Mitä mun pitäis oikeen tehdä? Pitäiskö mun keskittyä ihan vaan uran etsintään, kuin rakkauden etsimiseen? Oon 19 ja aina ollut sinkku. Kokemusta ei ole minkäänlaista ja ahdistus sen kuin nousee.
Itse olen mielestäni todella nätti ja fiksukin. Ainoa vaan että mimmit ei oikein muhun tykästy, vaikka pukeudunkin poikamaisesti ja muutenkin fiksusti.. Enemmän nuo miehet innostuu minusta kun ne jotenkin huomaa et olen lesbo ja yrittää saada mukaansa veskiin. Ärsyttävää omalla tavallaan.
Mutta noh.. Mitäs teidän mielestä mun pitäis tehdä? Lopettaa rakkaan etsiminen vai keskittyä töihin ja ystäviin?
Itse olen mielestäni todella nätti ja fiksukin. Ainoa vaan että mimmit ei oikein muhun tykästy, vaikka pukeudunkin poikamaisesti ja muutenkin fiksusti.. Enemmän nuo miehet innostuu minusta kun ne jotenkin huomaa et olen lesbo ja yrittää saada mukaansa veskiin. Ärsyttävää omalla tavallaan.
Mutta noh.. Mitäs teidän mielestä mun pitäis tehdä? Lopettaa rakkaan etsiminen vai keskittyä töihin ja ystäviin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on ihan sama ongelma kuin sulla. Haluaisin kauheasti tutustua naisiin ja saada jotain suhderintamalla aikaan, mutta tuntuu että miehet on vain kiinnostuneita musta. En tiedä näytänkö sitten ulospäin "enemmän heterolta", ja kun olen niin ujo ja pehva kaapissa, niin paha sitä on sitten valittaakaan toisaalta, kun ei itse osaa mitään tehdä :D
Same propleeemo, oon 18, lepsukka... okei se ei kauheasti ehkä ulos päin näy, jätkät on kiinnostuneita liikaakin, naiset/tytöt - never.
En mielestäni oo poikamainen enkä tyttömäinen, en sit tiiä miten se oikeesti vaikuttaa naisten saantii et minkä tyylinen on mut... kai ulkonäöl kuitenki jotain välii. Mä en oo mitenkä ihmeellisen näköin, se voi olla ainaki yks syy ettei tytöt kiinnostu. En muutenka oo mitenkä ihmeelliin ihmiin. Kai. Ainaki oon aika epävarma ja ujo. Okei joo tiiän miksei oo naisii heehh.
Toivon vaa et joskus tulis joku joka ei lähtis heti ku tajuaa että oon ihminen jonka kuori on aika kova, olis siinä sit jotain romanttista tai ei... mä oon väsyny olee yksinäinen.
Mukava kuulla ettei ole yksin tän saatanan ongelman kanssa. Aika rankkaahan se kyl on kun aina täytyy yksin olla ja katsella hetero kavereita joilla on jo joku.. Tulee vähän sellainen olo kuin ei olis olemassa/olis vain jotain vitun savua tai näkymätön niille. Kolmas pyörä vähän kuin.
Vitutti viime viikollakin niin rankasti kun paras kaverini tuli mulle angstaamaan kun on aina yksin ( vaikka asia ei todellakaan ole niin). Pian hän olikin jo yhdessä erään kanssa. Vähän loukkaannuin hänen käytöksestään kun ei yhtään mun ongelmaani nähnyt..
Reippaasti vaan lisää tarinoita kertomaan jos löytyy lisää naisia tän kyseisen ongelman kanssa : /
Olen luovuttanut rakkauden suhteen, jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ei mielestäni ketään voi 'etsiä'.
Ennen olin läheisriippuvainen, joten minulle kelpasi kuka vain, jotta mulla olis joku. Väärin toistakin kohtaan, mutten sitä vielä silloin tajunnut.
Nyt olen löytänyt omaa itsevarmuuttani. Sen takia en itke sen vuoksi, ettei mulla ole ketään, on ihan jees olla itsenäinen. Tosin ei kaikille sovi. Ja ajan myötä kaipaa toisen läheisyyttä enemmän.
Oli pakollinen tarve purkaa ajatuksiani.
Oliko tässä mitään tolkkua?
Minäkin 19. Seurustelu kokemusta ei ole, enkä ota paineita siitä, jostakinhan on aloitettava. :)