä sen että on valmis ... valmiina sanomattomaan kutsuun, pelkäämättä, turvaten Jumalansa käteen.
Äiti, minun on niin paha olo, ikävöin eroamme jo nyt.. olethan siinä,..lähelläni vielä kätesi kädessäni. Kätesi on kylmä, poskille nousee kuumeinen hehku. On ilta ja aika mennä levolle. Hyvää yötä, rakas äiti, herääthän vielä aamuun ja kesäiseen päivään, auringon hehkuvaan lämpöön.
Rakastan Sinua äiti. Se rakkaus jonka opetit minulle, se palaa nyt luoksesi. Pidän kättäsi kädessäni ja rukoilen voimaa meille molemmille.
Olet viisas vanhus, valittamatta, rutisematta tyydyt elämääsi. Leveä hymy tervehtii aina kun astun sisään huoneeseesi ja muistisi on hyvä, meillä on paljon muistoja jaettavana. Äiti, toivon edes osan sinun tyytyväisyydestäsi ja iloisuudestasi siirtyvän minuun.
Äiti, halaan ja peitän sinut nukkumaan. Rakkautemme peilautuu toistemme katseessa. Hyvää yötä Äitini.
0Äänestä
johannes
Kaunis runo mutta tarviiko sitä noin sentimentaalinen olla.
0Äänestä
Kirjar
pitääkö se sanonta paikkansa?
Me, en sano vanhat, vaan kauemmin eläneet, emme aina kykene osoittamaan olevamme viisaita, vaikka sitä elämän antamaa viisautta olisikin kertynyt.
Aika muuttaa kaiken, kehitys kulkee omaa rataansa ja uutta keksitään joka päivä. Mukana ei enää pysy, mutta onko se niin tarpeellistakaan tietää ihan kaikesta ihan kaikkea. Riittäisi kun kykenisimme säilyttämään sen tiedon ja opin mitä olemme matkamme varrella viisaudeksemme keränneet.
" Mummi, sinä olet viisas," sanoi lapsenlapseni kun opetin kuinka sirpillä leikataan kauraa ja sidotaan lyhteiksi. " Mummi, kuinka sinä sen tiesit," kysyi toinen kun katseli hänelle uutta kasvia metsäpolun varrella ja kerroin mikä se oli.
Näitä pieniä viisauksia me jokainen, kauan elänyt, voimme nuoremmillemme jakaa, jos he ovat tiedoistamme kiinnostuneita ja jaksavat kuunneella tai kysyvät, kuten minulta onnekseni se jälkipolvi aina kyselee.
Onko se viisautta jos jaksamme vielä kiinnostua uuden oppimisesta ja vanhan tiedon jakamisesta, vai onko viisaampaa sulkea ikkunat maailmalle ja tyytyä siihen mitä jo on kokenut viisastumisen pitkällä polulla?
Joka päivä huomaan tulevani vanhemmaksi, mutta kuitenkin haluaisin oppia viisaammaksi.
0Äänestä
Rituli
sitä viisastuu vanhakin päivässä. Joka päivä kuulee uutta, mutta tässä iässä on jo oppiunut suodattamaan tarpeettoman tiedon ja poimimaan sen, mitä kenties vielä tässä jäljellä olevassa elämässä saattaisi tarvita.
Olen kyllä monta kertaa ihmetellyt, kuinka nykynuoriso pystyy sulattamaan kaiken sen tiedon määrän, mitä joka tuutista suolletaan koorvien kuultavaksi ja silmien nähtäväksi.
Se taitaakin olla niin, että sen, minkä me jouduimme päntäämään päähämme koulussa aikoinaan, tämä nykynuoriso oppii käyttämään kaikkia mahdollisia tiedonlähteitä apuneuvoinaan, joten he poimivat tiedon tarvitessaan.
Siis"Vanheneminen on hiljaista irtaantumista monesta asiasta, jonka ennen koki tärkeänä. Vanheneminen on keskitymistä olennaiseen". (W.Somerset Maugham)
Onko se niin, KYSYNPÄ VAIN?
0Äänestä
Kirjar
tekstini pöytälaatikosta. Se on aarteita pullollaan, kuten monilla, niin luulen olevan.
Vaikka palata saisin eiliseen en muuttaa vois mitään siitä. Ei tähän pieneen ihmiseen niin suurte voimaa riitä. Se mikä on ollut on entistä mutta oppia voi kyllä virheistä.
Samat virheet kuitenkin tehty on mitä tekivät jo isiämme isät. Kun maailma kuitenkin muuttunut on on lisälläkin lisät. Virheet ja erheet vain korostuu ja kaiken aikaa ne toistuu.
Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja hulluus, niin sanoivat vanhemmat ennen. Kun maailmaa kuljet avoimin silmin... näet hulluja tullen - mennen.
Ne vanhat ja viisaat, kaiken kokeneet, on viety johonkin laitoksiin kun ei nykyisiin perheisiin enää mahdu se vanhempi, viisaampi. Onko se niin kaikille, helpompi?
0Äänestä
Eikka Leino
Lähetä runojasi yleisradioon. Minä lähetin ja kolme kertaa niitä on luettu keskipäivän mietelauseena.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän sitä nyt viiskymppisenä vanhoja olla, viisaita kyllä. Kivaa, että on jo elämänkokemuksia, mutta on vielä mieleltään nuori.
Äiti.
Silmissäsi näen oman kuvani,
kuihtuneessa kehossasi näen elämäsi kovuuden
ja huomaan että olet tullut vanhaksi.
Askeleesi on lyhyt ja jalkasi ovat kankeat,
kättäni puristava kätesi luinen ja kova
sinisten suonten risteilevän verkon kuvioima.
Otsaltasi ja poskiltasi on poissa pyöreys
eikä niillä ole elämän hehkuvaa punaa,
poissa on hikipisarakin jonka muistan uurastuksesi jälkeen niillä kimmeltänenn.
Enää et hengästy liikkumisesta
jalkasi eivät väsy liiasta kävelemisestä,
et jaksa yksin nousta vuoteeltasi...
mutta silmissäsi palaa elämän halu
ja hehku joka ei ole sammunut.
Katsot minua tutkien, omaa lihaasi ja vertasi,
jälkeläistäsi jonka pian jätät ikävään.
Et sano mitään, mutta tiedän
että mietit samaa itsekin.
Haluat katsoa minua kuin muistaaksesi,
tallettaaksesi kuvani mieleesi sitä hetkeä
varten kun et enää näe silmilläsi,
eikä katseesi tavoita elämää.
Sinunkin on ikävä...
suret sitä hetkeä jolloin Sinun on lähdettävä
ja me jäämme.
Kuin olisit lähdössä pitkälle matkalle
ja ero tuottaa kipeän tunteen...
Tulevaa emme tunne ja tuttu jää taakse.
Pelkäätkö? Et kyllä näytä sitä minulle,
tekekö pitkä elämä sen että on valmis
... valmiina sanomattomaan kutsuun,
pelkäämättä, turvaten Jumalansa käteen.
Äiti, minun on niin paha olo,
ikävöin eroamme jo nyt..
olethan siinä,..lähelläni vielä
kätesi kädessäni.
Kätesi on kylmä, poskille nousee kuumeinen hehku.
On ilta ja aika mennä levolle.
Hyvää yötä, rakas äiti, herääthän vielä aamuun
ja kesäiseen päivään, auringon hehkuvaan lämpöön.
Rakastan Sinua äiti.
Se rakkaus jonka opetit minulle,
se palaa nyt luoksesi.
Pidän kättäsi kädessäni ja
rukoilen voimaa meille molemmille.
Olet viisas vanhus, valittamatta, rutisematta
tyydyt elämääsi. Leveä hymy tervehtii aina kun
astun sisään huoneeseesi ja muistisi on hyvä,
meillä on paljon muistoja jaettavana.
Äiti, toivon edes osan sinun tyytyväisyydestäsi
ja iloisuudestasi siirtyvän minuun.
Äiti, halaan ja peitän sinut nukkumaan.
Rakkautemme peilautuu toistemme katseessa.
Hyvää yötä Äitini.
Kaunis runo mutta tarviiko sitä noin sentimentaalinen olla.
pitääkö se sanonta paikkansa?
Me, en sano vanhat, vaan kauemmin eläneet, emme aina kykene osoittamaan olevamme viisaita, vaikka sitä elämän antamaa viisautta olisikin kertynyt.
Aika muuttaa kaiken, kehitys kulkee omaa rataansa ja uutta keksitään joka päivä. Mukana ei enää pysy, mutta onko se niin tarpeellistakaan tietää ihan kaikesta ihan kaikkea. Riittäisi kun kykenisimme säilyttämään sen tiedon ja opin mitä olemme matkamme varrella viisaudeksemme keränneet.
" Mummi, sinä olet viisas," sanoi lapsenlapseni kun opetin kuinka sirpillä leikataan kauraa ja sidotaan lyhteiksi.
" Mummi, kuinka sinä sen tiesit," kysyi toinen kun katseli hänelle uutta kasvia metsäpolun varrella ja kerroin mikä se oli.
Näitä pieniä viisauksia me jokainen, kauan elänyt, voimme nuoremmillemme jakaa, jos he ovat tiedoistamme kiinnostuneita ja jaksavat kuunneella tai kysyvät, kuten minulta onnekseni se jälkipolvi aina kyselee.
Onko se viisautta jos jaksamme vielä kiinnostua
uuden oppimisesta ja vanhan tiedon jakamisesta,
vai onko viisaampaa sulkea ikkunat maailmalle ja tyytyä siihen mitä jo on kokenut viisastumisen pitkällä polulla?
Joka päivä huomaan tulevani vanhemmaksi, mutta kuitenkin haluaisin oppia viisaammaksi.
sitä viisastuu vanhakin päivässä. Joka päivä kuulee uutta, mutta tässä iässä on jo oppiunut suodattamaan tarpeettoman tiedon ja poimimaan sen, mitä kenties vielä tässä jäljellä olevassa elämässä saattaisi tarvita.
Olen kyllä monta kertaa ihmetellyt, kuinka nykynuoriso pystyy sulattamaan kaiken sen tiedon määrän, mitä joka tuutista suolletaan koorvien kuultavaksi ja silmien nähtäväksi.
Se taitaakin olla niin, että sen, minkä me jouduimme päntäämään päähämme koulussa aikoinaan,
tämä nykynuoriso oppii käyttämään kaikkia mahdollisia tiedonlähteitä apuneuvoinaan, joten he poimivat tiedon tarvitessaan.
Siis"Vanheneminen on hiljaista irtaantumista monesta asiasta, jonka ennen koki tärkeänä. Vanheneminen on keskitymistä olennaiseen".
(W.Somerset Maugham)
Onko se niin, KYSYNPÄ VAIN?
tekstini pöytälaatikosta.
Se on aarteita pullollaan, kuten monilla, niin luulen olevan.
Vaikka palata saisin eiliseen
en muuttaa vois mitään siitä.
Ei tähän pieneen ihmiseen
niin suurte voimaa riitä.
Se mikä on ollut on entistä
mutta oppia voi kyllä virheistä.
Samat virheet kuitenkin tehty on
mitä tekivät jo isiämme isät.
Kun maailma kuitenkin muuttunut on
on lisälläkin lisät.
Virheet ja erheet vain korostuu
ja kaiken aikaa ne toistuu.
Vanhuus ja viisaus,
nuoruus ja hulluus,
niin sanoivat vanhemmat ennen.
Kun maailmaa kuljet avoimin silmin...
näet hulluja tullen - mennen.
Ne vanhat ja viisaat,
kaiken kokeneet,
on viety johonkin laitoksiin
kun ei nykyisiin perheisiin
enää mahdu se vanhempi, viisaampi.
Onko se niin kaikille, helpompi?
Lähetä runojasi yleisradioon.
Minä lähetin ja kolme kertaa
niitä on luettu keskipäivän
mietelauseena.