Heippa.
Mitenkä olette hoitaneet munuaisvikaista koiraanne?
Minkälainen ruokinta? Miten vanhaksi teidän munuaisvikaiset koiranne ovat eläneet?
Meidän Piu on nyt 10-vuotias, munuaisvika todettiin pari vuotta sitten ja saatiin eläinlääkäriltä kaksi eri vaihtoehtoa ruokintaan, ja päädyttiin sitten siihen että tehdään itse kotona ruoka Piulle.
Mitään pysyvää lääkitystä ei ole, Piu on hieman pulleassa kunnossa tämän munuaisvian takia, mutta reipas tyttö.
Jos jollakulla on kotivinkkejä joilla vielä parantaa munuaisvikaisen koiran elämää niin neuvot ovat tervetulleita :)
Piu asuu siis omakotitalossa ja pääsee ulos aina kun haluaa, kun virtsaamistarve on tiheämpi kuin meidän toisella koiralla.
Mitenkä olette hoitaneet munuaisvikaista koiraanne?
Minkälainen ruokinta? Miten vanhaksi teidän munuaisvikaiset koiranne ovat eläneet?
Meidän Piu on nyt 10-vuotias, munuaisvika todettiin pari vuotta sitten ja saatiin eläinlääkäriltä kaksi eri vaihtoehtoa ruokintaan, ja päädyttiin sitten siihen että tehdään itse kotona ruoka Piulle.
Mitään pysyvää lääkitystä ei ole, Piu on hieman pulleassa kunnossa tämän munuaisvian takia, mutta reipas tyttö.
Jos jollakulla on kotivinkkejä joilla vielä parantaa munuaisvikaisen koiran elämää niin neuvot ovat tervetulleita :)
Piu asuu siis omakotitalossa ja pääsee ulos aina kun haluaa, kun virtsaamistarve on tiheämpi kuin meidän toisella koiralla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koirallani todettiin munuaisten vajaatoiminta 4 vuotiaana. Vein eläinlääkärille yhtäkkiä alkaneen rajun oksentelun takia, jolloin tosiaan paljastui tämä ikävä sairaus. Tällöin sanottiin ettei ennusteesta ole tietoa, mutta kovin pitkästä ajasta ei välttämättä ole kyse. Arvot tuolloin olivat tosiaan reippaassa nousussa ja ohjeena oli vain ruokavalion muuttaminen,
Yritin syöttää eläinlääkäriltä saatua ruokaa koiralle, mutta se ei niistä suostunut syömään yhtäkään. Koira laihtui neljäsosan painostaan ja pelkäsin pahinta. Löysin netistä ohjeen kotiruoalle, jota sitten kokeilimme. Tätä koira suostui syömään pieniä määriä aluksi ja lopulta ruoka maistui erittäin hyvin! Koira ei ollut kuitenkaan ihan oma itsensä tuona aikana, joten päädyimme eläinlääkärin kanssa sterilointiin siinä toivossa että ruokahalu lisääntyisi sen takia. Onneksi juuri näin kävikin, jonka jälkeen koirallemme alkoi maistumaan eläinlääkäriltä saatava kuivanappula. Koiramme sai hyvin painoa ja oli äärettömän pirteä. Jaksoi jälleen leikkiä ja lenkkeillä kunnolla, eikä ollut yhtään alakuloinen. Huomasin äärettömän muutoksen koirassa kotiruoan vaihduttua munuaisnappulaan..
Valitettavasti sairaus on vakava ja muutama viikko sitten koiramme munuaiset tulivat tiensä päähän. Kolme hyvää vuotta taisteltiin sairautta vastaan ja melko yllättäin tuli lopulta aika tehdä viimeinen päätös. Tunnen ääretöntä surua, mutta saan kuitenkiin pientä lohtua kun tiedän että päätös oli oikea.