Tapahtuma-aikaan olin firman henkilökuntaan kuuluva vahtimestari ja kiinteistöni pohjakerroksessa oli iso avokonttori. Puhelinpalvelu piti sitä tilaa hallussaan, monta kymmentä naista istui luurit päässään myymässä ties mitä. Naisten esimiehet olivat pukupellejä, joiden toimistot olivat jossain saman talon ylemmissä kerroksissa, joten ne haukkuivat toisiaan, päin naamaa kahvihuoneessaan ja seläntakana aivan härskisti. Ja tekivät kaikennäköistä, rikkoivat valvotaovien sinettejä ja herra paratkoon, kun jonkun kulkukortti unohtui kotiin. Oli monasti siinä ja siinä, ettei herrasmiesmäinen käytös unohtunut ala-aulassa papereita tivattaessa. Kaikkiaan ärsyttäviä, tyhmiä ja huonokäytöksisiä konttoriämmiä. Mistäs minä parikymppinen poika olisin tajunnut, ettei noissa olosuhteissa voinut kummempaa odottaa.
Liisa oli maalta muuttanut tavallisen näköinen tyttö, vaaleat hiukset ja ei juurikaan muotoja. Olen jo autuaan unohtanut mitä hän teki, jotta tuhannen ja ensimmäisen kerran sain kipittää työpisteestäni avokonttorin poikki. Sain hänet kiinni kuitenkin tekemässä pahojaan ja kurjan iltavuoron kestäessä ärähdin:"Anna olla viimeinen kerta, kun menet noin tekemään. Seuraavaksi saat selkääsi!" Se oli iltaviikko, olin virka-ajan päätteeksi perjantaina lukinnut kiinteistön ulko-ovet ja pääsin juuri lukemaan lehteä ja syömään eväitä aulan takahuoneessa. Joku koputti oveen. Katsoin peililasin läpi ja näin Liisan. Hän oli farkuissaan ja väljässä virkatussa neuleessaan yhtä tavanomaisen näköinen, kuin ennenkin.
Avatessani ovea vedin kuitenkin ripeästi valmiusasennon ja vasen käteni oli kaasukotelon nepparilla, kun näin että hänellä oli vitsa kädessään.
- Sä sanoit et mä saan selkääni, Liisa sanoi.
Ohhoh, tämä muodostuisi aikamoiseksi pokeriharjoitukseksi, tuumin.
-Tuu sisään, sanoin
Liisa ojensi vitsan minulle.
-No, mitäs sä olet sitten tehnyt?
-Rikoin sinetin. Se irtos kokonaan, en enää löytänyt sitä kupua ollenkaan, ku se putos.
Katselin vitsaa, tuore koivunvitsa, karsittu sileäksi ja taipuisaksi.
-Joo. Saat valita, poikittain polvelle, vasempaan kainaloon tai etunojassa pöytää vasten.
Katsoin Liisaa suoraan silmiin. Liisa nielaisi, punastui ja käänsi katseen lattiaan.
-Kainaloon.
Tuskin kuulin sanat. Käärin tummansinisen virkapaitani hihat ja otin vitsan oikeaan käteeni.
Astuin kaksi askelta taaksepäin, että olin keskellä takahuoneen lattiaa.
-Housut alas! käytin intin käskyääntä. Liisa vavahti, eikä uskaltanut vieläkään katsoa päin.
Liisa kääntyi puolittain sivulle ja avasi farkkujen kangasvyön. Hän veti farkut nilkkoihin, hänellä oli marketistaostetun näköiset lilat pikkuhousut. Hän veti pikkuhousunsa polviin ja kumartui hieman eteenpäin. Vaikka hän koetti kääntymisellään välttää vaaleiden häpykarvojensa näkymisen, saatoin todeta hänet aidoksi blondiksi.
Astuin kiinni häneen ja hän uskalsi tuskin hengittää. Vein vasemman käteni hänen vyötärönsä ympärille. Liisa kumartui vielä hiukan eteenpäin. Hänen vyötärönsä oli kapea ja pakarat olivat pyöreät, ei hullumpaa oikeastaan. Vain pukeutuminen oli näemmä mitäänsanomatonta.
Huitaisin parikertaa vitsalla ilmaa. Mukavan norja se oli. Aiih!!! Liisa parahti, kun löin ensikerran, löin tietoisen kovaa. Pyllyn poikki tuli punainen juova. Tunsin miten kovaksi kaluni tuli. Jatkoin tasaiseen tahtiin iskuja, vedin kylvettävään tahtiin. Liisa ei voihkinut kovaäänisesti, eikä vääntelehtinyt juurikaan. Pyllyyn tuli lisää punaisia juovia ja kohta se oli kauttaaltaan punainen. Minulla seisoi tosissaan, mietin tuntisiko Liisa sen vai olisiko hänen mielensä keskittynyt vain piiskaamiseen.
Pakarat olivat aivan tulipunaiset ja kuumotus tuntui käsiini, kun laiton vitsan pöydälle ja siveli Liisan peppua.
-Ylös! käskin häntä, -menet tuohon nurkkaan ja kokoa itsesi. Kun olet palautunut, käännyt ympäri ja tulet uudestaan eteeni. Liisan kasvoja punotti myös, hän ei itkenyt, pienet kyynelhelmet olivat silmäkulmissa. Hän voihkaisi pari kertaa hivellessän punoittavia pakaroitaan ja veti pikkuhousut ja farkut uudestaan ylös. Hän kääntyi nurkassaan ympäri ja tuli eteeni. En estellyt, kun hän laittoi kätensä kaulaani ja tuli aivan kiinni minuun. -Anteeksi. Lupaan etten ole enää tuhma, Liisa kuiskasi.
-Kiitos kun annoit mulle piiskaa, hän jatkoi
-Voit mennä, virkoin lopuksi. Opinpahan minäkin siinä jotain naisten käsittelystä. Jotkut niistä ovat onnessaan, kun niille antaa piiskaa.
Liisa oli maalta muuttanut tavallisen näköinen tyttö, vaaleat hiukset ja ei juurikaan muotoja. Olen jo autuaan unohtanut mitä hän teki, jotta tuhannen ja ensimmäisen kerran sain kipittää työpisteestäni avokonttorin poikki. Sain hänet kiinni kuitenkin tekemässä pahojaan ja kurjan iltavuoron kestäessä ärähdin:"Anna olla viimeinen kerta, kun menet noin tekemään. Seuraavaksi saat selkääsi!" Se oli iltaviikko, olin virka-ajan päätteeksi perjantaina lukinnut kiinteistön ulko-ovet ja pääsin juuri lukemaan lehteä ja syömään eväitä aulan takahuoneessa. Joku koputti oveen. Katsoin peililasin läpi ja näin Liisan. Hän oli farkuissaan ja väljässä virkatussa neuleessaan yhtä tavanomaisen näköinen, kuin ennenkin.
Avatessani ovea vedin kuitenkin ripeästi valmiusasennon ja vasen käteni oli kaasukotelon nepparilla, kun näin että hänellä oli vitsa kädessään.
- Sä sanoit et mä saan selkääni, Liisa sanoi.
Ohhoh, tämä muodostuisi aikamoiseksi pokeriharjoitukseksi, tuumin.
-Tuu sisään, sanoin
Liisa ojensi vitsan minulle.
-No, mitäs sä olet sitten tehnyt?
-Rikoin sinetin. Se irtos kokonaan, en enää löytänyt sitä kupua ollenkaan, ku se putos.
Katselin vitsaa, tuore koivunvitsa, karsittu sileäksi ja taipuisaksi.
-Joo. Saat valita, poikittain polvelle, vasempaan kainaloon tai etunojassa pöytää vasten.
Katsoin Liisaa suoraan silmiin. Liisa nielaisi, punastui ja käänsi katseen lattiaan.
-Kainaloon.
Tuskin kuulin sanat. Käärin tummansinisen virkapaitani hihat ja otin vitsan oikeaan käteeni.
Astuin kaksi askelta taaksepäin, että olin keskellä takahuoneen lattiaa.
-Housut alas! käytin intin käskyääntä. Liisa vavahti, eikä uskaltanut vieläkään katsoa päin.
Liisa kääntyi puolittain sivulle ja avasi farkkujen kangasvyön. Hän veti farkut nilkkoihin, hänellä oli marketistaostetun näköiset lilat pikkuhousut. Hän veti pikkuhousunsa polviin ja kumartui hieman eteenpäin. Vaikka hän koetti kääntymisellään välttää vaaleiden häpykarvojensa näkymisen, saatoin todeta hänet aidoksi blondiksi.
Astuin kiinni häneen ja hän uskalsi tuskin hengittää. Vein vasemman käteni hänen vyötärönsä ympärille. Liisa kumartui vielä hiukan eteenpäin. Hänen vyötärönsä oli kapea ja pakarat olivat pyöreät, ei hullumpaa oikeastaan. Vain pukeutuminen oli näemmä mitäänsanomatonta.
Huitaisin parikertaa vitsalla ilmaa. Mukavan norja se oli. Aiih!!! Liisa parahti, kun löin ensikerran, löin tietoisen kovaa. Pyllyn poikki tuli punainen juova. Tunsin miten kovaksi kaluni tuli. Jatkoin tasaiseen tahtiin iskuja, vedin kylvettävään tahtiin. Liisa ei voihkinut kovaäänisesti, eikä vääntelehtinyt juurikaan. Pyllyyn tuli lisää punaisia juovia ja kohta se oli kauttaaltaan punainen. Minulla seisoi tosissaan, mietin tuntisiko Liisa sen vai olisiko hänen mielensä keskittynyt vain piiskaamiseen.
Pakarat olivat aivan tulipunaiset ja kuumotus tuntui käsiini, kun laiton vitsan pöydälle ja siveli Liisan peppua.
-Ylös! käskin häntä, -menet tuohon nurkkaan ja kokoa itsesi. Kun olet palautunut, käännyt ympäri ja tulet uudestaan eteeni. Liisan kasvoja punotti myös, hän ei itkenyt, pienet kyynelhelmet olivat silmäkulmissa. Hän voihkaisi pari kertaa hivellessän punoittavia pakaroitaan ja veti pikkuhousut ja farkut uudestaan ylös. Hän kääntyi nurkassaan ympäri ja tuli eteeni. En estellyt, kun hän laittoi kätensä kaulaani ja tuli aivan kiinni minuun. -Anteeksi. Lupaan etten ole enää tuhma, Liisa kuiskasi.
-Kiitos kun annoit mulle piiskaa, hän jatkoi
-Voit mennä, virkoin lopuksi. Opinpahan minäkin siinä jotain naisten käsittelystä. Jotkut niistä ovat onnessaan, kun niille antaa piiskaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ilman valmiuksia. Totta, jotkut jos eivät jopa useat, pitävät pikku piiskauksesta. Mainittakoon että piiska vain fantasioissa. (?!) Ihan näppärä tarina, saattaisit saada käteistä pornolehdestä.