Otsikko kertoo nyt asian pointin. Olen aivan ihastunut erääseen meidän luokkalaiseen (olen itse siis 16-vuotias tyttö) ja en saa ajatuksiani selkeämään rationalisuuteni vuoksi. Poika on väläytellyt pitkin lukuvuotta leveitä hymyjä minun suuntaani. Olen välillä ollut sata varma että hän on ihastunut minuun, mutta sitten välillä kun katson hänen suuntaansa hän kääntää pikaisesti päänsä eri suuntaan niin en enää olekkaan varma onko tunteilla vastakaikua. En ole uskaltanut puhua hänelle vielä ryhmätöiden ohella (joissa niissäkin puhun yleisesti kaikille ryhmäläisille enkä pelkästään hänelle) sillä ensinnäkin se että olen ihastunut paistaisi liian räikeästi läpi käytöksestäni, toisekseen en ole varma onko hän ihastunut minuun. (saati haluaako jutella minun kanssani)
Ja yksi ongelmista on myös se, että itse olen kristitty ja hän ateisti. Tai no minulle se ei sinänsä ole ongelma, mutta ongelma tässä on että en tiedä olisiko se hänelle ongelma.
Eli mitä teen rationalisuudelleni, pitääkö järki joskus vain unohtaa ja mennä tunteiden mukaan?
Miten teen aloitteen, miten uskallan puhua hänelle vai odotanko minä että hän tekee aloitteen?
Ja voiko näistä tuntomerkeistä päätellä, että onko hän edes ihastunut?
Ja yksi ongelmista on myös se, että itse olen kristitty ja hän ateisti. Tai no minulle se ei sinänsä ole ongelma, mutta ongelma tässä on että en tiedä olisiko se hänelle ongelma.
Eli mitä teen rationalisuudelleni, pitääkö järki joskus vain unohtaa ja mennä tunteiden mukaan?
Miten teen aloitteen, miten uskallan puhua hänelle vai odotanko minä että hän tekee aloitteen?
Ja voiko näistä tuntomerkeistä päätellä, että onko hän edes ihastunut?
Vastaukset 47
Vanhimmat
no meet puhumaan sille kysy vaikka läksyjä.
No tämäpäs laski rimaa ihan radikaalisti.
Sitten niitä asiallisia vastauksia?
Vastauksia nyt!
Surullista sinun kannaltasi, että hän on ateisti, ainakin jos olet erittäin kristillinen; Raamattu kieltää uskottomien kanssa seurustelun ja varsinkin naimisiin menon.
Ateistisuus ei ole lopullinen päätös, voisit yrittää näyttää hänelle kuinka kristinusko on Vapahtajaan, eli Jeesukseen uskomista, eikä mitään tylsää "hauskojen asioiden kieltämistä".
Siunausta.
PS: Jos se kyseinen poika ei ole nauranut jollekin muulle asialle, samalla, kun on sinuun päin katsonut, niin luultavasti on ihastunut.
Voisitko laittaa sen raamatun kohdan tänne missä kielletään ateistin kanssa seurustelu?
Jos se ei ole sinulle ongelma, niin hyvä juttu. Toiseksi, sinun kannattaa eka ilmaista tunteesi häntä kohtaan, ja sitten kertoa, että olet kristitty. Kysy samalla, onko se ongelma hänelle. Luulisi, että jos olette ihastuneita, sen ei pitäisi vaikuttaa. Itse ateistina voin vastata vain omasta näkökulmastani, ja mielestäni se ei haittaisi minua, tosin jos tämä henkilö olisi sellainen, joka tyrkyttäisi omaa näkemystään, eikä kunnioittaisi omaani, ei siitä silloin tulisi mitään. Mutta jos haluat asioista selvää, sinun pitää myös ottaa nistä selvää. Hyvin yksinkertainen ja karu vinkki, ja sen riman tosiaan alas laskeva.. : )
Jos nyt kuitenkin ensin joku vois sanoa, että pystyykö näistä tuntomerkeistä päättelemään että onko henkilö ihastunut?:-))))))
Se että se kattoo sua tollee, saattaa kertoo että se on ihastunut.
TAI
se on tajunnu sun tuntees, ja se kattoo sua välil sillee et "kattookohan se nytki". Et varmaan tajunnu.., mutta jos mä tiedän et joku on ihastunu muhu, nii katon aina et kattooks se jne vaikkei tunteita oiskaa. =D
Mut sun tapauksessa tää ensimmäinen vaihtoehto kuulostas oikeemmalta (: Tsemppii!
Tota, saisko kysyä mistä oot kotosi?
Ömm en nyt mee sanomaan tarkkaa sijaintia, mutta Oulun seuduilta.
Onko kielletteä elää esim. avoparina, jos toinen on ateisti ja toinen kristitty ? En ole varma, mutta mielestäni ei ole kiellettyä. Mene rohkeasti puhumaan pojalle, mutta en suoraan sanoisi pojalle "Mä tykkään sust" yms, koska poika voi säikähtää. Mutta jos yrittäisit pikkuhiljaa kertoa, että pidät hänestä ? Ei tulisi ainakaan isona yllätyksenä. :)
Jos poika on ihastunut sinuun, niin silloin se, että sinä olet ihastunut poikaan olisi luultavasti iloinen yllätys. Mutta mutta mene puhumaan pojalle ja ratkaise ongelma :)
Saattaa syntyä suhde ;)
Ei mikään laki kiellä sitä...typerää, jos ei pysty seurustelemaan vain ainoastaan sen takia, että jossain n.2000 vuotta vanhassa kirjassa se mukamas kiellettäisiin..
1. Vähän kunnioitusta kristittyjä kohtaan kiitos.
2. Raamatun ikä ei vähennä sen sääntöjen ja ohjeiden merkitystä yhtään. Hyvin jälkeenjäänyt ja naiivi tapa ajatella. Sanotaanko Einsteinin E=mc2 teoriasta noin 2000 vuoden päästä? -Tuskin.
3.Olenko jossain välissä sanonut, että Raamattu kieltäisi ateistin kanssa seurustelun? Tai olenko sanonut jossain välissä että se olisi minulle ongelma? Tässä on sinulle opeteltava käsite jonka saloihin toivon sinun syventyvän: Lukemisenymmärtäminen.
1.Tein tekstini vastauksena tuohon henna.vihervaisen tekstiin, en sinun. Olenko muka väittänyt, että olisit jossain välissä sanonut, että Raamattu kieltäisi ateistin kanssa seurustelun? En. Joten luetunymmärtämistä voisit harjoittaa sinä.
2.Ja huomautuksena, lukemisen ymmärtäminen (kuulostaa aika köykäiseltä) kirjoitaan erikseen, ei yhteen. Ja voisit käyttää tuossa mieluummin sanaa luetunymmärtäminen.
3.Raamatun ikä tosiaankin vähentää se sisällön merkitystä, sillä nykyaikana hyvin tiedetään, ettei mitään jumalia ole olemassa.
Et käytännössä sunnannut kommenttiasi kenellekkään, joten oletin sen olevan minulle.
Aika ristiriitaista sinulta mainita sanan "lukemisen ymmärtäminen" yhteen kirjoittamisesta, kun itsekkin kirjoitit sen yhteen: "Joten luetunymmärtämistä voisit harjoittaa sinä."
Nykyaikanakaan ei ole voitu todistaa Jumalan tai jumalien olemassa oloa mutta toisaalta Jumalaa ei ole pystytty todistamaan vääräksi. Ja nyky-yhteiskunnassa on miljoonittain johonkin yliluonnolliseen uskovia. Jos ei sitten jumaliin uskovia niin johonkin tuonpuoleiseen tai näkymättömään pyhyyteen. Joten Raamatun ikä ei ole vähentänyt uskonnon tai Jumalan tai sen sanaa ja sääntöjä juuri lainkaan.
Mutta tämä ei todellakaan ollut aloitukseni pointti. Pois sivuraiteilta ja takaisin aiheeseen ->
Jos en mielestäsi käytännössä suunnannut kommenttiani kenellekkään, miksi kuitenkin luulit sen olevan sinulle? :-D Logiikka ei nyt täsmää.
Kyllä, jumalien olemassaoloa (kirjoitetaan yhteen näin vinkkinä) ei ole pystytty vielä todistamaan, eikä koskaan tullakkaan, sillä niitä ei ole olemassa. Se että nyky-yhteiskunnassa on paljon yliluonnollisuuteen uskovia, ei tarkoita, että yliluonnnollista olisi olemassa. Ja kyllä monet Raamatun sisältämät käytänteet on otettu nykyaikana pois, muun muassa insestiä ei nykyaikana hyväksytä, toisin kuin silloin. Ihan näin yhtenä esimerkkinä. Eli alkuperäinen pointtini oli se, että jos kerran Raamattu kieltää ateistin kanssa seurustelun (en tiedä kieltääkö, mutta joku on niin väittänyt), niin se ei tarkoita, että sen pitäisi nykyaikana olla ns. "kiellettyä".
Mäkin oon rakastunut!
En saa unta, unelmoin siitä pojasta joka päivä, ikävöin sitä aina koulun jälkeen (lomat on siks ihan karmeita, on niin ikävä), en halua syödä. Ääh, oon menettäny järkeni :D
Mut asiaan. Viime koulussa olin ihastunut yhteen toiseen poikaan, ja yhtenä päivänä keräsin rohkeuteni ja menin puhumaan hänelle. Siitä näki, ettei se ollu kiinnostunu musta. Olihan se iso pettymys, mutta en voinut sille mitään.
Ihastuin sen jälkeen toiseen poikaan. Meni aikaa toipua edellisestä tapauksesta, mutta menin silti puhumaan pojalle. Pojasta näki, että hän piti minusta, vaikka hän ei ollut edes vilkaissut minuun päinkään ennen. Oltiin sit yhes pari vuotta, ja nyt sit muutin. Ja nyt taas oon rakastunu, ja oon puhunu sille niin vähän, ettei siitä voi erottaa, että tykkääkö se vai ei.
Eli siis sulla on kaks vaihtoehtoo:
1. Älä puhu sille, ja et saa ikinä tietää tykkääkö se susta. Sitten kun valmistut koulusta, niin kadut sitä, ettet EDES yrittänyt puhua sille. Oishan poika voinu tykättäkin susta, ja oisitte voinut ekä jopa seukata....
2. Meet puhuu sille, ja otat selvää tykkääkö se susta vai ei. Jos selviää, että poika on ihastunut sinuun, niin sillon oot ilonen ;) Jos hän ei pidä sinusta, niin voit olla ylpeä siitä, että uskalsit yrittää. Poika ei tässä tapauksessa ansaitse sinua ;)
Mieti hetken, että kumman aijot valita.
Minähän tämän aloituksen tein, niin automaattisesti kai se minulle on tarkoitettu jos et erikseen mainitse, että se on jollekki muulle. Tosiaan, logiikka ei nyt täsmää.
Ja vaikka Raamattu olisikin 2000 v. vanha se ei silti vähennä siinä mainittujen säädöksien, ohjeiden ym. merkitystä. Insesti oli käytännössä välttämätönä lisääntymisen kannalta ns. "alkuaikoina", jos uskotaan Raamatun kertomaan luomiskertomukseen.
Ja jälleen kerran, tämä ei liittynyt aloitukseeni juuri millään lailla.
Tiede on liian nuori ymmärtämään uskontoa. Jumalan tahi jumalien olemassa oloa ei voida todistaa todeksi tai epötodeksi, joten todettakoon, että on turhaa tulla selittämään että nykypäivänä tiedetään ettei jumalia ole. Sinäkö asian olet todistanut?
Voi elämän kevät, luetunymmärtäminen : kirjoitetaan erikseen, joskus myös yhteen.
lukemisen ymmärtäminen :kirjoitetaan AINA erikseen, ei yhteen.
Ja tämä ei taaskaan liittynyt aloitukseeni millään tavalla. Eiköhän me kaikki jo tuo ymmärretty, jo valmiiksi mainittuja asioita ei tarvitse toistaa:-)
Oulusta? Alkaa kuulostaa pelottavan tutulta.
En Oulusta vaan sen lähiseuduilta. Mää luulen, että Oulunki alueella on aika monta ihastunutta 16-vuotiasta tyttöä:D mutta eikai sitä koskaan tiiä.
No jos ei keskusta oo niin vielä parempi... etkö oikeasti voi kertoa enempää? :)
Ja ei nää mun päätelmät muutenkaan liity pelkästään siihen Oulun seutuun. Ikä ja sun antama kuvaus tilanteesta tuntuu myös osuvan oikeaan.
En mää siis asu ollenkaan Oulussa, siinä kunnassakaan vaan yhessä sen ympäryskunnista. Kuitenki suhteellisen kaukana Oulusta.
Ja mää luulen, että en ala kertomaan kauhiasti enempää koska tää alotus sisälsi sen verran henkilökohtasta asiaa että mieluusti pysyisin anonyymina. :-)
No en mäkään siinä kunnassa asu, mutta jääköön mysteeriksi sitten.
Toisaalta määki alakoin uteliaaksi:D
Jos spekuloidaan että sää tietäisit mut, niin onko tunteilla minkään tasoista vastakaikua? Jos siis oletetaan, että mää oon se henkilö jonka sää luulet mun olevan ja toisinpäin.
Sanotaan vaan suoraan että kyllä. :)
Jos sää oot se kuka mää luulen sun olevan niin sää saat luvan tehä alotteen:) Monen monta saumaa ollut ja mennyt ja mitä todennäköisimmin myös tulossa.
Höh, luulin että tää antais sulle sitä rohkeutta. :(
Usko pois, mää oon tässä se ujompi osapuoli:D Ja sitä paitsi tää on edelleenki teoreettista ja jossittelua, eli käytännössä mää en voi tietää ooksää se kuka mää luulen sun olevan. Ja tämä fakta nostaa rimaa mukavaisen korkealle. Toisaalta se kyseinen tyyppi tuli naamakirjaan samalla ku sää alakoit tänne kirjottelemaan:) voi olla sattumaaki
Suuresta määrästä sattumia voi varmaan muodostaa jo jonkinlaisia faktoja.
True, mutta vaikka mää tietäisin että sää oot se tyyppi nii ei se silti vie pois sitä faktaa että mää käytännössä meinaan nielasta kielen jos yritän puhua sulle, tai sille. Joten tää varmaan mitotti sulle jonku verran sitä kui iso kynnys mulla on tehä alotetta:D
Mutta, mää meen nukkumaan! Jos vaa millään saat kerättyä rohkeutta nii tuu juttelemaan. Tai kysy vaikka läksyjä. Mitä vaan oikiastaan. Se ei oo siitä kiinni mitä saa puhut vaan siitä että sää puhut mulle:D Jos sää oot siis se kyseinen hlö. :)
Jospa selkeytettäis tätä asiaa vähän; asuksää Raahesa?
Kuulepas, se että hän on ateisti ei vaikuta mitään. Hänelle on luultavasti aivam sama uskotko jumalaan ja oletko kristitty jne. Toiseksi, se että hän kääntää päänsä pois on epävarmuutta. Hän ei uskalla katsoa silmiin. Ja se voi vieläpä kieliä siitä että hän tykkää sinusta! Silmiin katsominen on hyvä tapa kertoa tunteistaan. Tai sit jotenkin kahestaan juttelet sen kaa, ja kerrot. Älä tee samoi virheitä mitä mä tein kun olin nössö. Meni tilaisuus ohi yläasteen aikana.
Terveisin Lukiolainen poika
Asiaa.
Tuo hymyily voi hyvinkin olla merkki siit et on ihastunut c: Ja tuskin se et oot kristitty haittaa sitä.
Ei kai se voi olla nii vaikeet mennä vaa jutteleen. komppaan anettee. kysyt vaik läksyjä, semmost jotain turhaa ja se keskustelu lähtee siit liikkeel.
Mut kerros päivitystä tilanteeseen! Ooks jo jutellu sille tai onks se jutellu sul?
Kyllä se nyt vaan on. Empatiaa, kiitos, empatiaa.
En oo jutellu eikä kyseinen hlö oo jutellu mulle mutta tää eräänlainen "silmäpeli" jatkuu samanlaisena.
28-vuotias vanhus täällä :) Ei uskonnolla tarvitse olla rakkauden kanssa mitään tekemistä. Asia olisi eri, jos uskonnot kolahtaisivat liikaa vastatusten, mutta ateisti x kristitty ei ole todellakaan mikään mahdoton yhtälö. Kaikki riippuu niin paljon osapuolien asenteista ja mielen avoimuudesta.
Olisi niin helppo sanoa, että nosta kissa pöydälle ja kysy asiaa. Mutta jos joku olisi sanonut mulle noin kun olin 16-vuotiaana ihastunut, niin tuskinpa olisin kuitenkaan niin uskaltanut tehdä. Olisi pelottanut liikaa, että nolaan itseni tai pahimmassa tapauksessa kyseinen poika olisi alkanut katsoa minua oudosti.
Mutta nykyään on olemassa Facebook, sähköpostit, tekstarit jne. Mikset lähetä hänelle vaikka ihan "muuten vaan" viestiä joku ilta, koskien juurikin vaikka läksyjä tai muuta vastaavaa? Siitä juttua olisi helpoin ja luonnollisin tapa jatkaa.
Toki se kuulostaa helpolta ja sellaiselta jonka voi melkeimpä vain ns. "ohimennen" sanoa/mainita. Mutta mitä enemmän tätä on pitkittänyt, sitä korkeampi kynnys. Toisekseen olen sellaista sorttia, että takerrun yksityiskohtiin. Jos viestiin vastaamisessa menee liian kauan, hermostun tai sitten yritän kaivaa jonkin näköisiä merkkejä ihastumisesta tai vastaavasti inhosta esim. kirjoitustyylin perusteella.
Edelleen helpommin sanottu kuin tehty, mutta enköhän minä jossain vaiheessa tuhraudu omaan ujouteeni. Niin on käynyt aikaisemminkin. Ellei sitten kyseinen henkilö itse tee aloitetta, joka toki olisi hyvinkin huojentavaa.
Ei tuon ikäisen tarvisi kyllä seurustella vielä ollenkaan.... Turhaan mietit tuommoisia!
Minä olen kanssa ihastunut luokalla olevaan poikaan ja en tiedä onko hän ihastunut minuun. Vietän aikaa koulussa hänen kanssaa paljon ja kaverini sanoo, että hän olisi ihastunut minuun, mutta en tiedä kun aika moni on ihastunut minuun, mutta olen itse ihastunut vain häneen. Minulla on myös ongelma uskonnon kanssa. Olen itse ev.lut ja hän on ortodoksi. Hän käy kyllä samoilla uskonnon tunneilla, mutta kuitenkin. Mitä teen?
Jospa selventäisit tekstiäs vähäsen. Ooksää uskovainen vai kuulutko sää vaan luterilaiseen kirkkoon. Koska sillon jos sää ja se toinen tyyppi ootte molemmat kulttuuriuskovaisia nii eihän sillä sitte oo mitään väliä. Ja jos te uskoisitteki Jumalaan niin käytännössähän molemmat kirkot tunnustaa uskoa samaan Jumalaan. Mää en yhtään ymmärrä että mikä ongelma tuossa on?
en oo mikää uskovaine ja en tiiä täst pojast. ei siin kai sit ongelmaa oo :)